Vs: Päivän =) Kas noita kuuluisia tammipenkkituoleja kuvassa! Pitääkin valmistaa halpiskopiot itse, ehkä vaan koivusta Pidän myös kuvan teknisestä toteutuksesta, linjoista ja värien "luontevuudesta"
Vs: Päivän =) Näissä interiöörikuvauksissa on karkeasti jaoteltuna kaksi koulukuntaa: Yhdet rahtaavat ison määrän lisävaloja, toiset kuvaavat "naturel". Minä olen luomuihminen. Photarissa sitten pientä "pintaremonttia". Yksi tapa luoda puulle luonnetta on kuivata sitä "väärin". Näissä palikoissa se on tietoisesti tehty osaksi designia. Kun näin nuo mötikät ensi kertaa tuossa tilassa (Hotelli Paviljonki Jyväskylä), niin ihastuin niihin oitis. Kapa Kapa
Vs: Päivän =) Hirteen kuuluu halkeamat eikä sitä oikeen ilman voikaan kuivata. Noissa pölkyissä ei ole mitään hävettävää, mutta siinä jos se esitetään suomalaisena huippusuunnitteluna.
Vs: Päivän =) Tuosta tulee klassikko. Tulee jäämään vahvana esimerkkinä suomalaisen muotoilun historiaan. Kapa
Vs: Päivän =) Melko zombii! https://www.reddit.com/r/Suomi/comments/4vjmbu/kovaa_menoa_warkaudessa_warkauden_lehti_3072016/
Vs: Päivän =) Tammen kuivaaminen tuollaisiksi ei ole mitenkään helppoa se. Voi kokeilla ihan jokainen, joka haluaa. Suht halpaakin kun tuntuu olevan, mitä ns. somesta lukee. Pari tonnia tyvitukista toki, mutta saa sitä yhden jos toisenkin voiveitsen vuolla niistä, joista ei jakkaraa tule. Siitä vain tammen tyvitukkia kuivaamaan ja neuvoja antamaan sitten kun "tuon jakkaran mallista pölkkyä" tulee. Mitä tulee puun jatkojalostukseen, niin ko. jakkaran suunnittelija on tehnyt sen verran paljon työtä "meidän" puun jatkojalostuksen suhteen, että ns. vitsinäkin jää ylemmäs kuin yksikään "leuan louksuttaja".
Vs: Päivän =) Luulenpa että puuseppä sitä kuivailee ja höylää eikä suunnittelija. Olen minä pöllejä kuivaillut, järeitäkin. Ei se tammi ole mikään mystinen tapaus. Kuten tuon lainaamasi jälkeen kerroin, eihän hirttä (pölliä) voi kuivata ilman halkeamia, joten siinä mielessä se ei ole pilalle kuivattu. Pakko sanoa tuollaisen leuan lonksutuksen jälkeen että myös koulun penkillä olen saanut puusta ja puun käsittelystä oppia. Näistä syistä en katso olevani leuan loksuttaja vaan vakaalla mielipiteellä liikkeellä että pikkuisen hävettää kun tuollaista normaalia puunkäsittelytaitoa aletaan suomalaisena huippudesignena nimetä. Tuo sinun juttusi kertoo ettet tunne puuta juuri lainkaan. Näin on sanottava koska se oli niin tympeäkin.
Vs: Päivän =) En viitannut sinuun leuan louksettelijana, pahoittelut epäselvästä ilmaisustani. Yleisesti, kun lähdin lukemaan netistä. Jakkaran suunnittelija on kyllä ihan itsekin puuseppä. Esimerkiksi haapalauteet tuskin olisivat ilman häntä nykyisin niin käytettyjä kuin ovat. Siis löylyhuoneessa. Tai saunassa. Samoin tervaleppä olisi edelleen varmaankin roskapuu. Ja tosiaan tammea parruna/tukkina kuivatessa jännitykset voi kasvaa niin isoksi, että sydänpuu repeää säleiksi. Näin yksinkertaistettuna. Hieman tarkemmin sanottuna, koska tangentiaalinen kutistuminen verrattuna syitä nähden kohtisuoraan olevaan vetolujuuteen on verrattain suuri, tammi halkeaa helposti kuivattaessa. Niin, säleiksi. Tämän toki tiesitkin. Tai eihän tämänkään niin yksioikoinen asia ole. Moni asia vaikuttaa moneen asiaan. Mutta jos et ko. jakkaran suunnittelijaa tiedä, niin aukko tiedoissa kyllä on.
Vs: Päivän =) ...eikös haapa ole hyvin perinteinen laudemateriaali, ja tämä Nikarin Virtanen syntynyt 1948, joten ne ansiot on ehkä toisaalla kuitenkin...
Vs: Päivän =) Haapa on hyvinkin perinteinen materiaali. Tosin kai monikin 70-90 välillä mietti, miksi sitä ei enää käytetä? Vai? No en tiedä sitten suunnittelijan ansioista sen enempää. Voi olla liian objektiivista minulta... Intohimolla suunnittelija suhtautuu työhönsä, pitäen kuitenkin perinteet kunniassa. Eikä ole henkilönä mitenkään ylimielinen, vaan päin vastoin, erittäin vaatimaton siihen nähden, mitä on aikaan saanut. Omasta mielestäni todella hieno ihminen kaikin puolin.
Vs: Päivän =) Luulisin, että vanhoissa savusaunoissa (1800-luvulta alkaen) ei ole muuta käytetty koskaan.
Vs: Päivän =) Eilen oli viimeinen lomapäivä, jonka käytin orapihlaja-aidan leikkaamiseen. Onneksi vaimo oli apuna, niin ei mennyt ihan pikkutunneille. Tänään sitten töihin.
Vs: Päivän =) Orapihlaja-aita on sielunvihollisen keksintö. Aikanaan kai sillä on voinut olla jokin funktio kulkuesteenä, mutta eihän sillä enää sitäkään ole. Se on vain ruma ja epämiellyttävä leikata. Piikkiset oksanpätkät ovat lasten ja eläinten riesana. Äänieristeeksi siitä ei ole ja näkösuojakin sen on osan vuodesta. Ja leikattuja oksia on "tosi kiva" kerätä jätesäkkeihin ja roudata Ruskoon (kaatopaikalle).