Jos noita on joskus jossain lyhyessä kokeilussa käytetty, mitä epäilen, niin ei ole ollut käytössä ainakaan 1981 luvun jälkeen (jolloin itse olin armeijan palveluksessa), koska siitä lähtien on käytössä rynkyissä olleet puupäiset paukkupatruunat/patinraiskaaja ja tämä on fakta, Ammuksissa oli siniseksi maalattu puinen luoti päässä kuparisen "kovan" sijasta. Tyttäreni palveli viime vuonna upseerina Merisotakoulussa ja hänen mukaan nuo samat puuluotiset ammukset ovat edelleen käytössä, mitä 1981 oli. Tuo on nato 308 kaliiberin räkäpää, ei ole ollut käytössä suomessa. Suomessa on käytössä ns. pitkä kiväärin patruuna on kaliiberia 7.62 x 53 R, joka on laippakantainen patruuna venäläisen kiväärinpatruuna-standardin mukaan vuosisadan vaihteesta. Ja ko kaliiberi on käytössä vanhoissa tarkka-ammuntakivääreissä ja joissakin sota-aikaisissa konekivääreissä joita vielä on toki varastoissa (ei kylläkään uusissa kvkk:ssa, koska niissä on sama kaliiberi kuin rynkyssä, eli 7.62 x 39)
Juu. Tässä alkuperäisessä jutussa tosiaan veikkaan itse käännösvirheitä. Tuo kuvauskin tapahtuneista (2 uhria) tutkisi vähän tätä. Miten näitä sitten suomennellaan. Ja mikä vaarallinen.
Yllättävän vähän tuosta on missään tietoa. Korian varuskunnassa pidettiin aikanaan monenlaisia oppitunteja joissa mm. käsiteltiin Puolustusvoimien historiaa ja aseistusta ja Korian asevarastosta löytyi fyysiset mallikappaleet kaikista Puolustusvoimissa käytössä olleista käsi- ja muista kevyemmistä aseista aina Maxim-konekivääristä lähtien. Sen sijaan AK-47-kivääristä ei missään vaiheessa puhuttu sanaakaan eikä niitä siellä varuskunnan alueella myöskään näkynyt ainuttakaan.
Tässä olisi suomessa käytössä olevia normaaleja patruunoita kuvattuna juuri äsken.. Vasemmalta rynkky 2 kpl paukkupatruuna sinisellä puuluodilla ja kova, sitten puupatruunalla pitkä kiväärin harjoituspatruuna ja kova. Sen jälkeen NATO:n virallisia 223 Nato rynkky AR-15 (tai 223 Rem siviilissä), 308 NATO, kevyt TA-kivääri ja 338 Lapua magnum, joka myös suomessa TA-kaliberi nykyään ja monessa NATO-massa.
Rynnäkkökiväärin käsikirja tuntee seuraavat harjoituspatruunat: Itse muistan noista nähneeni ja käyttäneeni puupäitä ja kromattuja latausharjoituspatruunoita.
Koska AK-47 ei ole koskaan ollut Puolustusvoimilla. Vähän vastaava RK-54 on ollut. Mutta sekin valmistettu Suomessa.
Kyllä Suomen armeijalla on ollut hallussa ja on edelleenkin noin 50 000 kiinalaista kopiota AK-47, jotka silloinen puolustusministeri "Lillan/rkp" osti typeryyksissään kiinan matkallaan.. Ne tosin makaa varastossa ja jos tulee sota, hätäaseina tulevat käyttöön, mutta eivät muuten luokattoman huonon laatunsa vuoksi. Mutta Suomessa on ollut käytössä AK-47 rynkky, eikä vain kokeilussa, vaan ihan oikeassa käytössä. Aseita hankittiin, kahdesta syystä, tutkimuskäyttöön ja toiseksi siksi, että laskuvarjojääkäreille piti saada taittoperäiset aseet, eikä suomalaista rynkkyä silloin ollut vielä suunniteltu kunnolliselle taittoperälle. Ne kyllä tulivat joskus vuonna 1982, mutta ei sitä ennen ja AK:t olivat olleet palveluskäytössä LJK:ssa monta vuotta ennen niiden tulemista. Ehkä muuallakin tutkimuskäytön vuoksi, selvitettiin kuinka hyvä ko. ase on.
Kyllä ne oli RK-54, jotka oli käytössä. Rautaa ja puuta ehkä tuotu. Tiedosto:7,62 RK 54 TP.JPG – Wikipedia Tiedosto:7,62 RK 54 Kalasnikov.JPG – Wikipedia Aseiden vienti Neuvostoliitosta Suomeen taisi olla kiellettyä noihin aikoihin...
Ei vaan nuo ak-47 olivat ennen vuotta 1982. Ja Motris, noita ei tuotu venäjältä vaan kiinasta. (tutkimuskäyttöön on voitu tuoda mistä vaan) +Wikipedia ei ole tässä kohtaa luotettava tietolähde, pikemminkin johtaa harhaan. Nuo mun tiedot ovat 100% faktaa, vaikka en lähteitä ala paljastamaan (vaikka voihan olla, että tuo taidettiin ihan eduskunnassa päättää Lillanin tyhmien ostolupausten jälkeen, siitä vaan on niin hemmetisti aikaa, ettei ihan kaikkea muista, paitsi että ne hankittiin ja asiasta käytiin aika kovaa keskustelua, sen verran tyhmä liikahdus se oli silloiselta puolustusministeriltä). Asia toki ei ole mikään sotasalaisuus, mutta tähän laitan rajan.
No juu, ei.... Jonnet ovat ehkä puuhailleet kaikenlaista sitten parikymmentä vuotta myöhemmin. AK-47 oli se perinteinen Kalashnikov, jos sitä sitten on jossain varusvaraston A4-luetteloissa kutsuttu nimellä RK-54 niin sou wat.... Aitoa neukkukamaa ne olivat. Suurten ikäluokkien tullessa asevelvollisuusikään haalittiin kouluttajia Lappeenrannan kapakoista... ( ) ja aseita pitkin maailmaa. Oli italialaisia Terni-kivääreitä, jotka sitten vaihdettiin brittiläisiin Sten-konepistooleihin (saman verran painoa ja merkitystä aseina), ja niitä Kalashnikoveja. Alokasajan minäkin kyllä vietin Ukko-Pekan kanssa, ja sillä ammuttiin merkitkin (kultainen sentään).
Tässä wipipediamiehille faktaa: (muistin tuon 50 000 rynkkyä väärin, niitä olikin 200 000) Ja tosiaan vuosi noille huonoille hankinoille oli ennen vuotta 1996 https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Poytakirja/Documents/ptk_138+1996.pdf sivu 4392 (haulla Rehn löytyy nopeammin) Lainaus: Sitä ei voida perustella sillä, että edellisen hallituksen puolustusministeri Elisabeth Rehn osti 200 000 rynnäkkökivääriä, 100 000 Kiinasta ja 100 000 entisestä Itä-Saksasta, eikä sitä voida perustella sillä, että meillä puolustusmateriaalia on hankittu nyt tavattoman paljon enemmän kuin ehkä koskaan aikaisemmin. Tällä sitä ei voida perustella. Lainaus loppuu
Jonnet eivät aina muista, eivätkä ehkä sitäkään, että jänkkäävät nyt valokuvauksen harrastajien porukassa. Minullahan on kuvia sen ajan puuhista vaikka kuinka. Oheisessa albumireprossa hyvin nuori SakkeM lievästi päissään poseeraa ilmiselvä AK-47 kainalossaan.....
Nuo ovat varmaan noita kokeilun ja tutkimuksen nimissä hankittuja rynkkyjä, joka edelsi suomaisen oman rynkyn valmistamista..
Varsin luultavaa. Komppanian luti kertoi niitä testatun Santahaminassa, ja kestävyys vakuutti. Väitti, että 20000 patia ammuttiin samalla aseella, aina välillä jäähdytettiin piippua merivedellä, ja taas ammuttiin. Ei toimintahäiriöitä. No, myönneteään. Vuosi oli 1968. RK-62 oli kyllä jo olemassa, mutta ei niitä kaikille riittänyt. Ikäluokkaa oli yli 50000.
No no, tuossa kohden taitavat tietosi olla hiukan päivittämistä vailla. Pojanpoika just parastaikaa räiskii niitä tuolla pohjoisempana. Se .308 (tarkemmin sanoen 7,62 x 51 NATO, ei ole ihan sama juttu, vaikka melkein) on käytössä tukiaseissa, siis kevyissä konekivääreissä. Taisit sen kyllä jo itsekin todeta tuossa patruunoiden luettelossa.
Niitä oli jo, minullakin oli RK-62 sitten loppuaikoina. Luulen, että kaikille ei riittänyt minkäänlaista rynkkyä siihen aikaan, valtaosa kanniskeli vielä Ukko-Pekkaa koko inttiaikansa. Kaikkiin ryhmiin sijoitettiin kuitenkin yksi sarjatuliase, joka oli aluksi Tokarev m/40, sittemmin AK-47. Silloin oli myös KK-62, alunperin kai tsekkiläinen, mutta Suomessa tehty. No, niitä Suomi-konepistooleita tietysti kanniskeltiin myös.
Kerran pääsin minäkin Ukko-Pekka kiväärillä ampumaan. Työskentelin pääosan varusmiesajasta varuskunnan koneistamolla, jonka vieressä oli asesepän paja. Kerran oli hieman tylsä päivä, ei ollut koneistettavaa ja asepajan porukkakin oli jossain muualla. Aikani kuluksi tutkin asepajassa olleita aseita ja sieltä löytyi yksi Ukko-Pekka kivääri, josta ilmeisesti oli tarkoitus tehdä jollekin kapiaiselle metsästyskivääri tms. Löysin myös sellaisen puuluodilla varustetun käyttämättömän ko. aseeseen sopivan patruunan. No, patruuna pyssyyn ja tähtäys koneistamon oven yläpuolella narujen varassa roikkuvaan tauluun, jossa oli ohjeet siitä, miten koneistamossa olevan varusmiehen piti ilmoittautua jollekin kapiaiselle, jos sellainen sattui ovesta pölähtämään sisälle. Samalla hetkellä kun ase laukesi ja puuluoti lävisti taulun ja hajosi taulun takana olevaan tiiliseinään, aukesi koneistamon ovi ja komppaniamme päällikkö astui sisään. No, siinä sai meikäläinen sitten hetken kuunnella varsin kovaäänistä puhetta ja selitellä yhtä jos toistakin, mutta en puuhastani mitään varsinaista rangaistusta saanut.