Näinpä. Huumausaine- ym. luettelotkin taitaa muovautua sitä mukaa kuin maahantuojat, -viejät ymv. reseptejään muuttavat. Jonkunlaista innovatiivisuutta kai koko se yleinen keskustelu ehkä kaipaisi, mikäli rauhanomaisesti huumesotaa haluttaisiin käytä. Tai jos oikeasti haluttaisiin keskustella terveysvaikutuksista, tai ylipäätään keskustelu terveys edellä. "Pönttö sekaisin" on sekin vähän hankala kehys. Periaatteessahan siihen voisi sitten kaapata myös tanssimisen. Olisi mielenkiintoista nähdä, mihin suuntaan keskustelu Suomessa menisi, jos huumeille vaihdettaisiin esim. joku englannin kieltä vastaavampi nimitys, kuten laiton lääke. Ja kun siitä muodostettaisiin sana, niin se olisi vaikka lalä tai lailä. Pk-seudulla ns. rattijuopoista jo suurin osa taitaa olla muita kuin alkoholin vaikutuksen alaisena ajavia.
Iltalehden vuoden takaisen artikkelin mukaan oli kaikkiaankin enemmän: Ensimmäinen kerta historiassa: Huumekuskeja on nyt liikenteessä enemmän kuin rattijuoppoja Niin, en parempaakaan keksinyt, mutta arvelin että asiayhteydestä tarkoitukseni tulisi selväksi. Toki tuo "pönttö sekaisin" on myös voimakkaasti yhteiskunnallinen sopimus siitä miten keskushermostonsa toimintaan on yksilön hyväksyttyä puuttua.
Joo, hyvää päivää kirvesvartta vaan. Tuo ei siis ollut mitenkään negatiiviseksi sinua kohtaan tarkoitettu. Tai ketään muutakaan kohtaan. Näissä pitäisi olla avointa keskustelua. Nyt se ei taida valitettavasti niin olla. Tämä juonne taisi lähteä SakkeM kommentista vankeusrankaisujen kustannuksista. En tiedä, mitä muut todella vankien kustannuksista ajattelevat. Ns. katiska-vyyhti on siinä mielessä hyvä, että se antaa jotain konkretiaa. Toki sekin aika ylätasolla. Niin laaja kysymys, että ainakin itse myönnän asettuvani mieluiten siihen "Haluaisin lopettaa kaikki sodat maailmasta" -kategoriaan.
Jotkut ovat sitä mieltä, että kaikki vankilaan mahdollisimman pitkäksi aikaa, se poistaa tehokkaasti rikollisuuden kuten USAsta voimme nähdä.
Ei käynyt pienessä mielessäkään, että viestisi olisi ollut jotenkin henkilöäni vastaan suunnattu. Kunhan yritin tekstiäni selventää.
Tässä kylällä yksi ehkä kolmekymppinen mies kuoli sydänpysähdykseen autoa ajaessaan. Amfetamiinia aika reilusti veressä. Osui sitten lyhtypylvääseen, auto siis - kuskilla ei kai enää ollut osuutta tapahtumiin. Ikävintä oli, että asianomaisen ehkä 8-v lapsi oli takapenkillä. Ikävän yleistä se "pönttö sekaisin" ajelu on.
Tämä kuvastaa ikävä kyllä aika hyvin sitä, missä ollaan. Mitenkään äidin elinikää pidentävä vaikutus tällä tuskin on ollut.
Nämäkin ovat melko monitahoisia juttuja. Joskus pitäisi miettiä sitäkin, että onko jonkin rangaistuksen tarkoituksena jotenkin ”kasvattaa” ihmistä, vai pitäisikö jotkut toisten ihmisten hengelle ja terveydelle vaaralliset yksilöt vain eristää yhteiskunnasta jonnekin. Maailmassa on paljon ihmisiä jotka syystä tai toisesta eivät välitä omasta elämästään pätkän vertaa ja sellaiset ihmiset eivät yleensä välitä toisten ihmisten elämästä edes sitäkään vähää.
Suomessa voi tehdä 4-5 henkirikosta putkeen, jos aina vapauduttuaan tappaa seuraavan. Onhan niin tehtykin. Joissakin tapauksissa oikeuslaitos epäonnistuu muun väen suojelussa huolehtiessaan rikollisen oikeusturvasta,
Vankilalaitos ei kasvata ihmistä mitenkään. On suoraan sanottuna aika idioottimaista edes esittää, että vangista voisi tulla yhteiskuntakelpoinen vankeudella, kun vapaus (ja sitä kautta yhteiskuntakelpoisuus) perustuu vapauteen. Ja vankeus vapaudenriistoon. Mitään "kasvatus"-tarkoitushan ei silloin vankeudella voi olla. Jos joku muuta väittää, ajaa vain - ja - omaa etuaan.
Kieltämättä hieman hämmentää. En muista, olenko täälläkin joskus nostanut esiin. Afganistanilainen liikunnanopettaja ei saa ammattiaan vastaavaa työtä Suomessa. Puhuu aika täydellistä suomea. Ollut myös mm. Afganistanin jalkapallomaajoukkueen ringissä. Mutta edes peruskoulun liikunnanopettajaksi ei ole päässyt. Helppo kiinnittää huomio aina muualle kuin itse ongelmaan?
Reilu neljännes vuodesta mennyt. Kaksi :-( omaa ennustetta tälle vuodelle osunut kohdilleen: - Brexitin vaikutukset Irlantiin ja EU:n siihen rajaan (toistaiseksi lievemmin kuin odotin) - Kehittyvien maiden mahdollisuus vastata covid-19 seurauksiin (tästä aletaan vasta nyt puhumaan)
Tältä kantilta kun katsoo, niin on tossa jotain mielenkiintoista. Ihmettelin kyllä itse jo torstaina Järvisen saamaa tuomiota sen mukaan, mitä julkisuudessa (iltapäivälehdissä) on esitetty. Edit. Ja näköjään. Avunannosta ja rahanpesusta voi noin vastaavasti saada joko 3/4 vuoden ehdollisen tuomion. Tai 10/4 vuoden ehdottoman tuomion. Sinänsä en ota kantaa oikeutukseen, mutta joku ristiriita tuossa maalaisjärjellä on. Edit2. Avunanto törkeään huumausainerikokseen on ilmeisesti noin paljon suurempi rikos kuin huumausainerikos. Avunanto voi olla käsittääkseni aina tuottamuksellista, vaikka sitä ei tekohetkellä ymmärtäisikään millään tasolla. Sikäli edelleenkään ei ymmärrykseeni mahdu.
Hirveesti en ole tähän kiinnittänyt huomiota. Nyt kun tämän innoittama katselin, niin veikkaan itse, että ihan korkeimmassa asteessa käydään vielä. Julkisuudessa olleista tiedoista lievin oli suunnilleen, että kusee julkisella paikalla, ja tämän jälkeen kääntyy yleisöön päin ja ravistaa. Ankarin jäi pari kuukautta alle maksimin. Melkein yhtä mielenkiintoista kuin Malmin lentokenttä. Josta käyty oikeutta jo 20 vuotta.
Viikolla kävin lenkillä. Vastaan tuli kaveri aika rennoin askelin pössyttäen samalla itsekäärimäänsä sätkää. (Edit1. Tai sätkää. En tiedä, oliko itsekääritty). (Edit2. Sätkältä se näytti). Siinä satuin jälkivanassa nuuhkaisemaan ilmaa. Tässä kyllä tuli nyt kyllä mieleen, että olenkohan minä syyllistynyt rikokseen. Jos en, niin onko riskiä että tulevaisuudessa syyllistyn, jos vastaavaa tapahtuu. Edit3. En ole oikeastaan varma, kävinkö edes lenkillä, vai näinkö unta.
Jatketaan tätä. Tässä on hyvää keskustelua. Tunnen yhden ns. narkkarin, joka istui elinkautisen. Viidenkymmenen markan velan takia. En halunnut olla missään tekemisissä tapahtuneen jälkeen. Vähän ennen vapauduttuaan otti yhteyttä. Kertoi että vapaus pelottaa, koska on niin laitostunut. Parit viestit vaihdettiin ja tsemppailin. Tiesin, että jotain tukiverkkoa on, joten en edelleenkään halunnut sekaantua liikaa. Itse olin henkilölle lähes kuin isoveli joskus. (Mulla ei mitään huume- tai muutakaan rikostaustaa ole). Nää tällaiset keskustelut pysäyttää. - Pitääkö minun tukea. - Miten voin tukea. - Miten voin olla pelkäämättä. - Mitkä oikeuteni on nyt ja tulevaisuudessa. - jne. Seiskaa, Alibia jne. lukemalla, sekä itse rikollisuuteen sekaantumalla asiat varmaan aika simppeleitä. Mutta noin yleisesti asiat on tosiaan aika laajoja. Ikinä näillä asioilla ei pitäisi ainakaan leikkiä.
Aika syvällinen kysymys. Vanha kaveri, paljon yhteistä. Kuinka paljon pitäisi panostaa tukemiseen, kun kaverilla menee huonosti? Mitkä ovat omat resurssit? Joutuuko mukaan johonkin? Missä menee raja, kun omakin elämä pitää hoitaa? Joskus kaveri oli elämässään heikoilla ihan vain avioeron takia. Meneehän siinäkin oleminen aika uusiksi. Tukea ja läsnäoloa olisi tarvinnut, mutta kun se omakin elämä - työ, perhe, opiskelut jne. pitää hoitaa ja vaatii oikeastaan kaiken irtoavan ajan.
Nuokin ovat niin tapauskohtaisia. Jos kaverilla itsellään on halu päästä pois tilanteestaan, niin silloin voi riittää pieni kannustaminen ja myötäeläminen niin homma tulee kuntoon. Sitten on niitä, jotka ilmeisesti oikein haluavat rypeä siellä kurjuudessaan ja sääliä itseään. Sellaisesta saa helposti pitkäaikaisen riesan, jolloin lienee parempi yrittää ohjata kaveri jonkun ammattiauttajan puheille. Oma juttunsa on tyypit, jotka ovat saaneet jostain rikoksesta maksettavaksi jotkut miljoonaluokan korvaukset. Heillä on harvoin innostusta työntekoon, kun ulosotto veisi kuitenkin merkittävän osan joka palkasta. Nämä tyypit jäävät sitten helposti koko loppuelämäkseen yhteiskunnan eläteiksi ja mahdollisilta kavereiltaan pummaajiksi.
Nii. Enemmänhän tää liittyi oikeastaan tuohon huumeiden käytön dekriminalisointiin, ja siihen kuinka monitahoinen ja laaja kysymys. Se äärilaita kun siellä alimmalla tasolla voi olla sitten kuitenkin tuo kertomani. Periaatteessahan sen pitäisi mennä niin, että kun rangaistuksen on suorittanut, niin sillä on sovittanut tekonsa. Näinhän se ei kuitenkaan ole. Ja tosiaan esim. tekijän läheisten asema on tällä hetkellä tabu. Esim. Koskelan tapauksen aikaan aika paljon tätä mietin. Yhden koulumurhaajan isä kun erehtyi kertomaan julkisuudessa tuntemuksistaan, niin sai entisten tappouhkausten lisäksi päälleen ne kaikki uudet ja muun dissaamisen. Rangaistus voi olla hyvä heräte hakeutua hoitoon. Toisaalta rangaistavuus taas voi estää hoitoon hakeutumista. Läheisten, omaisten ja muiden lähipiiriläisten kannalta sitten on taas kaikki häpeä, suojeleminen jne. mitä nyt voikaan olla ja liittyä. Ja sitten on sekin, että esim. lääkekannabista ei saa, mikäli on päihdetaustaa. Psilobysiinia tutkittiin viimeeksi vissiin 60-luvulla. Sitä ei voi käyttää nykyisin lääkintään. Tosin viimeaikoina taas sen tutkimusta herätelty. Niin onhan tämä asia aikamoista kissanhännänvetoa niin pitkään kuin asia on lähinnä tasoa rangaistavaa vai ei.