Vs: P-366 Katson uudet kuvat ketjusta tästä säännöllisesti. Joukossa on paljon mukiinmenevää, miellyttävän korskeilematonta, "laatukuvaa" ja "asetelmaa". Miellyttää siksikin, että olen perinteisen vanhemman pohjoiseurooppalaisen, hieman tuon tyylisukulaisen maalaustaiteen jonkinasteinen ystävä (toki monen muunkin tyylisuunnan). Aivan nuorena maalailinkin asetelmia aika paljon. Kotoisista esineistä. Se oli opettavaista. Kommentointi on toistaiseksi jäänyt (muutenkin, kuin tässä, pitkäksi aikaa). On hyvä juttu, että joku yrittää tavoittaa kuviinsa jotain, mitä näissä on jo löydetty. Juttu varmasti kehittyy (jota on kivaa seurata) ja on hyväksi opiksi. Tietyn tyylin hupiräpsykuvat alkavat välillä kyllästyttämään ettei vain niitä jaksaisikaan netissä enää seurata - ja niitähän netissä piisaa, mutta niille on oma yleisönsä ja muunlaiset arvot - mutta on nastaa havaita muunlaisiakin pyrkimyksiä ja se on kunnioitettavaa.
Vs: P-366 Niin ja omakuvat ovat minusta aivan erityisen mielenkiintoisia. Niiden tekemistä (maalaamista ja varsinkin myöhemmin valokuvaamistakin) on tullut itsekin harrastettua hyvin paljon.
Vs: P-366 Laitetaan hiukan motivaationpoikasta täältäkin. Vaikka pää on tyhjä sanomisista suurimman osan aikaa, niin joka päivä tulee kuva katsottua. Iso osa on hyviä ja kekseliäitä kuvia, joskin joskus tulee pienehköjä "riman alituksia". Nämä kuvaaja silti tietänee jo itsekin... Lisää kuvia, huutaa kansan syvät rivit! (tai ainakin minä)
Vs: P-366 Käteen vetäisyn jäljiltä Kebaxin mieli on niin hapan, että sitruunatkin maistuvat makeilta...