Vs: Päivän =) Heh. Lehdissä kerrotaan viljelijöiden kansainvälistymisestä. Turuun sanomat Ovat perustaneet vientiyrityksen nimeltään Scandinavian Grain Company, viemään viljaa Keski-Eurooppaan. Yrityksessä ei kuitenkaan ole ketään skandinaavia -eikä edes ulkolaista ;-D On tää niin klopaalia, kas kun eivät nimenneet sitä Ämerican grain comppanyksi. ;-P
Vs: Päivän =) Uutiset tiesivät että Al Gore sai Nobelin ilmastonvastaisesta työstä! ;-D Ja Yhdysvaltain kirjeenvaihtaja tiesi jopa, että Gorella ei ole suunnitelmia, mutta lisäsi monimielisesti, että suunnitelmathan voivat aina muuttua ;-)
Vs: Päivän =) Hitto nää amerikkalaiset tv-sarjat on kökköjä! ;-D Tää tänpäivänen hierojat on taas ihan samanlainen kuin edellisetkin. Nimi vaan muutettu edellisestä. Oma vika kun tuli katottua alku ;-)
Vs: Päivän =) Kun yhteisistä rahoista on kyse, niin rakkaus/lämpö/huoli lähimmäistä kohtaan voittaa kaiken muun. Tämä tuli tänään oikein poliisin suusta. Ei ole maailma vielä muuttunut pahaksi paikaksi.
Vs: Päivän =) Kai siitä nyt hyvin onnelliseksi tulee Ei ole kukaan aikaisemmin puita vuokseni kaatanut.
Vs: Päivän =) Minä tulisin onnelliseksi jo, jos joku kaataisi puun puolestani. Siinä on aika homma. Runossa kysytään: "Minun vuokseniko itket?", mutta puiden kaatamiseen en ole aikaisemmin törmännyt?
Vs: Päivän =) Täytynee päätellä, että vahvaan tyytymättömyyteen tai epäkohtien aiheuttamaan vihaisuuteen liittyvä ilmaus "olisi kirveellä töitä!" viittaa heränneeseen puunkaatamis-haluun...
Vs: Päivän =) No naaapuri on vähän outo tapaus, niin meni kaatamaan sen puun vuokseni, vaikka olisin siihen voinut kiivetäkkin. Siellä oli siis jumissa leija.
Vs: Päivän =) Taitaa olla jo vanha, mutta jospa jollekulle tästä sais aamuhymyt: Järviset olivat jo vuosien ajan yrittäneet saada lasta, kuitenkaan onnistumatta, joten he päättivät käyttää siitosisää saadakseen perheensä alulle. Sinä päivänä kun siitosisän piti saapua, herra Järvinen suuteli vaimoaan ja sanoi, "Minä lähden nyt, sen miehen pitäisi olla täällä pian". Puoli tuntia myöhemmin ovelta ovelle kiertelevä vauvavalokuvaaja soitti ovikelloa toiveenaan tehdä kaupat. "Hyvää huomenta rouva. Te ette tunne minua, mutta olen tullut..." "Ei tarvitse kertoa, olenkin jo odottanut teitä," rouva Järvinen keskeytti. "Niinkö?" valokuvaaja kysyi. "No hyvä, sillä olen erikoistunut lapsiin." "Sitähän me mieheni kanssa toivoimmekin. Olkaa hyvä ja tulkaa peremmälle. No niin, mistä aloitetaan?" rouva Järvinen kysyi punastellen. "Jättäkää kaikki minun huolekseni" valokuvaaja sanoi. "Yleensä yritän pari kertaa kylpyammeessa, kerran sohvalla ja ehkä pari kertaa sängylläkin. Joskus olohuoneen lattialla on myös kivaa, siellä voi todella levittäytyä" "Kylpyammessa, olohuoneen lattialla?!" ihmetteli rouva Järvinen, "No ei ihmekään ettei Matilla ja minulla ole onnistunut" "Noh, rouva, ei kukaan meistä voi onnistua joka kerta. Mutta jos yritämme useista eri asennoista ja minä laukaisen kuudesta tai seitsemästä kulmasta, niin uskon että tulos miellyttää teitä." "Toivottavasti tämä hoituu nopeasti" nielaisi rouva Järvinen. "Rouva hyvä, minun työskentelytottumuksellani miehen täytyy saada työskennellä rauhassa. Olisi hienoa päästä sisään ja ulos viidessä minuutissa, mutta olen varma että te pettyisitte siihen." "Niinpä tietenkin" rouva Järvinen myönteli. Valokuvaaja avasi salkkunsa ja otti esille valokuvia vauvoista. "Tämä tehtiin linja-auton päällä Helsingin keskustassa." "Ei kai!" rouva ihmetteli. "Ja nämä kaksoset onnistuivat hyvin ottaen huomioon että heidän äitinsä kanssa oli erittäin vaikea työskennellä." valokuvaaja ojensi rouva Järviselle kuvan. "Hän oli vaikea...?" rouva Järvinen kysyi varovasti. "Niin ikävä kyllä. Loppujen lopuksi jouduin viemään hänet Korkeasaareen saadakseni homman hoidettua kunnolla. Ihmisiä parveili ympärillämme nähdäkseen paremmin." "Siis muut ihmiset näkivät?!" rouva kysyi silmät täynnä ällistystä. "Kyllä vain. Yli kolme tuntia siihen meni. Äiti valitti ja huuti koko ajan. Saatoin hädin tuskin keskittyä. Sitten alkoi jo hämärtää ja aloin räiskiä nopeammin. Lopulta kun oravat alkoivat nakerrella vehjettäni niin laukaisin loputkin." Rouva Järvinen nojasi eteenpäin "Tarkoitatko että ne todella alkoivat purra...öö....vehjettänne?" "Kyllä vain, rouva. No niin, jos te olette valmis niin otan vain kolmijalkani esille, jotta pääsemme hommiin." "Kolmijalan?" rouva Järvinen kysyi jo erittäin huolestuneena. "Niin, rouva. Laitan vehkeeni sen päälle. Se on liian painava pidellä kun alan toimimaan. Rouva? Rouva?....Voi Luoja, hän pyörtyi!"
Vs: Päivän =) Jumankekka, alppikanuunat Tanja ja Sanni tulessa ens viikonloppuna Söldenissä maailman cupin avauksessa. Jipii, pitkä odotus on ohi, talvi tulee kohta!!!!
Vs: Päivän =) Kassuhan. Miten on mahtanut käydä. Jou, neljäs. Pettymys Anjalle mutta iso askel minusta. Sp:tä näemmä, seuraavaksi Levil tiukkaa kepitystä..
Vs: Päivän =) Kolme pussillista suppareita päivän saalis. Yksi iso muovikassi ja kaksi pienempää. Ehkä viisi kiloa sientä. Ei paha ;-D Juu ja Anne sai ennenaikaisen jululahjan, 18-200 OS-Sigma tuli paikallisesta sopuhintaan ostettua, ennenaikaisesti kun pitäähän se olla ennen Italianreissua -ja kun törsämään päästiin niin vähän tulostuspaperia ja färei kans, ja nyt saunan päälle syömään kaverin synttärisapuskat kuleksimasta. Ah, kyllä länsimainen hapatus on kivaa.