Ajan henki, mutta vanhaa jäärää hiukan huvittaa. Hymypoika ja hymytyttö saavat rinnalleen uuden patsaan – tässä on ”hymyhenkilö”
En nyt osaa kumpaakaan yhdistää kitaransoiton opetukseen, mutta toki se saattaa johtua vain siitä, etten tiedä kitaransoiton opetuksesta yhtään mitään. (Asia lienee tosin korjaantumassa kolmen viikon päästä.)
Viestistäni varmaankin ilmenee, että *ainakaan* en opettajaksi. Ehkä puolueeton tarkkalija voisi olla lähimpänä, tuskinpa minä kykenen edes oppilaaksi. Opettaja tosin on alansa huippua
No ei se kyllä selviä. Sinähän olisit voinut olla luonnonlahjakkuus kitaransoitossa, joka ei ole itse koskaan ottanut kitaratunteja, eikä ole aiemmin opettanut ketään toista…
Mielikuvitusta vaan, ei kai se niin kaukana ole! Piti nyt kuunnella oikein toisen kerran mutta en vieläkään huomannut kitaraa.
... jotta niin kuin... "ei paljoa ole tarttunut" olisi ollut ymmärrettävämpi kuin "jotain on tarttunut'" - ellei sitten käyty aikoinaan vaikka avannossa.
Tuosta taas tulikin mieleen... Lucien Clergue piti kerran työpajaa Suomessa, Voionmaan opistolla. Toki siellä piti olla paikalla. Lucien oli armoitettu tarinankertoja, ja kertoi mm. mainituntyyppisestä luonnonlahjakkuudesta, jostain eteläisen Ranskan vuoristoseudulta löytyneestä kitaransoittajasta. Ei osannut lukea eikä kirjoittaa, mutta kitaraa soitti varsin ilmiömäisesti. Niin hyvin, että järjestettiin konserttikietueita, joista yksi tai useampi ulottui Amerikkaan asti. Lucien oli matkalla jonkinlainen manageri. Esitteli taiteilijan konserteissa, hoiteli asioita. No, Carnegie Hallin konsertissa New Yorkissa Lucien tavan mukaan esitteli taiteilijaa ja spiikkasi sisään. Asianomainen ei kuitenkaan tullut lavalle oikeassa kohdassa, ja vahtimestari kulisseissa viittoili Lucienia jatkamaan juttua. Lucien jatkoi ja jatkoi, yleisö taputti, suosionosoitukset olivat huikeat. Soittajaa ei kuitenkaan näkynyt, ja loppujen lopuksi Lucien meni kysymään vahtimestarilta, mikä tilanne oli. Tämä naureskeli ja katseli yleisöä: "Enpä olekaan ennen nähnyt koko salin (2800 henkeä) taputtavan äijälle, joka istuu paskalla." Manitas de Plata - Wikipedia
Kun katselee ja kuuntelee mielenkiintoisia ohjelmia, saa joskus ahaa-elämyksiä. Aikoinaan oli UMTS-kaupat, jossa tyhjästä maksettiin miljardeja, nykyään on päästökaupat. Muinoin suomalaiset ja saamelaiset tietäjät myivät tuulta merenkävijöille. Muinaisessa Egyptissä otettiin käyttöön olutvero meille niin tutuin perusteluin: juomisen vähentäminen ja kansanterveys.
Nuo todella nokkelat kaupat ovat tavallaan käänteinen ilmiö mm. valokuvaajien usein irvailemiin "näkyvyysseteleihin" nähden. Niissä reaalisia työsuorituksia pyritään maksamaan aineettomilla ilmiöillä. Noissa kaupoissa taas jotain, jota oikeasti ei ole olemassa, maksetaan kovalla rahalla. Myyjän kannalta hyvin edullista: tuotantokustannuksia ei ole, pakkaus ja kuljetuskin jää pois. Se vaikein osuus, veronkierto, tosin jää myyjän tehtäväksi. Virtuaalimaailmassahan niitä vastaavia tuotteita kyllä riittää. Iso joukko "somevaikuttajia", "youtubetähtiä", "instagramjulkkiksia" jne. jne. taitaa elää aika mukavasti myymällä jotain, jota ei ole kuitenkaan sitten olemassa.
Tätä joutuu kauhunsekaisin tuntein seuraamaan. Tai siis ekonomileidiä seuraisi mielellään mutta lainakorkojen kehitystä. Tuntuu että tappiin lainotettuja asuntoja on viime vuosikymmenien asuntohintojen kehityksen perusteella oltava aika paljon. Miten käy kun korot nousevat? Lopultahan ne kuitenkin aina nousevat vaikka sukupolvi on kasvanut niin ettei siihen uskota.
Muistelen lukeneeni jo jokin aika sitten, että asuntolainoihin on hyvinkin paljon ostettu korkokattoja. Onhan jo pitkään julkisuudessa varoiteltu siitä, että aikanaan korot alkavat nousta. Ei ole kovin yllättävää se, että merkittävä osa ihmisistä on varoitukseen tuolla tavalla reagoinut. !990-luvun puolivälistä kotitalouksien velkaantumisaste toki on kaksinkertaistunut, mutta korkorasitus laskenut alle kolmasosaan. EDIT En tiedä miten pitkäaikaisia korkokattoja on ostettu, mutta nykyään niitä taitaa saada yli kymmeneksi vuodeksi.
Toki. Muistikuvani mukaan niitä ostettiin reippaasti jo kahdentoista kuukauden euriborin ollessa selvästi positiivinen ja laskusuunnassa. Mutta en pysty mitään linkkiä tähän esittämään, voin olla väärässäkin.
Mun ekan asuntolainan, 600.000 markkaa, korko vuonna 1992 oli 9,5% ja se oli peruskorkoa ilman marginaaleja eli pankin henkilökuntalaina. Silloin ei ollut noita vakuutuksia. Mutta laina tuli maksetuksi 12 vuodessa ja korkokin oli paljon alempi.
Niin, tarkoitin että korkokattoja saa yli kymmeneksi vuodeksi. Itse asuntolainan keskimääräinen aika lienee jo yli 20 vuotta.