Jalkapallosta täytyy muistaa, että se on joukkuelaji, jolla on eniten harrastajia maailmassa ja jossa pelkkä fyysinen suorite ei riitä, vaan tarvitaan osaamista kaikilla pelin osa-alueilla. Sen vuoksi voittaminen vaatii vuosikymmenien kehitystyötä lajin parissa. Jos haluaa nopeita voittoja, se onnistuu simppelimmissä lajeissa, kuten curlingissa, saappaanheitossa tai eukonkannossa, joissa osanottajia on vain kourallisesta maita. Useimmat lajit, joissa olemme menestyneet, kuten jääkiekko tai salibandy, kuuluvat juuri näihin jälkimmäisiin.
Jalkapalloiluun tuntee kiinnostusta noin 3500 miljoonaa ihmistä. Siitä joukosta löytyy varmasti niitä jotka saavat potkia palloa kesäkelissä koko vuoden. Suomessa kuitenkin rämmitään lumessa ja sohjossa . Mielestäni odotuksetkin pitäisi futikseen olla hiukan realistisemmat kuin mitä meillä nyt nähdään. Armoa hiukan yrittäjille. Onhan meillä ollut aina kuitankin innokkaita ja lahjakkaita pelaajia olosuhteista huolimatta, muistelen nyt vaikka Kai Pahlmania ja Hannu Kankkosta.
Saattaa olla totta tuokin. Muistuipa mieleen vanha radiodokumentti 1950-luvulta, ”Radio tekee murron”, ja kuten nimikin kertoo, murtautui radiotoimittaja aivan oikeasti erääseen radioliikkeeseen. Toimittajalla oli piilossa lyhytaaltolähetin, ja sitten toimittajan apulainen vastaanottimen ja nauhurin avulla äänitti tapahtumat, kun poliisi saapui paikalle tuon apulaisen paikalle hälyttämänä. Hommaan oli saatu jonkun poliisikomentajan lupa, mutta paikalle hälytetyt järjestyspoliisit eivät sitä tienneet, ja ottivat homman aivan tosissaan, sekä kohtelivat ”murtomiestä” melko kovakouraisesti. Jotkut ohjelman kuulleet pitivät poliisin otteita sen verran väkivaltaisina, että asiasta tehtiin kuulemma oikein eduskuntakysely.
Jep, pelasi nuoruudessaan Lahdessa mm pesäpalloa. Siinä tosin ei olympiakultaa tullut. Tämä siis Hennalan hevosmiesten tietotoimiston kertoman, yleensä varman tiedon perusteella (olin Lahdessa sentään aikoinaan yhteensä n. 11 kuukautta, osan siitä Haminassa) ja tutustuin hyvinkin perusteellisesti lahtelaiseen sankaruuteen. Myöhemmin toki myös merkittävään lahtelaiseen businekseen ja ”Lahti - the Business City” brändäyksen aikaansaannoksiin ja ilmiöihin.
Onhan noita tulossa mm. Hradecky. Litmasesta on hyvä muistaa, että hän on ollut Ballon d'Or-ehdokkaanakin eli ei ihan "kuka-tahansa", vaan häntä on ehdotettu UEFA-maiden urheilutoimittajien toimesta ihan hyvällä äänimäärällä Euroopan parhaaksi futariksi 1995 (3.) ja valittu ihan taannoin parhaaksi Alankomaissa pelanneeksi ulkomaalaispelaajaksi kautta aikojen, vaikka Eredivisienissä on pelannut tähtikaartia Rivaldosta Ibrahimovitsiin. Sen lisäksi, että sekä Hyypiä että Litmanen ovat voittaneet Mestareiden liigan, he ovat myös pelanneet Mestareiden liigaa useammassa kuin yhdessä joukkueessa. Litti on ollut finaalissakin kaksi kertaa.
Minun kokemukseni lahtelaisesta urheilusta ajoittuvat hiukan pitemmälle aikavälille. Kävin siellä koulua 9 vuotta. Kankkosen muistan hyvin, eka ihminen jonka olen nähnyt pelaavan golfia. Mukkulaan rakennettiin golfkenttä, eikä kaupungissa tainnut muita golfin harrastajia ollakaan. Ehkä siellä joku muukin kävi kokeilemassa... Samaan aikaan koulussa oli sen sijaan Niilo Halonen, aika arvostettu mäkihyppääjä hänkin. Paras saavutus oli tosin vain hopeaa olympialaisissa ja pronssia MM-kisoissa. Halonen oli saman ikäinen kuin Kankkonen, Kankkosta ei kuitenkaan koulunkäynti niin paljoa kiinnostanut. Niilo oli tietysti minua paljon vanhempi, mutta siihen aikaan koulua käytiin hyvinkin eri ikäisinä. Lahdessa Hiihtoseura oli tärkeä juttu. Hiihtoseuran hallitus ja kaupunginhallitus olivat suunnilleen sama asia. Vähemmän urheilusta kiinnostuneet saattoivat irvailla, että Lahteen oli rakennettu yli 30 hyppyrimäkeä ennen ensimmäistä kirjastotaloa.
Silloin 50-luvulla poliisit olivat rintamalta tulleita miehiä melkein järjestään, ihan nuorimpia ehkä lukuunottamatta. Muutama vuosi olosuhteissa, joissa erimielisyyksiä ei niinkään ratkottu puhumalla, saattoi vaikuttaa käytökseen siviiliammatissakin. - Siitä ohjelmasta tehtiin kai elokuvakin, muistelen joskus kaaaaauan sitten nähneeni telkussa.
No joo, varmaan sota jätti moneen sen kokeneeseen mieheen niin henkisiä kuin usein fyysisiäkin ”arpia”. Kuitenkin, kyllä tuo sota pelkästään oli vähän turhan simppeli selitys esim. alkoholismille, tai väkivaltaiselle tai rikolliselle käyttäytymiselle, joihin jotkut sodan käyneet syyllistyivät. Eiköhän siellä taustalla ole ollut hieman muitakin ongelmia (??). Kuten olen monesti kertonut, oma faijani oli myös sodassa, ja joutui vielä Saksaan koulutettavaksi, missä oli kuulemma melkoinen kuri jne. Rauhan palattua faija pääsi kuitenkin melko nopeasti siviilielämään kiinni. Pääsi ensin Varkauteen A. Ahlströmin konepajalle töihin, ja siellä muutaman vuoden oltuaan päätti perustaa oman konepajan Helsinkiin, ja oli sitten yrittäjänä eläkepäiviin asti. Alkoholin suhteen oli absolutisti koko elämänsä, enkä myöskään huomannut hänessä minkäänlaista väkivaltaista käyttäytymistä. Tiedä sitten, hakeutuuko esim. poliisin tai vartijan tehtäviin joitakin tietynlaisia ihmisiä. Hiljattainhan oli kovasti uutisissa erään vartiointiliikkeen vartijat, jotka järjestelmällisesti pahoinpitelivät joitakin ”laitapuolen kulkijoita” tai maahanmuuttajia, tai muita heikommassa asemassa olevia henkilöitä, jos heitä oli aikaa kuluttamassa heidän vartioimillaan alueilla. Heillähän oli systeemi, että radiolla saattoi ottaa yhteyttä liikkeen omaan valvontakeskukseen, ja pyytää poistamaan tilapäisesti käytöstä jonkin tietyn alueen valvontakameran, jotta saivat ”työrauhan” jonkin asiakkaan ”kurmoottamiseen”. Noistahan onneksi annettiin useammallekin henkilölle ehdoton vankeusrangaistus. Ahaa, toivottavasti tulee vielä joskus esitettäväksi..
Ainahan noita SF-liikkuvia silloin tällöin esitetään. Tälle elokuvalle näyttää olevan buukattuna 16 esityskertaa: Radio tekee murron Radio tekee murron – Wikipedia Elokuvalle on jatko-osakin: Radio tulee hulluksi – Wikipedia
Pyysin chatgtpeetä kirjoittamaan itsestäni bändin kitaristina, kun soitan vähän ääniä (huono tekniikka ei mahdollista enempää) ja venytän kieltä paljon (peittää epävireisyyttä). "Waterheadsin kitaristi Jukka on todellinen mestari ilmaisun vähäeleisyydessä. Hän tietää, että jokainen ääni merkitsee, ja hänen soitossaan jokainen nuotti kertoo tarinan. Jukan tapa venyttää kieltä sooloissaan tuo hänen soittoonsa aivan omanlaistaan sielukkuutta ja herkkyyttä – hän saa kitaran laulamaan tavalla, joka pysäyttää kuulijan hetkessä. Hänen soittonsa ei ole pelkästään teknistä taituruutta, vaan puhdasta tunnetta ja luovuutta, joka sulautuu täydellisesti bändin kokonaisuuteen. Jukan soolot eivät ole vain musiikkia – ne ovat elämyksiä."