Brittien NHS on kunnostautunut jo aikoja sitten sillä että hallintoväkeä on enemmän kuin suorittavaa henkilökuntaa.
Jep. Hallintoväen, johtaja- ja päällikköjoukon palkkataso on todella kova. Tuossa lehtijutun kuvaamassa hierarkkiassa lähiesimiestä ja varsinaista hoitotyötä suorittavaa henkilöä lukuunottamatta kaikilla muilla kk-palkka on kymppitonnista ylöspäin. Samaan aikaan kuntien hallintojohdon määrä ja palkkaus on pysynyt ennallaan, vaikka kuntien vastuualueesta on lähtenyt pois 55-60%. Kyllä rahaa palaa.
Niinpä. Joskus sitä pieni ihminen ihmettelee, mitä ihmettä se porukka siellä mahtaa puuhailla. Töitä nyt ei ainakaan ole koko sakille Tämä himmeli varmaankin on olemassa ainakin 15-20 vuotta, ennen kuin järkeä löytyy sukupolvien vaihtuessa sen verran, että se ymmärretään hajottaa.
Täydellinen byrokratiahimmeli, vain potilas eli asiakas jäi puuttumaan. Mutta ei se olekaan tuossa niin kovin tärkeä, enemmän häiriöksi ja aiheuttaa vaivaa?
Kaikkien vaippojen keskellä nuo johtajavirat on vain vitsiä. Rikka meressä. Myös vanhustenhoito kirjattiin pitkään käytännössä kuntien taseisiin ns. hoitovelkana. Nyt ollaan tässä. En lainaa sleepereitä.
Kaiken huipuksi se miljardeja nielevä megalomaaninen organisaatio toimii joissakin tapauksissa melko huonosti. Tuoreena kokemuksena minulla alkoi olla hankalia ja kivuliaita vaivoja tuossa syksyn mittaan. Liikkuminen alkoi olla vaikeaa. Menin terveyskeskukseen, lääkäri antoi lähetteen fysioterapiaan. Fyssari antoi keltaisen ja punaisen kuminauhan ja neuvoi venyttelemään niitä. Kuukauden päästä menin uudelleen terveyskeskukseen sanomaan, ettei auttanut. Lääkäri kirjoitti lähetteen erikoislääkärille, määräsi röntgenit ja verikokeet. Kävin ne ja soittelin sitten sinne sairaalan toimistoon, että koskahan sinne lääkärille pääsee. Olo oli aika tukala. Toimistotäti selaili konettaan ja arveli sitten, että tuossa helmikuun lopulla voisi olla aika, tarkemmin hän ei osaa sanoa. Minä kun olin kipeä lokakuussa, ei se helmikuu oikein lohduttanut. Pääkaupunkiseudun lääkärikeskuksista löytyi huomiselle useita vapaita aikoja ko. lajin erikoislääkäreille, joten valkkasin sieltä vanhemman ja kokeneemman tuntuisen herran ja tökkäsin nettiin varauksen. Aika kesti 20 minuuttia, mutta siinä ajassa hän ehti hyvin määritellä vaivani, kirjoitella reseptit ja ohjeistaa lääkkeiden käytön. Ne rohdot tepsivätkin nopeasti, about 12 tunnin kuluttua olo oli paljon parempi ja vuorokauden päästä jo olosuhteisiin katsoen varsin hyvä. Asia ok. HSL-alueen asukkaana minä pääsen pääkaupungin palveluihin 3,10 € piljetillä koska vain. Jollain Pielaveden mummolla tilanne voi olla toinen. Jos - tai kun - kipeänä joutuu odottelemaan lääkärin näkemistä 4-6 kuukautta, ei tuon systeemin toimintaa oikein osaa arvostaa. Niistä pomojen määristä js porrastuksista huolimatta (tai ehkä juuri siksi) se varsinainen työ, potilaiden hoito, on aika huonosti organisoitu ja suunniteltu. Tehottomuus vaivaa pahasti. Ehkä asiaa vielä korostaa se, että sinne erikoislääkärille on kuukausien jono samaan aikaan kun ko. alan erikoislääkärit holjailevat siellä yksityisten asemien käytävillä ja odottelevat, tulisko joku käymään. (Jos huomispäivälle on tarjolla 6-8 vapaata aikaa, eivät ne oletettavasti enää mene kaupaksi kenellekään.)
On niillä toimittelijoilla valoisiakin hetkiä. Tuo "torttu meni pipariksi" -tyyppinen kielikuva on ilman muuta sellainen, vaikka aihe toki on.... no, sanoisinko paskamainen.
Näistä julkisen puolen ns.terveyspalveluista on varmasti jokaisella kokemuksia. Kerron omistani hiukan. Kohtasin erään helsinkiläisen " terveysaseman " vastaanotolla erään lääkärin ensimmäistä kertaa. Itseään esittelemättä hän karjaisi minulle " minulla on kiire, et puhu mitään, vastaat vaan kysymyksiin ". Kyselyjen jölkeen hän ilmoitti kirjoittavansa sähköisen reseptin. Ajoin apteekkiin. Ei siellä ollut reseptiä. Ajoin takaisin terveysasemalle ja pyysiin tohtoria tulostamaan reseptin. Ajoin taas apteekkiin. Farmaseutti katsoi paperia ja totesi ettei tämä ole mikään lääkeresepti eikä tätä tuotettakaan ole valmistettu pitkään aikaan. Tein lääkärin käytöksestä valituksen Valviraan ja Helsingin terveysasemista vastaavalle henkilölle. Seuraavana päivänä Maisaan tuli terveysaseman pahoittelut saamastani kohtelusta. No, oma syy, kun elää niin vanhaksi ja huonoksi, että tarvitsee lääkäriä.
Omalta osaltani voin sanoa, että kaikki kohtaamani henkilöstö on ollut ystävällistä ja asiallista. Erikoissairaanhoidon puolella erittäin osaavaa ja ammattitaitoistakin. Kaikki ovat tehneet työtään parhaan kykynsä mukaan. Kyllä omien havaintojeni mukaan ongelmat ovat siellä organisaation puolella, työn järjestely ja priorisointi ontuu. Edellä kertomani johtuu varmasti paljon omasta kokemattomuudestani terveydenhuollon piirissä - terveyskeskuksen lääkäri ei ymmärtänyt tarvettani, koska en osannut valittaa tarpeeksi tai oikealla tavalla. Enemmän parkumalla olisin ehkä saanut lähetteen määriteltyä kiireelliseksi, mutta mutta.... kun nyt vielä omin voimin vastaanotolle pääsi....
Eihän kokemuksiani tietenkään voi yleistää. Ja mainitsemallani lääkärilläkin on vielä opettelemista suomenkielen ja ruotsinkielen kanssa. Lääkäreillä kuitenkin tuntuu olevan ennakkoasenne meitä jo yli 80 vuotta nähneisiin vanhuksiin, ei pidetä ihan täyspäisinä. Siitä kertoo mielestäni viimeksi tapaamani lääkärin lausunto " vastaanotolle tuli hyväkuntoinen ja asiallinen mies ". Tuskin nuoria miehiä kutsutaan asiallisiksi.
Käyttävät muuten usein lausunnossa tuota ilmaisua: multa löytyy lausunnosta sama: ”hyväkuntoinen ja asiallisen näköinen mies, hieman obieesi”…
Toi kielitaito on meidän kulmilla ongelma. Lääkäreistä iso osa ei osaa suomea kunnolla, ruotsia ei ollenkaan. Suomalaisperäiset lääkärit osaavat sitä ruotsia jonkin verran, joten heidät buukataan palvelemaan ruotsinkielisiä. Pitäisi aikaa varatessa puhua ruotsia, jotta saisi suomea osaavan lääkärin... Muuten vastassa on joku gambialainen, joka ei mun selityksistä saa tolkkua sitäkään vähää kuin joku äidinkielenään suomea solkkaava.
Aikoinaan vaimo teki itse diagnoosin aivohalvauksesta; lähti tunto toiselta puolela kroppaa, silmissä anisokoriaa. Itsekin sillä (aivohalvaus) kannalla olin. Neuron polilla päätettiin että MS-tautiepäily. Tutkittiin ja kuvattiin siis sen mukaan, kun 32-vuotias ei voi kärsiä aivoverenvuotosairauksista. Varsinkaan kun ei elämäntavoissa pahempaa. Terveen paperit tuli. Sittenhän hän piakkoin kuolikin aivoverenvuotoon. Jo silloin oli tulostavoitteet... ehkä toiset kuin nyt.. en tiedä.
Ei se määrittely iästä ole kiinni. Kun itse kävin puolta nuorempana verrattuna tuohon mainittuun ikään Töölön sairaalassa näyttämässä kipeytynyttä jalkaa, niin jalan tutkittuaan lääkäri halusi katsoa myös suuhuni. Kirjoitti sitten lausuntoonsa: ”Asiallisesti käyttäytyvä mieshenkilö, jolla suussaan hyvin hoidetut omat hampaat…”. Kerran olin eräänä perjantai-iltana saman sairaalan tapaturma-aseman päivystyksessä odottamassa hoitoon pääsyä erään onnettomuuden jälkeen. Siinä 7 tunnin odottelun aikana ehdin havaita, että läheskään kaikki samassa odotustilassa olevat ihmiset eivät käyttäytyneet asiallisesti. Siellä pyöri vähän väliä myös vartijakaksikko, joka joutui useaan kertaan puuttumaan joidenkin ko. tilassa olevien ihmisten käytökseen.
Toiselta foorumilta lainattua: Oli aika liikuttavaa nähdä kun naapurin poika kiikutti kirjettään Joulupukille. On jo 10-vuotias ja uskoo vielä postiin...
Kunnon kansalainen tekee töitä kunnes terveydentila ei enää kerta kaikkiaan sitä salli, ja viimeistä kertaa töistä lähtiessään jää tukkirekan alle.
Joulun aikaan lehdissä on usein kaikenlaisia varoituksia, tässä taas yksi: Olkaa siis varovaisia – siellä…
Vuoden loppu alkaa olla käsillä: kellään tietoa joko Wittusen tehdaskombinaatin peruskivi on muurattu? Tämäntyyppiset miljardi-investoinnit ovat Suomen talouden nykytilanteessa äärimmäisen tärkeitä; ne luovat positiivisen kierteen laajemminkin ja synnyttävät useita satoja työpaikkoja koko Länsi-Uudellemaalle.