Ikoninen fantasiahahmo James Bond lähenee pikkuhiljaa tosielämän kovimpia jätkiä. Mediatietojen ja -laskelmien mukaan Bond on tähän mennessä tappanut elokuvissa 405 ihmistä. Pari leffaa vielä, niin alkaa olla tasoissa Simo Häyhän kanssa. Hänen nimensä yhteydessä mainitaan yleensä noin 500 henkeä - tosin sotilaita ja oikeita ihmisiä.
perjantain Hesarissa Uutisguru kysymyksissä kysyy: kuinka monta luotia Yhdysvaltojen armeija käytti Vietnamin sodassa yhtä kuollutta vihollista kohti? a) 500, b) 5000, c) 50000.
Muistelen Talvisodan ja Jatkosodan luvuiksi 10000-12000 laukausta per kaatunut vihollinen. Jenkit saattoivat roiskia hiukan suurpiirteisemmin. Kun pienemmät eivät ole uskottavia, on oikean vastauksen tosiaan oltava se suurin luku,
BTW, jossain vaiheessa (pari leffaa sitten) oli laskettu, että James Bondia oli ammuttu 4500 kertaa, aina ohi.
jep, hyvin funtsittu, näin minäkin ajattelin, eli C=50000, sehän on vähän niin kuin ruohonleikkuri lähtee käyntiin aina viimeisellä.
Moderneissa sodissa jalkaväkiaseilla lähinnä hidastetaan vihollisen liikettä pakottamalla suojautumaan tavalla tai toisella (ja samalla siis suljetaan jokin liikereitti) . Ei juurikaan tapeta.
Jos maataistelukoneen keulassa tai kopterissa Gaitlin-tyyppinen M134 GAU-17 hukkaa 3000-6000 ammusta minuutissa, niin kyllähän siinä pateja kuluu per kaato. Täytyy myös muistaa "rahanpesuaspekti" eli voihan niitä pateja maksattaa veronmaksajilla ja upottaa vaikka Atlanttiin tai jättää vihollisille, kuten on joskus pruukattu tehdä.
Muistelen joskus Vietnamin sodan aikoihin lukeneeni, että yli lentävä maataistelukone ampuu kaksi luotia neliösentille - tai sitten neliötuumalle. Paljon kumminkin.
Itse asiassa maataistelukoneen konetykki tai konekivääri (kaliiberi ratkaisee kummasta puhutaan), ampuu noin 3000 laukausta minuutissa ja konekivääri 6000, ja kun ammuksen lähtönopeus on luokkaa 900 m/s, niin ilmassa on luotia aika monta peräkkäin. Luodit kuitenkin osuvat melko samaan pisteeseen ja siten "kaivavat" panssariinkiin aika äkkiä läpimenon.. Vaatii osumapisteen osoittamisen joko suoraan tähtäillen tai lämpövalaisun jonkin muun valaisulaitteen avulla. Ei kylvä luoteja minne sattuu vaan tarkasti perätysten tarkoitettuun kohteeseen. Alueiden tuhoamiseen ei aina käytetty ammuksia, vaan joko napalmilla koko alue polttaen tai kylväen "sepeliä", eli ilmasta levitettävä pakastettu miinoite, joka sulamisen jälkeen teki alueesta täysin käyttökelvottoman kaikessa mielessä ilman perusteelista koneellista raivausta (hirveä ase oikeasti siviileille). (edit. Tokihan Vietnamissakin käytettiin jonkin verran tykistöä, aluemaaleihin, mutta ei siinä mittakaavassa joka esim. europan sodissa oli roolissa, koska viidakko on vaikea maasto)
Joskus tehtiin aika paljonkin tulenkuvauskenttiä. Tosiaan todellisuus ei oikeastaan vastaa sitä, mitä halutaan näyttää. Mutta olihan ne pirun näyttäviä, kun kaveri voi juosta nallien edellä. Ja toisaalta fosforikranaatti räjähtää pari sekuntia ennen kuin TNT löpötynnyrin alla. Pirun hienoa, mutta ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.
Suomen tilastoja muuttaa paljolti se, että meillä ammuksista oli suuri pula ja niitä ei roiskittu huoletta menemään. Lisäksi suomalaiset sotilaat olivat silloin maalaisia, metsästäjiä, kaupunkilaisten osuus varmaan aika pieni rintamalta nykyaikaan verrattuna ainakin.. Aseet ja erätaidot olivat ihmisille tuttuja ja osattuja asioita. Jotenkin nuo Saken kirjoittamat 10 000 tai vastaavat tuntuu kovin korkealta luvulta kaatunutta kohti (onkohan luvuissa myös vastapuolen ampumiset?), mutta toisaalta paras osuma on haavoittava ja henkilön säästävä, sillä sellainen sitoo henkilöstöä enemmän kuin kuollut, noin 6 kertaa enemmän vaivaa joka on pois muista resursseista. Jos siis verrataan vain kaatuneisiin, on laskenta kierossa, pitäisi verrata osuttuihin laukauksiin.
Kyllä etenkin Jatkosodassa kiväärikaliiperin ammuksia pääsääntöisesti riitti. Mutta vähänkään pitemmillä etäisyyksillä liikkuvaan viholliseen ei todellakaan toteudu se "laaki ja vainaa". Konetuliaseillakaan ei useinkaan päästä vähänkään pitempiä aikoja kaatamaan vihollisia kuten niittomies heinää. Vihollinen maastoutuu, etsii suojaa tai siirtyy pois tulesta. Sillä konekiväärillä aiheutetaan juuri tuo. Toki esimerkiksi ensimmäisen maailmansodan aikoihin etenkin alkuaikoina jalkaväki saattoi pyrkiä avomaastossa suljetussa muodossa kohti vihollisen konekivääreitä. Jälki oli sitten sen mukaista, mutta kyllä siitäkin sitten loppujen lopuksi pyrittiin ottamaan opiksi. Jo toisen maailmansodan aikaan konekivääri oli enemmänkin sellainen "area denial"-ase. Kyllä nuo luvut ovat aivan uskottavia.
harmi että oli muuta menoa, niin ei nähnyt livenä Helsinki Huussin avajaisia ja Anni Sinnemäen juhlavaa elävää puhetta ja sadalle ensimmäiselle pientä tarjoilua `olisiko ollut new versio jumalan teatteri esitys, kuka tietää.