Niin. Ajatus siitä, että nepsy oppii ryhmässä - nykyisessä inkluusiosysteemissä - "tavallisen" käyttäytymisen, on vähän sama kuin jalka-amputoitu laitettaisiin pelaamaan jalkapalloa V-divariin käsiproteesin kanssa. Käytännössä se on se yksi kymmenestä, joka oppii ja kulkee sitä näennäispolkua pitkin, joka on ajateltu. Täälläkin eläkeläisukot valittavat sitä, että läksypiireissä ei ehdi. Millä tiedoilla ne päätökset tehdään, jos resursseja ei ole?
Oletko miten hyvin perehtynyt aiheeseen? Kuinka monen luokanopettajan, erityisopettajan tai laaja-alaisen erityisopettajan kanssa olet keskustellut aiheesta? Nepsy on vain yksi monesta tuen tarvitsijasta ja heitäkin monen tasoisia. 1/10 on myös hyvä saavutus. Mikä ihmeen näennäispolku? Ketkä eläkeläisukot valittavat siitä, että läksypiireissä ei ehdi?
... ja vastaavasti muut nuoret saavat mallin, miten voidaan käyttäytyä kun pannaan koko homma ranttaliksi...
Minusta inkluusion perusajatus on perseestä. Noin yksinkertaistettuna. Heikosti pärjäilevä lapsi pannaan muitten joukkoon. Siellä hän on koko ajan erilainen, huono, heikko, epäonnistuja. Aina muita huonompi, tukea tarvitseva. Aina, joka ikinen tunti. Jos ihmiselle kerrotaan 6-7 kertaa päivässä oikein tehtävien kanssa havainnollistaen, että hän on huono, hänestä ei ole mihinkään, niin saattaapa tosiaan käydä niin, että hän alkaa itsekin uskoa. Ei jumalauta yksikään aikuinen suostuisi sellaiseen viitenä päivänä viikossa vittuiluun, mitä erityisoppija joutuu kokemaan. Ne ryhmän muut oppilaat kun eivät mitenkään välttämättä ole niin kovin sympaattisia, tukevia ja kannustavia. Kiusaaminen ja porukasta sulkeminen voi olla päivittäistä. Ei kukaan halua sitä vajakkia samaan ryhmätyöryhmään, jne. Vaikka, siis jos vaikka, se ajatus olisikin kaunis (mitä se siis ei ole), on inkluusiolla useimmiten käytännössä varmistettu, että juuri kukaan ei opi mitään. Ne luokan terävimmät, jotka oppivat opetuksen puuttumisesta huolimatta, eivät asiasta tietenkään kärsi, mutta keskitaso kyllä. Ja toki ne heikoimmat, jotka jäävät tarvitsemaansa huolenpitoa yleensä kokonaan vaille. Vanhan ajan erityiskouluissa tuen tarvitsijat oli koottu omiin ryhmiinsä. Minusta se oli jopa tasa-arvoista, koska silloin kukin sai juuri hänelle soveltuvaa ja suunnattua opetusta. Opetus oli sovitettu hänen tarpeisiinsa ja mahdollisuuksiinsa, ja oppija saattoi jopa kokea onnistumisen iloa ja tyydytystä selvityessään hänelle soveltuvista tehtävistä.
En kovinkaan syvällisesti. Mitään lukuja ei keskusteluista ei ole heittää. Ei niitä kymmeniä ole. Toki minun ajatukset on kärjistettyjä. Näennäispolusta... Tiedän kyllä sen, että puhutaan siitä, kuinka pitäisi tuen tarve määritellä ja sille ei ole kuitenkaan esim. työkaluja. Minun mielestäni taas yhtä byrokratian selän taakse piiloutumista ja oman (koko alan) vastuun työntämistä muualle. Niitähän on tasoa mittaavia kokeita! Vai mistä ihmeestä on saatu päähän ettei osata lukea peruskoulusta päästessä. Keksitään taas uusi tapa mitata jotain, eikä myönnetä sitä tosi asiaa ettei resursseja ole. Tosi asia kun on, että yhä suurempi osa tarvitsee mitä ilmeisimmin tukea. Ja missä muussa se vika on kuin siinä järjestelmässä. Nyt vaan ei yksinkertaisesti enää kehdata ns. normeja jaotella tukea tarvitseviin. Jos sitä ongelmaa ei kyetä myöntämään ja ratkaisemaan, on ihan turha yrittää saada kaikkia "mukaan joukkoon" jne. lässynlässyä. Eläkeläisukot, jotka käy vapaaehtoisesti läksypiireissä.
Pisti tänään naurattamaan, kun kuulin tästä influerista, jota kosiskeltiin vihreiden kansanedustajaehdokkaaksi. Joku keskustelu ja pöyristely siitä, kun ei saisi olla enää kaupallista yhteistyötä, mikäli ryhtyy kansanedustajaksi. Herää vaan kysymys, miksi kansanedustajien tulee ilmoittaa sidonnaisuudet ja rahoittajat, mikäli tällaisia ei saa olla.
Siksi juuri. Jos sanoo, että sidonnaisuuksia ei ole ja silti niitä joskus jostain löytyy, niin siinä on aika huono sanoa, että en tiennyt, että niitä sidonnaisuuksia yms. ei saa olla.
Aijaa. Missäs sidonnaisuudet kielletään? Kaikki omistuskin myytävä ennen kansanedustajaksi ryhtymistä?
Enpähän ollut ennen selannutkaan kansanedustajien sidonnaisuuksia. Sieltähän nuo (ilmoitetut) sidonnaisuudet ovat luettavissa eduskunnan kansanedustajakohtaisilta verkkosivuilta. Kansanedustajat aakkosjärjestyksessä
Totta. Paras näkemäni mainoksen sijoittelu oli aikoinaan telkussa elokuvassa Monte Criston kreivi. Siinähän jossain loppupuolella ko. kreivi saa tietää, että hänellä on lapsi, ja ihastuneena huudahtaa: "Minulla on poika!" - Laatua joka polkaisulla! (Polkupyöratukun mainos heti perään ilman taukoa,)
Yksi hyvä oli, kun elokuvan Full metal jacket mainoskatko tuli myös ilman taukoa sen jälkeen, kun sotilas pamauttaa aivonsa seinälle: "nautinnon tarjoaa Kotipizza"
Tämä on hieno joka vuosi. Todellinen koiraihminen, kasvattaja, ohjaaja, metsästäjä, tuomari tuo Maarit Martikainen (Kennel living, Pälkäne).