Keikalle pyydettii kuvaamaan

Vs: Keikalle pyydettii kuvaamaan

Eli mihin kannattaa varautua bändikuvauksessa. Ensinnäkin siihen, että kuten me kaikki tiedämme bändit käyttävät runsaasti päihteitä, niin päänsä sekoittamiseen, kuin myös valuuttana. Mahdolliset kuvausliksat tulevat sitten tuossa muodoss, useimmiten keskioluena.

Keskioluen suhteen kannattaa ottaa huomioon kaksi seikkaa: jos sitä aikoo jouda, niin sitä pitää juoda silloin kun sitä on, ja niin nopeasti kuin mahdollista. Toinen huomioon otettava seikka on se, että alkoholi vaikuttaa motoriikkaan, bändikuvaajana tulee olla hyvin täsmällisesti selvillä siitä kuinka humalassa pystyy kuvaamaan kyseessä olevan yhtyeen tarpeisiin riittävän laadukasta materiaalia.

Mitä tulee valokuvaamiseen, niin keikalla on pimeää ja valot välkkyvät. Monet suosivat lyhyehköjä valovoimaisia telejä, toiset zoomia ja korkeampaa ISO arvoa. riippuu mistä tykkää.

Bändi seisoo yleensä kohdevalaistuna tummaa taustaa vasten, mikä pitää huomioida valotuksessa.

 

Vs: Keikalle pyydettii kuvaamaan

Örrörr, kerro mimmoisesta musiikista on kyse, ja mikä on keikkapaikka.

Jos olosuhteet eivät ole ennakoitavissa, suosittelen ottamaan mukaan (lainaamalla?) jonkun valovoimaisen kiinteäpolttovälisen objektiivin. Zoomit sais mielellään olla f2.8. Jos on digijärkkäri käytössä, niin lähtökohdaksi kannattaa ottaa ISO1600. Joskus olen pudottanut tuosta alaspäin, ja lähes aina olen sitä katunut (en muista miettiä joka välissä, että vieläkö suljinaika riittää). Voi tietysti olla, että jos kamera kohisee enemmän kuin kanoni, niin se ISO1600 kaduttaa myös, enpä tiedä.

Jonkinlainen peruslähtökohta Canonille valotuksen mittaukseen olisi ehkä -1 ev, evaluative metering, ja Tv arvolla 1/250 (musiikin energisyydestä riippuen) - ja se safety shift custom funktio päällä (eli että suljinaikaa pidennetään jos ei maksimi aukko riitä). Tämä siis ihan tämmöinen "jos jotain pitää antaa lähtökohdiksi". Myös manuaalimoodia kannattaa kokeilla, jos päävalot pysyvät edes jollain tavalla samalla tasolla. RAW olis hyvä juttu kun on vähän enempi pelivaraa.

Keskimmäinen tarkennuspiste (muissa kuin 1D-sarjalaisissa) on muita pisteitä parempi koska se on ns. ristimallinen. Se siis ottaa paremmin kiinni kohteeseen. Itse käytännössä kuvaan ainoastaan käyttäen ko. pistettä, vaikka siitä kyllä seuraa kaikenlaista ikävää (mutta tarkennus sentään on välillä siellä missä pitääkin). Itsellä on tarkennus (jatkuva sellainen) "*"-napissa peukalon alla, eli silloin kun painan nappia pohjassa, kamera automaattitarkentaa, ja silloin kun päästän siitä irti, niin automaattitarkennus loppuu.

Laajiksissa on munaa. Mutta kannattaa toki miettiä, tukeeko se muna sitä kuvaa, eli jos kyseessä on sielukas tyttönen, niin ei ehkä altapäin kalansilmällä tartte kuvata. Nyrkkisääntönä, mitä raskaampaa musaa, sen vähemmän millejä, vaikka raskaasta musiikistakin saa kyllä kelpo kuvia telellä.

Alkuunsa voisi kai ehdottaa että tyytyisit sellaiseen perusrajattuihin ylävartalo + kitara-kuviin. Eli kun ehkä se setä laulelee siihen mikkiin kitaransa kanssa, niin siinä kun kertaalleen tarkentaa niin on hyvää aikaa miettiä rajaus, ja sen jälkeen kytätä, että milloin se sopivan näköinen ilme on esiintyjällä. Siinä saattaa joitakin kymmeniä sekunteja joutua odottelemaan. Tosin pitää ehkä muistaa sekin, että useasti laulava ihminen näyttää hölmöltä pysäytettynä, mutta mielestäni vielä useammin ihminen näyttää tyhmältä jos on mikrofonin takana kitara sylissä eikä kasvoilla ole mitään ilmettä.

 

Vs: Keikalle pyydettii kuvaamaan

Itse kuvailin muutama viikko sitten Semifinaalissa erään bändin toiveesta ja amatöörinä tietysti askarrutti kaikki huonosta valaistuksesta aina oman kameran toimintaan. Mutta kuinka ollakkaan intensiivisen keikan aikana otetuista 300:sta Raw-kuvasta ainakin yli puolet onnistuivat (mielestäni).

Kuvien ISO haarukkana oli 400-1600 ja täytyy sanoa, että kummankin pään kuvat onnistuivat yli odotusten. Monissa kuvissa vaivaa kuitenkin pieni ylivalotus ja saa nähdä onnistunko vielä photoshoppaamaan tätä paremmaksi. Häiritsevää kohinaa en kuvista löytänyt, joten sitä tuskin lähden vähentelemään.

Kalustona oli tällä kertaa nikonin d80 ja putkeksi valitsin 80-200mm f2.8 nikkorin, joka oli tietysti hieman liian tele, mutta juuri nuo kb:n mainitsemat ylävartalo + kitara-kuvat sillä mainiosti onnistuvat.

Ja kuvaus liksana tälläkin kertaa päihteet, pääsy jatkoille ja lauma bändäreitä.