^ Noinhan se usein on. Hinasin kerran auton korjaamolle; sanoivat, että toimii kyllä, kunhan laittaa bensaa tankkiin. (Erheeni tosin johtui osin siitä, että bensaletkussa ollut pieni muovinen suodatin oli halki, kai vettä ollut ja jäätynyt. Bensat menivät pihalle, enkä hoksannut moista mahdollisuutta.)
Meillä hinattiin Volvo 240 pihalle kun sammui yhtä-äkkiä ajossa. Hetken tuumailin, niin sulake oli palanut…siihen asti luulin että siinä on mekaaninen siirtopumppu. Oli hienoa 80-luvun tekniikkaa.
Minulla oli joskus aika samanlainen ongelma Volvon kanssa. Opin, että dieselin pysäytysventtiili toimii niin päin, että kun virtaa ei ole, se sulkeutuu. Sulake siinäkin.
Voisi kai vielä harkita opintojen jonkinlaista täydentämistä, vaikka aika moneen aihepiiriin on jo tullutkin tutustuttua. Pitänee ottaa yhteyttä ja tiedustella, missä vaiheessa opintoja taidot ovat kehittyneet niin pitkälle, että tuon yhden naapurin voisi noitua hevon v... - no, helvettiin. Tuskin kuitenkaan ihan vielä orientoivan jakson jälkeen. Suomen Noitaopisto
^ Opettajista päätellen ilmeisen naisvaltaista hommaa edelleenkin. No, onneksi heitä ei enää polteta roviolla tai tehdä ”vesitestejä” yms. inhaa…
15 v sitten 29.2.2008 eli karkauspäivänä oli viimeinen työpäiväni. Samana iltana oli työpaikalla toiselle osastolle organisoitu RunAway Party, jonne menimme oman ryhmäni kanssa kuokkimaan eikä ulos potkittu vaan hyvänä pidettiin. Kotiinpaluu tapahtui vasta runsaasti maaliskuun puolella. Eka virallinen eläkepäivä oli aprillipäivänä. Enkä ole töitä kaipaillut, vaikka ne mielenkiintoisia ja vaihtelevia olivatkin. Porukkaa tapailen edelleenkin vuosittain joululounaalla.
Koulutuksen kustannuksia hämäävät aina paljon valtionosuuslaitokset. Kansanopistot yms järjestävät kestoltaan vastaavia kursseja kolmanneksella hinnasta. Salaisuus tietysti on siinä, että jokaisesta laskennallisestakin tunnista kilahtaa valtiolta euroja kassaan. Valtionosuus on kansalaisopistojen, kansanopistojen ja kesäyliopistojen rahoituksessa 57 % ja opintokeskusten sekä liikunnan koulutuskeskusten rahoituksessa 65 %. (Kirjanpitoon kynäillyistä kustannuksista, ei välttämättä ihan todellisista...)
Olis taas hiukka näppihommia tiedossa... Se osuus voisi tietysti olla myös mutta meneehän se tuossa, äänikirjaa kuunnellessa. Hyvää lähiruokaa on taas tiedossa useammaksikin kerraksi.
Tänään oli Jannica-tyttären eka työpäivä vakinaisessa työsuhteessa norjalaisessa Bergens Tidende -sanomalehdessä. Työnimike on valokuvaaja/videotuottaja. On ollut siellä jo töissä kolme vuotta vuosisoppareilla, mutta nyt vihdoinkin pesti vakinaistettiin. Yksi huoli vähemmän, joten on iltaviskin paikka!
Voi kuule, sinne Naurissalmeen kun heität pyydöt, niin hukut kaloihin. Enemmän saat kuin ehdit syömään.
Tuostapa muistuikin mieleen.... Joskus hyvin kauan sitten (sotien jälkeen kummiskin) Kulosaaressa asuessa laitoin yhtenä talvena lahnaverkon siihen saaren rantaan suunnilleen kuvan paikalle: Kalaa tuli paljon - kissoille, koirille (niitä oli silloin 2 kumpaakin lajia) ja itsellekin uunikalan aineksia. Semmoinen 1,5 kg ylöspäin lahna on ihan miesten ruokaa uunissa haudutettuna. No, seuraavalla kokemiskerralla ei tullut niin paljoa. Kateelliset kalastajat olivat laitelleet kolme verkkojataa lisää.... Keräilin sitten omani pois - voihan se olla, että ko. hemmoilla oli suurempi tarve kalaruoalle.
Samasta yhteydestä on jäänyt mieleen toinenkin tapaus. Laittelin siihen tarkoitukseen uuden riimuverkon, erityisesti ison lahnan pyyntiin soveltuvan. Pauloittelin sitä olohuoneessa, televisiota toisella silmällä katsellessa. Monenlaisia aika vaikeitakin hommia on joutunut tähän ikään tekemään, mutta voitte uskoa sanaani: Pelästyneen kissan irroiteleminen riimuverkosta on ihan oikeasti hyvin hankala puuha.
Elämäni ekat fisut joita mm. ahvenet, lahnat jne. oon metskannut samalta lahdelta ja Vanhankaupunginlahdelta... Mustikkamaalta jne. Yli puol vuossataa sitten sekin oli. Kakruna. Hertsikan ranta oli silloin aivan toisenlainen ja asuttiin Kuliksessa mekin. Vähän harmitti kun aikuiset sanoi ettei tuolta pyydettyjä kaloja kannata syödä. Olivat, kuulemma, niin myrkyllisiä :/... Vaikka joskus niitäkin notskilla, poikina, kärtsäiltiin... ahvenia varsinkin. Vähän vain suolaa mausteeksi. Jonkun luvattoman verkon myöhemmin repinyt ylöskin kun oli venepaikan laiturissa (ollut muutama vene noilla rantsuilla) kiinni ja sotkeutumassa potkureihin. Paljon oli lahnaa niissä vaan ei saanut pyytäjä itselleen. Joku tolkku luvattomuudellekin... Eniten, ruokakalaa, oon pyytänyt joista ja järvistä. Puhtaalta böndeltä, jossa paljon oltiin - sekä kesäisin että talvisin. Ehkäpä alan nyt, varhaisvanhuksena, taas enemmän hyötyulkoilemaan noinkin. Pitkään on, vuosittaisten lupien hankkiminen ollut pikkusen kuin hyväntekeväisyyttä... Joskin jonkin verran kalastellutkin. Tämmösiä muisteluita.
Vanhankaupunginlahdelta tuli (ja kai tulee) kuhaa hyvin. Kyllä niitä syötiin, ja hyviä olivat. Maanviljelijöiden myrkkyjä tietysti valuu Vantaanjoen mukana mereen just niille kulmille paljon, mutta ei sattunut silmiin tutkimuksia kalojen pitoisuuksista niinä aikoina. - Kuten tiedämme, suomalainen maanviljelijä tuhoaa ympäristöä maalla, merellä ja ilmassa. Monipuolinen kun on...
Näin stadilaisena olen todella iloinen, että meillä on landella porukkaa, joka huolehti meidän ravinnostamme. Mikäli yrittäisimme tulla toimeen pelkästään vanhankaupungin fisuilla sekä satunnaisesti kaadetulla hirvellä niin tulisi nälkä moneen kotiin, luulen.
niin fiksusti ajatellaan, moniko esim: nainen söisi karitsaa, hirveä tai ns. sanottua metsän riistaa, kyllä kauppiaat hoitaa landelaisten lihat naudat, possut, kanat, broilerit ja kalat jollei kaloja niin Norskeilta saa valmiiksi tiskille, no eihän se sama ole kuin vasta pyydetty, näin kuulee usein?
Tuli kuhaa ... parikin ämpärillistä (isoa) illassa jos kehtas nostaa ja ties kuka halus syödäkin niitä. Itselle riittää aika pieni määrä kerralla. Kalaa en ikinä ole varastoinut vaan syönyt mahdollisimman nopeasti. En enää edes pakasta. Nykyään haen tuoretta fisua tutulta kalamieheltä ja välillä semmosesta paikasta jota kutsutaan kaupaksi ( JOS löytyy varmasti hyvää ).