Ihan kelvollisesti tehty joskin hieman turhanpäiväinen animaatio. Tosi pahaa hissimusiikkia. EDIT Tai no, ehkä turhanpäiväinen on hieman väärä sana. Harhaanjohtava olisi oikeampi. Jos katsotaan pelkästään rajojen muutoksia ilman muuta ymmärrystä, on kovin lähellä vaara suistua yksinkertaistamisen ja näköalattomuuden pimeään kuiluun. Laput silmillä kuin ravihevosella(?), vain tämä näkyy, ei mitään muuta.
Minun puolestani voit jatkaa historian opiskelua ja tulkintaa vaikka Appelbaumin rakentaman aikakoneen kanssa, mutta suurmiesproosa, voittajien tarinat ja sotaromantiikka johtaa harvoin oikeille jäljille. Minua kiinnostaa erityisesti näitä moraalisia kysymyksiä ratkottaessa ainoistaan kovin ydin, koska se johtaa juuri noiden syy-seuraussuhteiden lähteille. Ennen tarvittiin lääniä, helposti puolusteltavia kokonaisuuksia, viljavia maita, rautaa, kultaa, turkiksia. Nyt kiinnostavat öljy, kaasu, mineraalit ja maametallit. Nämä ilmiöt myös ohjaavat kehitystä kaikkialla. Sikäli olet oikeassa animaation suhteen, että se ei esitä oikeita asioita enää 50-150 vuoden ajalta, koska maita ei tarvitse enää fyysisesti valloittaa. Ottaaksesi valtion haltuun riittää, kun korruptoit paikallisen eliitin, armeijan ja median tai liität valtion johonkin suurempaan kokonaisuuteen tai liittoon, jolle valtion toiminnot ulkoistetaan. Laukaustakaan ei tarvitse ampua siirtomaita alistettaessa.
Viittaustasi suurmiesproosaan (yksilöiden merkitys toki vaihtelee hyvin, hyvin paljon, joskus se on aivan tärkeä), voittajien tarinaan ja sotaromantiikkaan en (omalta kohdaltani) ymmärrä ollenkaan: ne helposti ovat osa sitä kapeakatseisuutta ja näköalattomuutta mistä olen puhunut (omassa viitekehyksessäni jo nuo termit: voittajien tarina ja sotaromantiikka ovat aika koomisia). Historian tutkiminen tai edes vakava harrastaminen on oleellisesti suhteellisuudentajun kehittämistä. Mutta tämä vääntö sinun kanssasi on nyt taas vähäksi aikaa minun osaltani ohi. Tuuleen huutaminen riittää vähäksi aika. Hyvää viikonloppua sinulle. EDIT No, historiantutkimus tai harrastaminen on myös olennaisesti harjoitus älyllisessä rehellisyydessä. Sen ymmärtämisessä että (kuten Paasikivi sanoi) tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku. Toisin sanoen tosiasiat historiantutkimuksessa kävelevät mielipiteiden, ennakkoluulojen, moralisoinnin, poliittisten intohimojen ja omien toiveiden ja pelkojen yli. Tutkimus on asia sinällään eikä sitä saa alistaa omille intresseille.
Niin tuuli vastaa kuin sinne huudetaan - ainakin jos huudat vastatuuleen Totuudesta me tuskin tiedämme mitään. Ei taida meikäläisten mielikuvitus riittää näihin kaikkiin virityksiin, mutta aina voi yrittää hahmotella mitä intressejä kulloisillakin toimijoilla on ollut ja jos käsikirjoittajat tunnetaan, voidaan arvailla lisää mitä tuleman pitää. Älyllinen rehellisyys on tässä yhteydessä vähän niin kuin illuusio, koska jotain trendejä tässäkin puolustellaan, mutta sillä tuskin on väliä, sillä ne, jotka ovat kirjoittaneet meille historian suuria juonteita, eivät ainakaan ole olleet rehellisiä.
Tutkimus voi olla. Kuitenkin oli aikanaan jonkinmoinen pikku järkytys todeta, että omana kouluaikana historian oppikirjoissa ja opetuksessa ne "mielipiteet, ennakkoluulot, moralisointi, poliittiset intohimot ja omat toiveet ja pelot" olivat olleet keskeisiä tekijöitä niin oppikirjojen teossa kuin opetuksessakin. Lievästi väritettyä totuuttahan silloin opetettiin. Eivät ne "vaihtoehtoiset faktat" Trumpin keksintöä ole, kyllä ne on osattu kautta aikain.
Toivottavasti kukaan tunnettu boudoirkuvauksen kritisoija ei katsonut. Mielenrauha menisi pitkäksi aikaa.
Sellaista se aikanaan oli, muistan minäkin sen. Meille esimerkiksi opettaja kertoi aivan vakavalla naamalla, että Maon Kiinassa ei ole varkaita, ei tupakoitsijoita, ei juoppoja eikä liikalihavia. Piti pienen tauon ja jatkoi. "No, puhemies Mao itse on kyllä hieman tukeva, mutta hänellä alkaakin jo olla ikää." Vähän kuin jos nykyään joku sanoisi, että kaikki maailman paha on kokonaan USA:n / Venäjän / täydennä mieleisesi / aiheuttamaa ja eri mieltä olevat ovat epärehellisiä. Kyllä oppikirjat nykyään on parempia, ajat ovat toiset, opettajasukupolvi on aivan toinen.
Onhan se häkellyttävää kun se voi tarkoittaa jopa naisen makkaria. Boudoir - Wikipedia a woman's private sitting room or salon in a furnished accommodation, usually between the dining room and the bedroom, but can also refer to a woman's private bedroom
"usually between the dining room and the bedroom" Juuri naisen paikka on ehkä lajityypin useimmin kritiikkiä synnyttävä piirre. Vaihtoehtoisia perinteitä on useita, esimerkiksi nyrkin ja hellan välissä.
Itseasiassa sinun kommenttisi sai minut katsomaan tuon uutisen. Siltä pohjalta taidan sitten olla se kritisoija. Nudekuvia on kiva katsoa. Kuvaamiseen minusta ei ole. Olen joutunut sellaisia kuvaamaan eikä se ollut mielestäni kivaa. Mutta noista kuvista. Se että kuvan on ottanut nainen näkyy kuvissa. En tarkoita juuri tätä kuvaaja joka oli uutisissa vaan yleisesti. Sen vaan huomaa että ihan erinlainen tunnelma on kuvassa jos se on naisen kuvaama.
Oiskohan sillä merkitystä että hän ei ole elävä. Eli pumpattavaa barbaraa ei kannata mulle syntymäpäivälahjana lähettää.
No ei. Enhän mä oikeeesti voi täällä kertoa että mä nukun sen veeran kanssa. Mun pitää pitää kulissit pystyssä. Olehan teatterin ammattilainen.
Tuo on ihan totta, olen huomannut saman asian monesti. Kuvaustapa on erilainen ja luultavasti se kaikessa ihmisten kuvaamisessa olennainen asia, kuvaajan ja kuvattavan välinen vuorovaikutus, toimii eri tavalla kuin miehen kuvatessa naista.