Se talvisotaan varustautuminen ei nyt ole kuitenkaan paras esimerkki hyvästä varustautumisesta. Toki jokaiselle sotilaalle löytyi kokardi omaan lakkiin, muutenhan joukot olivat omillaan mitä tuli muuhun varustukseen. Kaikkia ei pystytty edes aseistamaan, osalle muistaakseni Turusta kootulle joukolle työnnettiin käteen vanha tsaarin ajan berdan joten siihen oli tietysti suojeluskuntalaisten lähes sata tuhatta kivääriä suuri apu. Sosiaalidemokraatit ja maalaisliitto vastustivat Mannerheimin yrityksiä lisätä puolustusmäärärahoja. No eduskunta meillä näistäkin asioista päättää, tai siis äänestäjät. Valokuvauksesta keskustelu on ehkä mielekkäämpää näillä saiteilla kuin sota-ajan muistelu. Siitä ajasta taitaa aika harvalla täällä kirjoittavalla olla omakohtaisia muistoja.
Satakunnassa järjestettiin suuri naakkasota, josta on ollut paljon keskustelua eri medioissa. Tulos ei ollut kaksinen, mediamelun määrään suhteutettuna oikeastaan surkea, korkeintaan surkuhupaisa.
Talvisotaan valmistautuminen oli myytti monellakin tapaa. Ensinnäkin Suomen sotilasmenot olivat pitkään suhteellisesti Euroopan suurimmat n. 15% bkt:sta, mutta rahat menivät mm. laivoihin, joilla saatiin perustettua laivasto, jolla pystyttiin sulkemaan Suomenlahti neukkujen merenkululta. Siinä oli syy huonoon jalkaväen pukeutumisvarustetasoon ja samalla yksi merkittävimpiä syitä, miksi Suomi pääsi ensin neuvottelemaan näistä asioista ja sitten ensimmäisten joukossa mukaan toiseen maailmansotaan. Varauduttu oli kyllä, mutta vääriin asioihin.
Niin no joo. Prosentteina suurta, mutta markkamääräisesti vaatimatonta. Merivoimien hankinnoissakin tehtiin suuri moka, kun lähdettiin panssarilaivoja värkkäämään. Niiden tärkeimmäksi tehtäväksi jäi piiloutua saarten taakse suojaan vihollisen tulelta. Ja Ilmarisen taival tai meriretki päättyi kapteenin tekemään virheeseen. Joten hukkaan meni rahat ja vaivat, kuten eräs virolainen toisessa yhteydessä totesi.
Panssarilaivat oli tarkoitettu lähinnä liikkuviksi rannikkotykistöpattereiksi, ei avomerikäyttöön. Ensisijainen ajateltu tarkoitus oli Ahvenenmaan suojaaminen, mihin niitä myös käytettiin. Itämeren sulkemiseen punalaivastolta niitä ei käytetty.
Ne olivat liikkuvia rannikkopatteristoja, joiden piti tukea Suomen ja Eestin rannoille rakennettua rannikkotykistöä, mutta lentokoneiden nopea kehitys teki selvää tästä filosofiasta ja ainoat niillä toteutetut operaatiot Suomenlahdella olivat harhautusoperaatioita ja miinanlaskua. Muuten niiden piti pysytellä lentokoneiden ulottumattomissa, jota sitten varmaan perusteltiin Ahvenanmaan puolustamisella. Panssarilaivojen valmistus oli osa Suomen ja Saksan laivastoyhteistyötä, jolla polkaistiin saksalaista sotalaivanrakennusteollisuutta vauhtiin ja saatiin Suomelle merivoimat, kun muillakin oli.
Suomen laivastolla ei juuri ollut merkitystä, eikä ole. Isoille pojille leluja. Aikoinaan tsaarin laivaston Suomen osaston ainoa hyökkäyskäskykin jäi toteuttamatta, koska meri sattui olemaan jäässä... Nykyään, kun ilmasta ammuttavan ohjuksen kantomatkat ovat 400 km luokkaa, ei se laivan upottava hävittäjä ole vältämättä edes naapurivaltiossa.
Juuri näin kuten niffe kuvaili. Tuttavani, nyt jo joukostamme poistunut, komentaja Ilmari Huhta kertoili usein panssarilaivaelämästä värikkääseen tapaansa. Hän oli nuorena upseerina tähystystornissa Ilmarisen kaatuessa. Jäi ainoana henkiin tähystystornissa olleista. Ehkä mieleenpainuvin oli se, kun hän kertoi olleensa palveluksessa laivassa 8 vuotta ja se oli hänen ainoa kotinsa. Niinpä kaikki omaisuus meni meren pohjaan laivan upotessa, suksia myöten. Sellaista se merimiehen elämä on.
Itämeren tilannehan on nykyään se, että Venäjä kykenee sulkemaan Kaliningradin ja Ruotsin rannikon välisen ilma- ja meritilan S-400 ja K-300P-kalustolla. Iskander SS-26 tykistöohjuksilla Itämeren rannikkovaltioiden sotilaskohteisiin voidaan vaikuttaa karkeasti säteellä Tanskan salmet, Tukholma, Hiiumaa. Näin siis Kaliningradista. Laajemminkin Venäjän merimaaliohjusten (myös liikkuvalta lavetilta laukaistavien) kehitys kyllä asettaa Suomen korvettihankkeen mielenkiintoiseen valoon. Ruotsin Visby-luokan korvetteihin ei säästösyistä (!) ole ymmärtääkseni vieläkään asennettu ohjustorjuntajärjestelmää. EDIT No, "sulkemaan" on tietysti liioittelua. "Vaikuttamaan" on lähempänä: kyse on osin vielä keskeneräisestä teknologiasta ja järjestelmistä jotka tietysti ovat vaihtelevassa määrin herkkiä vastatoimille. EDIT 2 Korvettihanketta sopii silti ihmetellä. Itse epäilen, että korvetit on kuitenkin ainakin osin tarkoitettu kansanvälisiin tehtäviin ehkä Itämeren ulkopuolella.
Juurikin näin, enemmän rauhanajan kriisinhallintatehtäviin, mitä sitten tarkoittanee voi jokainen itse päätellä
Välimerellä on jo kyllä tarpeeksi sotalaivoja, mutta ehkäpä haaveena on päästä sekaan.... Yleensä kai ammattisotilas laivastossakin toivoisi joskus saavansa tehdä jotain. Nythän ei 70 vuoteen siellä ole tehty yhtään mitään, ehkä joskus opeteltu uusien asejärjestelmien käyttöohjeita tms. Poikkesin toissa kesänä Turussa jollain laivastopäivillä. Siellä esiteltiin kaikenlaista, ihan vakuuttavaa kalustoa, mutta... No, ihmettelin meriupseerien kunniamerkkirivistöjä; prenikkaa kolmessa rivissä päällekkäin. Mitkähän mahtavat olla ne suuret ansiot, kun mitään toimintaa ei ole ollut vuosikymmeniin? Parhaiten laulavasta laivan kuorosta? Suurin silakkasaalis yhdellä syvyyspommilla? Vai?
Onhan merivoimilla yhteisharjoituksia muiden maiden merivoimien kanssa. Jospa prenikat ansaitaan niissä.