Kun kysymyksesi "onko nyt" on esitetty klo 18.09, niin luulisin, että silloin oli. Erosi kyllä, mutta kai jonkun minuutin myöhemmin. Ennen maanantaita ei taida sitten olla.
Näin valokuvaukseen liittyen. On hienoa miten kännykkäkamerat ja etenkin niiden selfie-mahdollisuus ovat demokratisoineet valokuvausta. - Kaikilla on mahdollisuus ottaa teknisesti aivan riittävän hyviä kuvia. - Kuvia voi vielä luovasti muokata erilaisilla filttereillä, jolloin jokaisen on helppo olla artisti eli taiteilija. - Kuvia on helppo jakaa joten jokainen saa oman taiteellisen inputtinsa esille eikä ole riippuvainen kapitalistis-patriarkaattisesta hyvä-veli-verkostosta joka on perinteisesti mustasukkaisesti ja rahan kiilto silmissään vartioinut luovuuden portteja. - Kuvia ei enää tarvitse alistaa snobistisen ja akateemis-journalistisen sisäänlämpiävän ummehtuneen kriitikkoverkoston ruoskintaan vaan vapaa ja demokraattinen some katsoo ja arvostaa. - Sekä vanhat että uudet taiteelliset konseptit ovat muuttuneet merkityksettömiksi. Sekä moderni että postmoderni ovat kuolleet, eikä kukaan itke niiden haudalla. - Vihdoinkin valokuvaajan "ammattitaito" jolla ennen voitiin perustella tulonmuodostusta, on muuttunut reliikiksi. Olkoon jokainen nyt oma valokuvaajansa!
Höpö höpö. Leica-miehiä ja naisia on hyvin monenlaisia, kuten ihmisiä yleensäkin. Minäkin tiedän Leica-miehiä, jotka ovat ostaneet ko. kameran ihan vaan ylellisyystavaraksi. Kun ranteessa näyttää aikaa vaikkapa Rolex, niin on mukava räpsiä kuvia vaikkapa omasta jälkikasvusta perinteiseen amatöörityyliin Leica:lla, kun kaikki, jotka kameroista jotain tietävät, tietävät myös sen, että Leica ei ole sieltä halvimmasta päästä kameroita.
Tuo perustuu siihen virheelliseen oletukseen, että nykyinen väki olisi perillä joidenkin kameramerkkien 60-luvun kulttimaineesta. Milleniaalien porukoissa se realiteetti on kuitenkin: neva hööd.
Ylivoimaista enemmistöä, mutta ylpeä siitä. Valokuvaaminen alkoi töissä lentokentän "pingismailamiehenä" – nyt harrastaja tallentaa maisemia ja voitti otoksellaan kilpailun
Mahdollista toki tuokin. Tosin, itse en ainakaan heti muista, että olenkohan koskaan tavannut täysin huumorintajutonta ihmistä. Sen sijaan ihmisiä, joilla on erilainen huumorintaju kuin esim. minulla, olen tavannut ties kuinka monta.
Aivan. Kun 8-vuotisen poikakoulun ja vielä vuoden armeijassa oleilun jälkeen kulkeuduin töihin naisvaltaiselle alalle, kesti aika kauan oppia, ettei kevyt ystävällismielinen vittuilu vastaa ollenkaan kaikkien ihmisten käsitystä huumorista. (Tai ehkä ei tullut koskaan opittuakaan... )
Hyvä, että sentään opit. Kaikki miehet eivät sitä valitettavasti ole oppineet ja sitten niitä huumorintajun määrityksiä on joskus selvitelty oikeussalissakin. Eli, joidenkin, yleensä miesten mielestä esim. kaksimielisten ”vitsien” jatkuva kertominen naispuolisille työtovereille ja heidän pikku käpälöinti on ihan vaan huumoria, ja ne jotka eivät sitä ymmärrä, ovat huumorintajuttomia, että silleen…
Hyvä kirjoitus ja se on täysin totta, ettei pelkkä hyvä kamera tee hyviä kuvia, eli kyllä sitä kokemusta kuvaamisesta myös tarvitaan. Omista kuvista olen huomannut sommittelun parantuneen huomattavasti alkuajoista.
Upeaa. Pohjanmaalla akanvirratkin ovat pikkaisen suurempia. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000008440763.html