No hyvä.. oman jutun skrivasin ennenkuin ton luin. Sitäpaitsi arvasin kyllä ettet noin yksoikoisesti funtsi. En minäkään niin ehdoton ole kuin mitä välillä liioittelen. Aika lailla päinvastoin..
Kyl tos perääkin. Jos voisin niin lähtisin täältä *ttuun. Tai sitten maalle. Nyt en voi. Ei tää Stadi ole enää ihmisille kelpaava asuinpaikka kohta. Kaikki tänne tunkee mökäämään. Jos kykenisin niin lähes itkeä pirauttaisin. Mutten osaa.
No ei. Itsasiassa lähen vielä iltalenkille POLKUPYÖRÄLLÄ . Maitoa pitää saada yökaupasta ja aamupuuroon aineksia.
No mistäpä sitten löytää paikka, missä ei näitä pärinäpoikia ja surinasussuja olisi. Tuskin mistään, nykyään.
Kyl niit voi olla, pärinäpoikia ja surinasussuja, ei ne mua normaalisti harmita. En vissiis osaa oikein tilannetta avata selkeästi. Eri juttu ajella ympyrää aamuyöllä kerrostalojen välissä melutasot kun spitfiressä verraten vaikka edes omakotitaloalueeseen. YÖLLÄ. Ja jos ihan maalaismaisemissa on onni asua niin ei siellä satunnaiset melut edes samalla tavoin haittaa kun täällä kivikylän kaikukammioissa. Ostinkin mysliä. Pähkinät siinä niin kiehto... Vaikka se semmosta "namia" muuten onkin. Puuro taasen tosimiehen ruokaa. Ja yhdet hurjastelijat olikin just melkeen törmäten mun fillariin. Mopopoika kaverinsa kanssa oli ryhmittymässä "viivalle" ja sillä toiselle oli MÖNKIJÄ! Jumalauta... mönkijä. Eiks ne ole pikkusen muuhun kuin katuajeluun, kaupungissa, tarkoitettu. Vieköön tundralle sen! Ainakin livenä näin että skabaa tossa autotiellä. Hidasteet ei niitä haitannut kun vetelivät keskellä tietä uukäännöksiäkin. Pysäytin pyörän ja jäin tuijottamaan. Pysähtyi toinen mopo ja sitten se mönkijä. Hetken yrittivät tuijotuskilpailua mutta sitten ajoivat pois. Mun lapsuudessa ajettiin kilpaa soramontuilla eikä keskellä ajotietä kaistojen välissä. Oikeasti vituttaa jo... Mutta aika vähän. "Pojathan on vaan poikia" - nääs...
Ai. Havainnot kuitenkin kertovat toista. Tossa kylän kahvilassa on aika usein sellaisia kokoontumisjuttuja, ja pitsalla poikkeavilla Harrikkakuskeilla on melkein poikkeuksetta aika vetävän näköinen mimmi takapaksilla.
Kyllä varmaan on enemmän muusta kiinni kuin "harrikasta", istuuko "vetävän näköinen mimmi" jonkun kanssa pitsalla vai ei? Jos kysymys on varttuneemasta väestä. Ehkä mimmit istuvat siitä huolimatta pitsalla? Vaikeata kuvitella että laajemassa mielessä kypsiä "mimmejä" vetäisi puoleensa enemmän pyörä kuin muut seikat. Joitakin satunnaisia poikkeuksia voi olla. Rakastuvathan jotkut esim. kaksoistorneihin yms. https://www.google.com/url?sa=t&sou...FjAAegQIARAB&usg=AOvVaw3rvkEbZ8ou-lT_j8EB5xLV Hyvä että vahingossa tuli tuijotettua itselleenkin vaarallisesti sekoilevia mopoilijoita kauppareissulla. Kun siis sekoilivat illalla keskellä tietä mutkitellen ja kilvoitellen. Linja- autonkin reitillä. Ensimmäinen yö viikkoihin, kun ei ollut jatkuvaa pärinää. Tai sitten johtui pikku sateesta eikä sedän mulkaisusta. Aikuiset eivät vissiin uskalla mitenkään nykyisin puuttua nuorten touhuihin vaikka harrastelisivat mitä itselleen tai muille vaarallista. Ennen oii kuria kotoolta, tsilarilta, isobroidilta ja opelta. Nyt korkeintaan soitetaan poliisille kun aikansa kurkitaan verhojen välistä. Ei nuoriso ole, keskimäärin, niin dorgaa kuin jotkut luulee. Useimmat melkein arvostavat kun niille huomauttaa jonkun menevän jo överiksi. Tämä on aikaa, jolloin kohta kukaan ei edes halua/pysty oikeasti aikuistumaan. Ihmiset ikäänkuin vain elävät leikki-ikää koko elämänsä. Rakkaus on myös rajojen asettamista. Keskenkasvuisille. Liiallinen vapaudenanto on lähellä välinpitämättömyyttä. Lempeästi ja lujasti ohjaava, tarvittaessa. Ilman räyhäämistä. Miehen ja naisen mallleja. Pleikka tai xboxi eivät ole kasvattajia. Aikuisten kuuluu sitä olla.
Varmasti harrikatyypillä on mukana vetävän näköinen mimmi. Mutta tuntuu aika hullulta ajatella, että harrikakundi olisi ajellut ympäri kujia ja katuja löytääkseen ajokamat päällä kulkevan hyvän näköisen daamin. Kyllä kai ne mimmit on pokattu muilla keinoin, tuskin se harrika on ollut siinä apuna. Omasta tuttavapiiristäni tiedän, että se daami on pokattu parikymmentä vuotta ennen harrikan hankintaa. Jawa aikana tilanne oli ehkä erilainen. Jawamies edusti rahamiestä ainakin hikisenä iltamiin polkupyörällä tulleeseen verrattuna, luulen.
Tota samaa just edellä tarkoitin. Teinitytöt voineet joskus vaikuttua kiiltävistä tankeista yms. Aikuiset naiset, enimmääkseen, kiinnitävät muihin avuihin huomiota. Joitakin harvoja poikkeuksia siis voi ollakin. Hyvinkäyttäytyvä ja edustava potkulautailijakin on kovempi sana kuin ikuinen räkäposki, vaikka sillä olisi mikä lelu tahansa. Puumien silmissä.
En mä sitä kokonaan tyhjentänyt. Hyvä kun muutkin ymmärtää ettei pelkät lelut ole ykkösjuttu. Naisihmisille. Kaalimatoaikanakaan. Ehkä. Perinteiset herrasmiehen ominaisuudet sekä tavat vieläkin kovaa valuuttaa. "Satojen sukupuolienkin" hullunmyllyssä.
samaa mieltä, just tulin landelta n.100k pk seudulta, siellä ahtaita mökkiteitä hallitsee mönkkärit, mopot, ja muut konepyörät, kun lähistöllä on hiekkakuopat, siellä ne kohentaa taitojaan että saadaan hanat auki tulla mökilleen, jos satun samaan aikaan tielle kääpiömauserin kanssa niin pakko hypätä skuugeen kun mauseri näyttää egoaan, voin kyllä sanoa että eivät minua hirveästi häiritse, kun itsekin kultaisella 60 luvulla harrastelin konepyörillä.
Vaikka kyllähän noissa alan harrastajissa on naisiakin. Itsekin tutustunut pariin. Aikoinaan varsin "läheisesti". Heitä ei vaikuttanut haittaavan että ajelin vanhalla retkipyörällä ja itse kurvailivat pihalle isoilla moottoripyörillänsä. Kyläilemään tullessansa. Mukavia likkoja... Kaikki kunnioitus asiallisille motoristeille ja alan harrastajille. Ainoastaan hölmöily rasittaa. Kaikkien harrastuksien parista löytynee muista piittaamattomia ikuisia uhmaikäisiä.
Maaseutua lienee monenlaista. Itse vietin, lapsuudessani, paljon aikaa saaressa, jossa ei ollut edes teitä. Keskellä isoa järveä. Käki oli kovaäänisin ilmiö - satunnaisten ukkosten jälkeen. Varmaankin löytyy yhä, maailmasta, paikkoja joihin paeta - pahimpia melusaasteita.
Noihin Harrikoihin myydään katalookitavarana sellaisia "virityssarjoja", joilla saa pakoputket vaihtamalla miehekkäämpää mökää pöntöstä. Viritys ja viritys - no joo, eihän ne kulje mihinkään virittämälläkään verrattuna nousevan auringon peleihin, mutta saa jalkakäytävän värähtelemään oikealla tavalla samanhenkisten misujen sandaalien alla. Kaikki tuo vain ääntä muuttamalla! Niinhän ne sanoi Teknarissakin, että mopon viritys on onnistunut, kun ääni on kaksinkertaistunut ja tehoja ei ole menetetty enempää kuin puolet. Heh, itse olisin jääratamiehiä. En muista mitään niin hauskaa ja upeaa housut jalassa nuoruusvuosilta kuin vetää krossilla torvi auki jäärataa tai vaellella saaristossa ja käydä katsomassa ulkomeren jäävalleja krossipyörillä. Sitten tuli ne hemmetin Koijärven maailmanparantajat ja lopetti senkin hauskan. Pakkaspäivä ulkosaaristossa auringon paistaessa matalalta ja alla laulava viissatanen kaksitahtimotukka - ah, taivaallista adrenaliinin kokemista ja luontoyhteyden tunnetta!
Asuin aikoinaan Saimaalla saaressa. Lokkien äänet aamuisin oli ehkä parasta; elämän ääniä. Toki se muisto on muuntunut, kun kaupunkiympäristössä on asunut sittemmin.
Tuo mun mainitsemani saari oli myös Saimaalla. Se on yhä ihanaa seutua. Vieläkin kauemmas likaisesta ja liian äänekkästä "sivistyksesta" kaipaisin, usein. Ehkä sitten ihan viimeiset vuodet edes saisi elää jossain arvokkaasti ja rauhassa? Luonnon ympäröimänä ja vailla ihmisten kaikenlaista turhasta itkemistä, tärkeilyä, toisten tönimistä ja narsistisia materialistisia vempelepullisteluita väkisin kuuntelemalla sekä katselemalla.
On se aika ärsyttävää herätä lintujen karjuntaan aamulla kello viisi. Joutuu nukkumaan ikkunat kiinni kuten Est.