Seurasin, jonkin aikaa, Bidenin vierailun vuoksi lähetettävää suoraa lähetystä YLE.ltä. Jonkin verran, taas, sai hämmästellä joidenkin kotimaisten toimittajien historiantietojen puutetta (ihan yleistiedotkin, näköjään, uupuvat välillä) ja suorastaan selkoenglanniksi lausuttujen kommenttien ymmärtämättömyyttä. Millä perusteilla noita nykyään ammattiinsa valitaan? Söpö ääni, hiustyyli vai...
Niinpä. Tulee mieleen eräs koululla aikoinaan pitkään hengaillut opiskelija. Vanha merimies, joka eläkkeellä olleessaan käytti aikaansa opiskelemalla milloin mitäkin. Suoritti sitten ylioppilastutkinnon samana vuonna kuin täytti 80 v. Ylioppilastutkinnossa hän suoritti historian kokeen varsin hyvillä pisteillä. Onnittelinkin häntä siitä ihan erikseen. Pappa naurahti ja sanoi vastanneensa lähinnä sodan jälkeisen ajan historiaan (siis ww2) liittyviin kysymyksiin. "Ja kyllähän minä ne jutut muistan, minähän olin paikalla." Paljolti tuosta on kysymys. Meillä vanhuudenhöperyyden kynnyksellä hortoilevilla on vastavalmistuneeseen toimittelijaan nähden se 50 vuotta etumatkaa. Puoli vuosisataa kokemusta, näkemystä ja asiayhteyksien aprikointia. Jonnet ovat lukeneet historian kirjoista (jos ovat lukeneet) juttuja, joissa me elimme mukana.
Asiahan hoituu ihan itsestään. Jonnetkin vanhenevat. Aktiivisesti maailman menoa seuraavat ehkä viisastuvatkin - eivät toki kaikki.
Niinpä, mutta ovat sitten asiantuntijoita pääasiassa sen oman aikakautensa ja nuoruutensa asioista ja uudet ”jonnet” ovat taas yhtä pihalla niistä vanhemmista asioista. Eli tilanne pysyy koko ajan samana.
Vaikka ollaankin naama väärällään, niin tähänkin asiaan liittyy pieni hymyn pilkahdus. "Ikääntymisen lohtu on, että sekä oman itsen että ihmiskunnan keskeneräisyys vähän kerrassaan kaivertuu sielun ja lihan uurteisiin. Kun ei kuvittele olevansa puhtoinen ja erehtymätön, voi joskus olla iloksi toisille erehtyväisille. Kun ei tavoittele kaiken muuttamista, voi muuttaa ainakin jotain." -Janne Saarikivi Janne Saarikiven kolumni: Kun ei kuvittele olevansa puhtoinen ja erehtymätön, maailma on parempi paikka
Kursille pojaat: Sosten enonomisti Anni Marttinen järjestää talouskurssin niile, joita harmaa, palleilta maistuva äijätalous ei resonoi. Talouskurssin mimi on hattaratalous.
”Sinulle, jolle harmaa pallinhajuinen äijätalous ei resonoi”. Hmm, onkohan tuolla kurssilla sitten reipas pimpintuoksu. Pääsisiköhän sillä sitten resonanssiin talouden kanssa…
Voi tietysti olla semmoinen palliatiivinenkin kurssi harmaan ja pallinhajuisen äijätalouden saattohoitoon.
No niinpä, tosin haittapuoliakin moisesta tuoksusta voi olla. Joillakin miespuolisilla henkilöillä mainittu tuoksu voi aiheuttaa tiettyjä ei tahdonalaisia fyysisiä reaktioita, jotka kenties vaikeuttavat kurssin opetukseen keskittymistä.
Jos joku on tehokas tappamaan niitä "ei tahdonalaisia fyysisiä reaktioita", niin pesemättömän haju on yksi niistä....
Kas, enpä ole tuollaista Juicen biisiä ennen kuullutkaan. Ehkä hieman härskit sanat. Mutta joo, biisistä tuli mieleen teinivuosien vierailut joillakin rokkifestareilla, joissa siihen aikaan ei välttämättä ollut kunnollisia peseytymismahdollisuuksia ja telttamajoitus toi hommaan vielä omat haasteensa. Jos oli onnea matkassa, saattoi saada telttaansa yökaveriksi jonkun neitosen, jolla saattoi olla jo parikin vuorokautta pesemättä ollut ns. festaripimppi, jonka tuottama tuoksuelämys saattoi olla hyvinkin vastenmielinen. Lisäksi se haju tarttui kaikkeen, mikä ko. elimeen oli koskenut. Se miten tuohon reagoi, riippui ainakin omalta osaltani siitä, mitä ko. henkilöstä ajatteli ihmisenä. Jos mitään henkistä yhteyttä ei ollut, eli henkilö tuntui varsin yhdentekevälle, saattoi tuo tuoksuelämys olla todellinen ”turn off”. Vastaavasti jos neidon kanssa viihtyi hengen tasollakin, tuollaiseen tuoksumaailmaan suhtautui hieman hyväksyvämmin. Mikäli festaripaikka oli jonkun vesistön äärellä, saattoi yrittää olla ovela ja houkutella tuo vastakkaisen sukupuolen edustaja uintiretkelle ja siinä yhteydessä jonkinlaisena ”esileikkinä” suorittaa toiselle tarvittavat pesutoimenpiteet ja toki pitää huolta siitäkin, että omakin hygienia on kunnossa.
^ Pitäisiköhän ruveta koiramaiseen käytökseen ja haistella ensin neidon peräpäätä arvioidakseen, kannattaako edes yrittää lähempää tuttavuutta…