Kyllä minä heti ymmärsin, mitä tässä ajetaan takaa. Vaikuttaa vain niin väkisin keksityltä. Jos "fook" pitäisi ääntää [fak], niin millä perusteella? Jos se taas on [fuk], niin ensimmäisenä tulee mieleen jokin brittimurre.
Sikäli mikäli asia kiinnostaa akateemisesti, niin siitä voi kokeilla, miltä ravintolan nimi kuulostaa kiinalaisittain lausuttuna. 口利福 Listen to Chinese text read aloud - Enter Chinese text and get the pronunciation En keksinyt tähän hätään parempaakaan tapaa esittää linkitystä ääntämykseen.
Venäjän Sojuz on käytännössä 4 kpl V-kakkosta. Amerikkalaiset taisivat muuten ensimmäisinä käydä lentokoneella avaruudessa. (X-15, 107 km)
Niinpä. 1963 kahdella eri lennolla. Amerikkalaiset lentäjät saavat astronauttistatuksen ylitettyään 50 mailin rajan, kansainvälisesssä käytännössä Karmanin raja katsotaan avaruuden aluksi.
Aika vähän niillä taitaa yhteistä olla, vaikka lähtökohta on toki siellä. Ekat mannertenväliset ohjukset tehtiin V-2 moottorien pohjalta, tosin vuoden -57 R-7:ssa oli päämoottoreita 20 ja ohjausmoottoreita 12. V-2 kulki yhdellä moottorilla. R-7 poltteli kerosiinia, V-2 alkoholia. R-7 lennonohjaus oli sähköinen, V-2 ohjattiin mekaanisesti gyroskoopeilla. Se ei ollut ohjus, vaan raketti - sen kulkuun ei voinut vaikuttaa laukaisun jälkeen. Se R-7 kuudenkymmenen vuoden takaa oli Sojuzin kehittelyn pohjana. Jossain vaiheessa ohjausjärjestelmä on muutettu digitaaliseksi. Sojuzin lähtomassa (version ja laukaisupaikan mukaan vaihdellen) on siinä 312 tonnin kulmilla, alimmalle kiertoradalle se pystyy nostamaan noin 8 tonnin kuorman. V-2 painoi 12 tonnia lähtiessään, ja pystyi kuskaamaan noin 1 tonnin kuorman 300 km päähän. Tavallaan kuriositeetti: polttoaine tehtiin perunoista. Niistä käyttämällä valmistetusta mäskistä tislattiin pontikkaa. Ei se rakettipolttoaine aina ole niin korkean teknologian tuotetta ollut - potuilla avaruuteen!
BTW, V-2 raketteja käytettiin kostopommituksiin lähinnä Lontooseen. Muita kohteitahan ei toimintamatkan sisällä oikeastaan ollutkaan. Noin henkilöresursseja ajatellen hyötysuhde oli aika huono. Lontoossa kuoli V-2 pommituksissa noin 7000 ihmistä. Mittelwerkin tehtaalla kuoli arviolta noin 20000 orjatyössä olevaa niitä valmistaessaan. (Sama oli tilanne ydinpommien valmistuksessa. Se oli aika työvoimavaltaista, paljolti käsityötä ja porukka työskenteli ilman minkäänlaisia säteilysuojauksia. Oma arvioni on, että valmistajia kuoli säteilysairauksiin enemmän kuin pommitusten uhreja.) No, nyt ainakin meni pitkälle sinne puolelle...
Yksi harhautui Ruotsiinkin. 13 juni 1944 kraschade testraket nummer 4089 utanför Bäckebo i Nybro kommun i Småland.
Se kummiskin on että saksalaiset voivat nykyisin käsitellä sodan ajan asioita jossain määrin toisin kuin vielä pari vuosikymmentä sitten. Peenemundessakin on nykyisin museo. Museum Peenemünde - The Peenemünde Historical Technical Museum Joskus aikoinaan NASAn jutuissa tapaamani Konrad, joka oli niitä vanhoja Wernher von Braunin ryhmän raketti-insinöörejä, ja työskenteli Peenemundessa V-2 kokeilijana (12000 muun kanssa), valitteli, että lomilla Peenemundessa käydessään hän ei löytänyt jälkeäkään silloisista koeammuntapaikoista. Kaikki oli hävinnyt, hietikkoa ja männyn taimia vain. (Olen tainnut ennenkin mainita, että Konradilla oli pari laatikollista dioja, hiukan haalistunutta Agfaa, siltä ajalta, siis vuosilta 1943-44.)
Puhut asiasta, josta et taida tietää mitään. (Kuten sanottu, se tosin on arvio. Säteilysairauksien kehittyminen voi kestää pitkänkin ajan. Syöpä voi ilmetä 15 vuodenkin kuluttua.) Edit: En tosin tarkoittanut vain niitä kahta käytettyä pommia, vaan ylipäätään sen käsityöaikakauden pommien materiaalien käsittelyä.
Näin kävi varmasti paljon suuremmalle joukolle uhreja kuin niille, jotka eivät Hiroshimassa ja Nagasakissa välittömästi kuolleet pommien laukaisun jälkeen. (Minun arvioni on että, hyvä jos pommia kehittäessä kuoli edes sadasosa verrattuna siihen, mitä kuoli pommien laukaisun uhreina.)
Huomasin kanssa, että ilmaisu ei oikein sopinut sisältöön. Jätin sen siihen siemeneksi seuraavalle kommentille.
"Your guess is as good as mine". Juuri noin muotoiltuna lausumasi on kaiketi ihan totta. Minkä katsoo pommien kehittämiseksi, mutta kokeiluja varten valmistaminen lienee osa sitä. Ja milloin kehitystyö päättyi? Niitten kahden käytetyn osalta asia on tietysti varsin selvä, mutta siitähän kehittely ja valmistus vasta alkoi. Jonniinverran uhreja taisi tulla jo Belgian Kongossa, jossa louhittiin muutama tonni uraanimalmia - ei ehkä ihan nykyisten työsuojelumääräysten hengessä. Se pahin vaihe ei oikeastaan liity tai liittynyt pommin kehittämiseen, vaan uraanin rikastamiseen. Sitä tehtiin monissa eri laitoksissa eri puolilla USAa, muutama oli Kanadassakin. Menetelmiä oli useita, eri paikoissa testailtiin eri systeemeitä. Sitten myöhemmin vakiintunut sentrifugimenetelmä hylättiin, koska oli laskettu, että halkaisijaltaan 1 m sentrifugeja olisi tarvittu 50000 kpl, eikä yhtään saatu oikein kunnolla toimimaan tarpeeksi suurilla nopeuksilla. No, niin tai näin, nissä hommissa oli kaikkiaan satoja tuhansia nuoria naisia vuosien mittaan. Ainakaan alussa he eivät tienneet, mitä tekivät - he vain operoivat koneita ohjeiden mukaan. Kuinka isolle osalle kehittyi säteilyvammoja, ei taida olla selvitetty. Ja tosiaan, osalle vaivoja ilmeni aika paljon myöhemmin. Aika pian alkoi sitten säteilyannosten valvonta ja jonkinlainen suojautuminenkin tulla mukaan toimintaan. Alussa sitä ei suuremmin ollut. Jos mukaan lasketaan liittolaisten (siis mm. Britannia ja Neuvostoliitto...) toiminta, niin mittakaava on taas ihan toinen. Calutron Girls - Wikipedia
Nyt siirryttiinkin asiassa eteenpäin. Vetypommin kehittäjänä tunnettu Andrei Saharov kirjassaan arvioi, että jokaisella ilmakehässä tehdyllä ydinasekokeella oli ajan kuluessa 10 000 uhria.
Mutta, väliin jotain hauskempaakin - vaikka aika ikävissä viitekehyksissä pysytäänkin. Helsingistä Ukrainaan vapaaehtoistyöhön lähtenyt ortopedi kertoo HS:n jutussa olevansa toisen polven ortopedi. https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000008854994.html
Näytti olevan Voguen kuvaaja Kiovassa napsimassa kuvia pressan vaimosta. Voguen lokakuun numeroon tulee juttu Olenasta. - Kuvaajana siis Annie Leibovitz. Kirjaudu sisään Facebookiin