Keskuskatu 5 kiinteistöt ovat myynnissä Stockmannin velkojen kattamiseksi. Kauppapaikka on takavuosien paras Suomessa. Kauppaa tehtiin yli miljardilla eurolla per vuosi vielä taannoin.
Hyvänkin liiketoiminnan saa sössittyä muutamassa vuodessa, kun jättää kokonaan seuraamatta aikaansa. Tosin, Keskuskadun osalta Helsingin kaupunkisuunnittelu on myötävaikuttanut paljon. Samaan tapaan on hiljentynyt koko Aleksanterinkatukin, kuten muukin keskusta. Kolmen sepän patsaan kulmilla kieppuva värikäs porukka ei Kelan päivärahojaan Stockalle kanna. Asiakkaat pitäisi houkutella niistä, jotka nykyisellään ajavat Teslansa Kehä III varren kauppakeskuksiin.
Ensimmäiset suomalaiset ovat saaneet koronarokotteen. Kyllä se siitä. - Tosin, ennuste taisi olla, että köyhiin kehitysmaihin rokotetta riittää vasta vuonna 2024, joten virus on seuranamme kauan.
Viime päivien Haavistosirkus tuo perussuomalaisille vähintään prosentin lisää kannatusta ja laskee vihreiden kannatusta vielä enemmän. Hallitustyöskentely vaikeutuu, mikä on valitettavaa muutoinkin vaikeassa tilanteessa. Se, että Haavisto henkilönä on vihreille näin pyhä, ei ole kovin yllättävää, ehkä enemmänkin koomista. Hieman yllättävää kuitenkin on se, että Haavisto itse näin sitkeästi pitää kiinni salkustaan tilanteessa, jossa tämä sitkeys aivan selvästi haittaa paitsi koko hallitusta, myös maan asioiden hoitoa varsin kriittisenä aikana. Joku voisi pitää tuota melkoisena itsekkyytenä.
Tuo äänestysjuttu on tietysti merkityksetön asiasisällön kannalta, mutta periaatteessa varmasti vastoin perustuslakia. Perustuslain 32 § nimenomaan kieltää päätöksentekoon osallistumisen omassa asiassa. "32 § Kansanedustajan esteellisyys Kansanedustaja on esteellinen osallistumaan valmisteluun ja päätöksentekoon asiassa, joka koskee häntä henkilökohtaisesti. Hän saa kuitenkin osallistua asiasta täysistunnossa käytävään keskusteluun. Valiokunnassa kansanedustaja ei saa myöskään osallistua virkatointensa tarkastamista koskevan asian käsittelyyn."
Tätähän tässä on ihmetelty, kun kyseessä on lakeja säätävä elin. Jos siellä ei tunneta edes länsimaisen oikeuden perusprinsiippejä, niin millaista lainsäädäntöä voimme odottaa tältä seurakunnalta?
Voisiko olla niin, että päätöksenteko ja äänestys ovat tässä yhteydessä eri asioita? En tiedä, mutta kovin oudolta tuntuisi, jos tässä päätöksenteko tarkoittaisi myäs äänestystä ja Haaviston olisi sallittu äänestää. Joku roti kai sentään.... Soinihan aikanaan myös äänesti omasta luottamuksestaan ja sai vaan hieman tukkapöllyä oikeusoppineilta, mutta sai kuitenkin äänestää.
No juu, asiahan selviää katsomalla perustuslakiesityksen perusteluja. Luottamusäänestystä ei pidetä kansanedustajan tuossa 32. pykälässä pidettynä henkilökohtaisena asiana. Lainaus esityksen perusteluista: "32 §. Kansanedustajan esteellisyys. Kansanedustaja ei saa osallistua häntä henkilökohtaisesti koskevan asian käsittelyyn valiokunnassa. Täysistunnossa hän voisi osallistua tällaisesta asiasta käytävään keskusteluun, mutta ei äänestykseen. Henkilökohtaisesti edustajaa koskevina pidettäisiin esimerkiksi asioita, jotka koskisivat hänen edustajantoimensa lakkaamista (28 §), hänen syytteeseen panemistaan tai vangitsemistaan (30 §), hänen syyllistymistään järjestyksen rikkomiseen eduskunnassa (31 §) tai häntä koskevan ministerivastuuasian (114 §) käsittelyä. Henkilökohtaisena asiana ei sen sijaan ministerinkään osalta olisi pidettävä asiaa, jossa on kysymys valtioneuvoston tai yksittäisen ministerin harjoittaman politiikan arvioinnista. Säännös ei siten estäisi ministereitä, jotka ovat samanaikaisesti kansanedustajia, osallistumasta täysistunnossa äänestykseen valtioneuvoston tai yksittäisen ministerin nauttimasta luottamuksesta."
Niin, minunkin mielestäni kysymykseni on outo En kuitenkaan oikein mitään muuta selitystä asiaan keksi. Voi olla että olen naiivi, mutta kyllä kai edes oppositio olisi asiasta huomauttanut, jos äänestyksessä olisi noin suoraan kävelty perustuslain yli (siis jos tuo kohta tarkoittaisi myös äänestystä).
Muutinkin jo koko kommentin; vilkaisin perustuslakiesityksen perusteluja, ja siellähän asia on sanottu ihan selkeästi. Luottamusäänestys ei ole tarkoitettu "henkilökohtainen asia", vaan politiikan arviointia tms.
Silläpä se selvisi. Tietysti tavallisella maalaisjärjellä tuntuisi itsestään selvältä, että ihminen on jäävi omassa asiassaan ja tarpeen tullen ymmärtäisi jäävätä itsensä. Politiikassa on kuitenkin toiset käytännöt....
Lainaus "Henkilökohtaisena asiana ei sen sijaan ministerinkään osalta olisi pidettävä asiaa, jossa on kysymys valtioneuvoston tai yksittäisen ministerin harjoittaman politiikan arvioinnista. Säännös ei siten estäisi ministereitä, jotka ovat samanaikaisesti kansanedustajia, osallistumasta täysistunnossa äänestykseen valtioneuvoston tai yksittäisen ministerin nauttimasta luottamuksesta." Tämä on aivan käsittämätön lisäys. Päätöksentekijä pitäisi olla aina jäävi, kun asia koskee hänen omaa menettelyään, josta häntä savustetaan.
Niin tietysti pitäisi. Ehkä lainsäätäjän logiikka menee niin, että koska luottamuslauseäänestys on lähtökohtaisesti poliittinen kilvoittelu, niin ihmisen pitää saada siinä puolustaa itseään kuten muissakin poliittisissa haasteissa. Ja että oikeudellisesti merkitsevät tilanteet ovat sitten niitä, joissa jäävätään. Mutta juu, toki pitäisi jäävätä.
Henkilö edustaa luottamustehtävässään puoluettansa, ei itseään. Siitähän se tulee, että luottamusäänestyksessä voi äänestää itseään. Vähän sama kuin kaikissa muissakin luottamusäänestyksissä. Kuten esim. vaaleissa. Joku oli tuosta kylläkin kannellut oikeusasiamiehelle.
Niinpä kyllä, mutta se luottamus tai epäluottamus kohdistuu kuitenkin lähtökohtaisesti henkilöön eikä puolueeseen. Sikäli tilanne on vähän hassu; kukapa äänestäisi itse itselleen epäluottamusta.
Njoo. Toisaalta taas vähän sama kuin hallituksen luottamusäänestyksessä vain oppositio saisi äänestää. Vaarallinen tie, jos luottamusäänestyksissä ei saisi itseään äänestää. Populismipolitiikan yksi ongelma, että juridiikan ja politiikan rajat häilyy.