Vs: Päivän =) Eikös sitä tehneet jo Grimmin veljekset ja vielä vanhemmat satusedät. Vaikka ei nyt millekään jalustalle nostaisikaan, niin ainakin meillä koirat ovat enemmän perheenjäseniä kuin sisustukseen sopivia karvamattoja.
Vs: Päivän =) Miksei joo, satuihinhan se sopiikin. Sen ajan ihmiset lapsesta lähtien tosin sitten näkivät senkin, miten piitistä tuli verilettuja ja makkaraa. Kyllä minä oikeasti jaksan hämmmästellä esimerkiksi koirien omia facebook-sivuja, joissa koirat usein "sanovat" jotain hellyyttävää, ja niitä sitten ihmiset tykkäävät joukolla. (Siitä sitten silmäkulmat pyyhittyään jokin osa pyyhkäisee Rajat kiinni-mielenosoitukseen.) Ihmisen velvollisuus, laissa säädetty, on että eläimiä on kohdeltava hyvin eikä niille saa aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä sekä otettava huomioon eläinten fysiologiset tarpeet ja käyttäytymistarpeet. Mutta se on ihmisen velvollisuus, ei eläinten oikeus, siinä mielessä kuin oikeus perinteisesti käsitetään. Ihmiselle kun voi asettaa sellaisen velvollisuuden, perustellusti. Oikeita oikeuksia voi olla vain taholla, jolle edes teoriassa voisi asettaaa myös velvollisuuksia. Eläimelle ei voisi. Minulla perheenjäseniä on olleet nuo lapset, vaimon lisäksi. Eläimet on sitten eläimiä, miksei joku voi olla rakaskin, mutta rakas eläin...
Vs: Päivän =) (Tai käy tuikkaamassa bussin tuleen. Kaikenlaisia rinnastuksia sitä ihmisillä tuleekin mieleen.)
Vs: Päivän =) Eräs itävaltalainen korpraalikin tunnettiin erittäin eläinystävällisenä. Ihmisiä toki tapatti ennätysmäärin... Tällainen rinnastus tuli mieleen.
Vs: Päivän =) Biologiaan tutustuneille ihminenkin on ihan tavallinen eläin. Nisäkäs vielä, kuten vaikka valas tai lepakko. Eläinten rakastaminen on siten aikas pakollista, eläimellekin. Muuten kyllä ihan dadaa tuo oikeuden määrittely, jopa fasistinen.
Vs: Päivän =) Jos "hänellä" viittaat minuun, niin kyllä mun suhtautuminen on pargmaattinen: videoita on ollut uutisissa ja saatavilla YouTube:ssa. En kuitenkaan kommentoinut viestissäni (sala-)kuvaukseen liittyvää moraalia tai lakia. Koirien adoptoimiseen en ota kantaa. Tai no ... tästä kirvoittuu mieleen tekoäly. Onko jossain vaiheessa ajankohtaista säätää laki tekoälyn oikeuksista (Tulevaisuudessa: niillähän voi ajatella olevan oikeuksia ja niille voidaan asettaa velvollisuuksia). Pitäisikö myös miettiä tekoälyn adoptiota .. tai päinvastoin)
Vs: Päivän =) Mahdollisuus siihen olisi kyllä monille eduksi..... (Heti tulee pari poliitikkoa mieleen.)
Vs: Päivän =) Muuten luulen suunnilleen ymmärtäneeni, mitä kirjoitit, mutta tuo virke menee kokonaan yli, ja korkealta. Oletko tosiaan sitä mieltä, että esimerkiksi kehitysvammaisilla tai mielenterveyspotilailla ei voisi olla ihmisoikeuksia? Vastasyntyneillä? Dementikoilla? Esim. YK lasten oikeuksien julistuksessa lähtee kyllä hiukan eri linjoille. Kuten edellä todettiin, k.o. lausumaa voi pitää selkeän fasistisena.
Vs: Päivän =) Voipi olla selvästi fasistinen, mutta aika lailla vallitseva käsitys oikeuksien ja velvollisuuksien suhteesta. Ihmisoikeudet perustuvat nykyisen lähestymistavan mukaan pääosin perustateoreettiselle lähestymistavalle ja normatiivinen perusta on ihmisyydessä, jonka edustajalle on mahdollista antaa oikeuksia ja/tai asettaa velvollisuuksia, jotka sitten toteuttavat oikeuksia... tai no, tuossa vaikka yksinkertainen perusesitys: http://filosofia.fi/node/6772 Mutta peuslähtökohta on siis oikeuksien ja velvollisuuksien yhteys, toista ei ole ilman toista. Kiinnittäisin huomiota tuohon kohtaan "edes teoriassa". Pyrin sillä välttämään monimutkaisemmat filosofiset kysymykset, niiden käsittely ei varmasti ole paikallaan tässä yhteydessä, ainakaan minä en siihen ryhdy. Lapsia, kehitysvammaisia ja mielenterveyspotilaita koskevat kysymykset on maailmassa pääsääntöisesti hoidettu edustusta koskevilla säännöillä, edunvalvonnalla ja holhouksella, heillä on selvät oikeudet (ja velvollisuudet) siellä missä asia on hoidettu, on toki alueita, joissa näitä oikeuksia ei tunnusteta. Ihmisoikeuksien filosofinen perusta syntyy tietysti laajemmissa ryhmäkysymyksissä, ei yksilötasolla. Se ei ole asia, jota aion tässä palstalla pohtia.
Vs: Päivän =) Tiesitkö, että Leonardo da Vinci oli kasvissyöjä eläinrakkautensa tähden. Toisin kuin edellä annettiin ymmärtää, koiran adoptoijat ovat pikeminkin taantuneita kuin airueita. http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/elainrakkaus_loppui_nykyaikaan
Vs: Päivän =) Lapsella on oikeus nimeen, vanhemmilla velvollisuus antaa nimi. Lapsella oikeus kansalaisuuteen, valtiolla velvollisuus myöntää se. Kumpikaan oikeus, ei tuota lapselle velvollisuutta mihinkään; noin vain on sovittu, koska se tuntuu riittävän monista oikealta. Näistä esimerkeistä helposti nähdään, ettei oikeus (ainakaan näissä esimerkeissä) johdu yksilön kyvykkyydestä ottaa vastuuta, vaan yhteisön kyvykkyydestä (ja halusta) ottaa vastuuta yksilöstä. Eläimellä kai voisi olla oikeuksia vaikka miten, ilman velvollisuuksia, jos niin päätettäisiin. Joskin varmaan on samantekevää puhutaanko eläinten oikeusista, vai jonkun velvollisuuksista niitä kohtaan.
Vs: Päivän =) Ihan aiheen sivusta, luetko koskaan noita juttujasi itse ennen "lähetä"-nappuna klikkaamista? Sen verran omalaatuisia joskus kun ovat. No, niin tai näin, tuossakin sekoitat täydellisesti asiat. Eihän se, että ihmisellä on edunvalvoja, joko vanhempi tai maitraatin/oikeuden määräämä, mitenkään muuta sitä perusasiaa, että hänellä on ihmisoikeudet - ei edes oikeastaan liity asiaan.
Vs: Päivän =) Niin, ihmisoikeudet ovat ihmisen oikeuksien/velvollisuuksien kirjossa eräs osa-alue. Joistakin ihmisoikeuksistakin vajaavaltainen voi nauttia vain edunvalvojansa toimesta/avustuksella. Tässä oli kyse oikeuksista/velvollisuuksista ylipäänsä ja ihmisoikeuksista eräänä erityisenä kysymyksenä. Oikeuksista/velvollisuuksista monet ovat luonteeltaan sellaisia, että vajaavaltainen/-kykyinen ei pääse/joudu niiden piiriin kuin edunvalvojan avustuksella tai toimesta. Tästä syystä oikeuksien/velvollisuuksien filosofisessa pohdinnassa vajaavaltaisten/kykyisten osallisuus esimerkiksi oikeuden tai velvollisuuden käsitteestä on usein sivuutettu maininnalla edustajista. Pienellä ajattelulla ennen kirjoittamista ei aina sotkisi asioita niin kovin. Toki peruskäsitteiden tunteminen helpottaisi. Minä voisin vuorostani kysyä ajatteletko koskaan, ennen kuin painat lähetä nappulaa, sen verran erikoisia vaikkakin toki omaan itseensä uskovia nuo tuotokset usein ovat. Muuten luulen, että keskustelu kanssasi on sen verran hedelmätöntä ja suhtautumisesi jostain syystä niin agressiivista että en pidä kovin mielekkäänä viedä muiden foorumilaisten aikaa tällaisella. Tästä syystä pyrin jatkossa pidättäytymään siitä, mikäli mahdollista.
Vs: Päivän =) Olli Knuuttila on tässä aiheessa täysin oikeassa. Joillekin lukijoille vaikeus voi olla siinä, että hän pitäytyy varsin tarkkaan asiallisissa asioissa, tietää mistä puhuu eikä sorru tunteiluun.
Vs: Päivän =) Lukematta olenkaan mitä on kirjoitettu, on kinnostavaa että ihmisistä ja eläimistä pouhutaan asiaa, mutta ei ollenkaan tunteella. Kun aiheena on ihmisen tunteet ihmisiä ja eläimiä kohtaan. Tuntuuko miltään.
Vs: Päivän =) Tunteistakin voi (joskaan tässä ei taida olla ensisijaisesti siitä kyse) puhua tunteilematta EDIT Keskustelussa voi olla hyvä erottaa keskustelun kohde ja keskustelun moodi.