Pörssikurssia paremmin sen kertoo tulos viivan alla, menestyvänkin yrityksen kurssi voi olla matalalla.
Niinpä. Kilpailijat menivät ohi oikealta ja vasemmalta. Seikkailut Venäjällä taisivat tulla kalliiksi nekin. Onhan siinä hommassa kai hiukan tyhmyyttäkin mukana. Aleksin osalta Helsingin kaupungin tavoite häätää autot keskustasta on häätänyt asiakkaatkin sieltä. Aleksillahan ei muitakaan liikkeitä enää juuri ole, muutama turistipyydys.
Aikoinaan Aleksilla oli karseen pitkä jono odottamassa pääsyä rekisteröimään erään IT-firman osakeantia, moni vielä vähemmän viisaasti lainarahalla. Siis firman, jonka liikevaihto oli pienempi kuin edellisen vuoden tappio. Silloin vain sisäpiiriäiset hieroskelivat käsiään tyytyväisinä hyräillen. Ei mennyt pariakaan vuotta, kun osakkeet olivat vessanaperin arvoisia, melkein.
Harvoin nimi ja tuote kohtaavat niin hyvin kuten tässä paikallispanimon Rousal Brygghusin oluessa. Lähinnä pullotettua merivettä.
höh höh Tuohan on ihan täyttä "piip".. jos ja kun joku niitä kurseja uskoo, niin on se narahtanut maksumies.Yksikään täysjärkinen sijoittaja ei pelkän kurssin perusteella tee koskaan päätöstä, takana on aina laillista tietoa millainen firma johon kannattaa sijoittaa on (seassa kulkevat amatöörit on sitten luku sinänsä). Pörssissä on notreerattu monta kuplaa, joilla ei ole ollut edes tarkoitus tehdä kuin muutamalle omistajalle rahaa jonkun muun kustannuksella. Pörssikurssi kertoo vain tunnepohjaisen ihmisten uskon yritykseen, ei ollenkaan sitä onko se vakavarainen, tai että tekisi tulosta tulevaisuudessakaan..
Olen iloinen kun pääsin katolta tulien kanssa viileään alakerran somehelvettiin, juhannus on mulle se yksi viikonloppu muiden joukossa.
Jo löytyy Tästä ekan lyhyen visiitin reilusta litrasta saapi piirakkaan kahveen seuraksi ja aamupalalle mustikkapöpöröä (=viiliä, talkkunaa ja mustikoita). Pöpöröstä joko tykkää tai inhoaa, välimuotoa ei taida olla.
Olisiko tuo yhtäkuin täsmällisemmin ottaen mustikkapöperöllä höystettyä viiliä? Tai määristä riippuen päinvastoin.
Mulla tämä versio on tullut tutuksi vaimon kautta Varsinais-Suomen ja Satakunnan rajamailta Vampulasta. Alunperin meijerissä käymättömästä lehmänmaidosta hapatetulla viilillä. Hämäläiset eivät ilmeisesti sotke mukaan viiliä. Mutta kokeillaan aamulla kumpikin vaihtoehto..
Mulla tämä versio tuli tutuksi keskisuomessa mummon luona (kotona tehty viili), tykkäsin, pitää kokeilla pitkästä aikaa kunhan mustikka kypsyy näillä leveyksillä.
Talkkunaa meilläkin syötiin viilin kanssa. En itse oikein päässyt sen makuun ja rakenteeseen pienenä. Viili kyllä maistui sellaisenaan. Täytyypä antaa nyt uusi mahdollisuus talkkunalle ja kokeilla tuota pöperöä mustikoiden ja viilin kera.
Piepoo/piapoo se oli kotona ja piimän kanssa syötiin. Somerolta vanhemmat. Määkin joskus söin. Sen verran hyvät maku/tuoksumuistot siitä nyt tuli, että voisi koklata taas. Semmonen riihen tuoksu, vai mikä se ois.
Talkkuna oli kesäaikaan vakiosapuskaa Päijät-Hämessäkin. Mustikkapöperöä, viilin kanssa jne. Muisti pätkii, mutta jotenkin tuntuu, ettei niitä kolmea sekoitettu. Viiliä ja talkkunaa, mustikkaa ja talkkunaa kyllä.
Ostin kerran pöllöhillo-olutta. Piti ottaa selvää, mitä se sellainen hillo on. Tätähän se, mustikka-talkkunapöperöä. Hiisi Pöllöhillo - Olutopas 2.5
Olen keliaakikko ja käytän kauratalkkunaa, jota sekoitan jogurttiin, piimään tai viiliin. Talkkunajauho ja viili ovat tuttuja jo lapsuudenkodistani, joka oli lypsykarjatila. Viili tehtiin siellä itse ja olen joskus tehnyt itse viiliä kaupungissa asuessanikin. Kauratalkkunassa on runsaasti kuitua ja proteiinia. Mustikoiden ja talkkunajauhon sekoittaminen pöperöksi on myös tuttua lapsuuden ajalta.