Liike-elämää ajatellen asiassa taitaa olla perusteitakin havaittavissa. Onko joku kuullut suomalaisen yhtiön sijoituksista ulkomaille, sellaisista, jotka ovat kannattaneet? OKO, Sonera, Sanoma, Stockman, vakuutusyhtiöiden miljarditappiot jälleenvakuutuksissa, Fortum vastikään jne. jne. jne. Tuota historiaa kun katsoo, niin voi hyvin kuvitella jonkin eurooppalaisen firman johtoportaassa todetun: "Tuo nyt menee joka tapauksessa ihan päin vittua, parasta kun yritetään myydä se suomalaisille..." Vanha juttu, mutta onkohan mikään muuttunut:
Liian helppoa/riskitöntä, kun joka tapauksessa voitot yksityistetään ja tappiot sosialisoidaan (ei se oo tyhmä joka pyytää, vaan _ahne_. Unohti hedonismin paradoksin). Hopi hopi, ää(e)nestämä(h)än, vaikka eilen oli aprilli(lorujen)päivä ,-D
Jotenkin pitäisi saada kerättyä näiltä nettifoorumeilta kaikki keski-ikäiset ja vanhusväestöön kuuluvat setämiehet sinne Arkadianmäelle maamme asioista päättämään, niin jopa tulisi kaikki mahdolliset asiat kuntoon. Ko. porukalla kun se tiedon ja viisauden taso on aivan käsittämätön!
Ymmärtettävää kyllä, että sitä on vaikea käsittää ainakin, jos oma elämä kokemus ei anna tukea. Toivoa sentään vielä on - ehkäpä vanheneminen kasvattaa niin tietomäärää kuin ymmärrystäkin.
Sen verran on sitä ymmärrystä kertynyt, että tajuaa, että on aivan eri asia huudella sivusta toisten epäonnistumisille kuin olla itse asioista päättämässä ja vastuuta kantamassa. Toivottavasti en kuitenkaan rupea sinua muistuttamaan missään ikääntymisen vaiheessa. Joku raja se idiotismissakin sentään pitää olla, paitsi Sakella.
Vastuun kannosta puheen ollen.... Pitäisin Marinin toimintaa jossain määrin äänestäjien pettämisenä. Vaaleihin täysillä, suuri äänipotti, puolueen edustajamäärä kasvaa - ja sitten parin päivän päästä ilmoitus, että aprillia. Enpäs jatkakaan politiikassa entiseen tapaan. Äänisaaliille varmasti kohtalokasta, mutta äänestäjiä kohtaan reilumpaa olisi ollut kertoa etukäteen, ettei aio hoitaa tehtäviä, joihin on pyrkimässä.
Ehkä hän koki vaalit ensisijaisesti äänestyksenä oman työnsä jatkuvuudesta ja reagoi tulokseen hieman sellaisella "pitäkää tunkkinne" reaktiolla. En oikein näe mistä neljän vuoden kuluttua molemmat vasemmistopuolueet olisivat löytäneet läheskään yhtä valovoimaiset puheenjohtajat kuin nyt on ollut. Viimeksi eilen televisiossa Jussi Saramo puhui taas niin puutaheinää että pahaa teki seurata.
Veikkaan, että raskaampiakin aikoja on ollut olla pääministerinä, esimerkiksi silloin kun Arhinmäki on ollut hallituksessa ministerinä.
Marin kertoi viime vuosien olleen raskaita, hyvin tietäen, että tulevan hallituksen vuodet tulevat olemaan paljon raskaampia, mikäli velkaantuminen halutaan pysäyttää. Onnistutaanko siinä, jää nähtäväksi. Vaatii kuitenkin hallitukselta päättäväisyyttä.
Marin edustaa demareiden vasenta laitaa. Vaikea keksiä, miksi ei olisi ainoa oikea ratkaisu. Ehkä myös ns. normaalit demokraattiset toimintatavat ovat hämärtyneet..? Esim. Persuillahan on ollut tapana joko kieltäytyä, kun vastuuta on tarjottimella annettu (2011) tai vastuuta kantaessaan hajota (2018).
Nyt menee ihan aavisteluksi, mutta epäilen, että Marinille on saatettu pohjustaa "siistiä sisätyötä" jossain muualla, vaikkapa EU:n organisaatiossa. Hän on ollut suosittu maailmalla, ja voisi olla mahdollisuus päästä suurempiin saleihinkin. Ei rivikansanedustajan asema taida olla oikein houkutteleva nillä pohjilla. Jos niin on, on petos äänestäjiä kohtaan täydellinen, ja asianomainen hiukan naivi, kun kertoo poislähdöstään pari päivää vaalin jälkeen. Kepu pettää aina, eikä kukaan muuta odotakaan - mutta demarilta pitäisi voida odottaa hiukan enemmän... (Laitan tämän lausuman muistiin - kun kesän korvalla uutisoidaan Marinin uudesta virasta, kaivan sen esille )
Marinista tulee Vihreille uusi puheenjohtaja, kun ne sitä niin ahkerasti äänesti. Ainakin soisi tulla.
Tuota mahdollisesta huippudiilistähän on uumoiltu jo viime vuoden lopulla, kun gallupit osoittivat ettei PM:n homma jatku vaalien jälkeen. Ja kun siihen päälle vielä kasataan täysin asiatonta sometylytystä sekä iltapäivälehtien riepottelua, niin ei ole mikään ihme ettei ministerin hommat kiinnosta. Omien sanojensa mukaan hän olisi jatkanut, jos SDP olisi ollut edelleen suurin puolue. Sen verran olen työurani aikana ollut mukana EU:n sisäisissä yhteistyöryhmissä, että tiedän hyvin millaisia vääntöjä niissä käydään. Siellä tarvitaan todellista asiantuntemusta, sinnikkyyttä ja myös kompromissivalmiutta. Mielipiteeni ei perustu äänestyskäyttäytymiseeni eli en ole SDP:tä koskaan äänestänyt.
En usko, että Marinilla vielä mitään paikkaa on valmiina. Jos tulos olisi ollut parempi tai selkeämmin huonompi, olisi toistaiseksi varmaan jatkanut ilmoittamatta mitään. Uskon että oikeasti päätös on ollut vaikea, mutta ainoa mahdollinen. Hyvä muistaa myös, millainen Marinin tie demareiden johtoon oli. Huippuvirkojen ympärille ei myöskään haluta skandaaleja. Talousosaamisen pitäisi monessa olla hyvin vahvaa. Marin on vahvahko aateihminen. Eihän sitä tiedä, vaikka kääntyisi vielä lapsiin päin ja sen jälkeen muuta. Aika rankat reilut kolme vuotta olleet varmaankin.