Juu, en mä kameran kanssa muissa tehtaissa ole ollut, Alumiinitehtaan tai Rautavalimon aikoihin ei ollut kameraa.
Tuota… olisiko epähienoa kysyä, että olitko siellä Nokian aikanaan omistamalla alumiinitehtaalla? Niin ja olisi mukava myös kuulla, missä rautavalimossa olit ja minkälaisissa työtehtävissä? (Ei tietenkään tarvitse vastata, jos ei halua).
OyAluAb, ei kai ollut mitenkään kytköksissä Nokiaan, Hackmann sen osti jossain vaiheessa, en edes tiedä milloin lopetti toimintansa, siellä olin kaverin kanssa muutaman kuukauden, kun ei muutakaan löytynyt. Teimme Nupolihallin lattiavalut 30 asteen pakkasessa, ei ollut kivaa, sementti jähmettyi melko nopeasti ja sitä möyhennettiin semmosella jumalattoman isolla dildolla, että sai sen levitettyä raudotuksen päälle, muistaakseni se oli -74 talvella ja keväällä. Järvenpään Rautavalimo oli pieni valimo, käsipelillä kaadettiin sula rauta muotteihin, minä olin silloin niin nuori, etten kelvannut, onneksi, niihin duuneihin, tein "kuusia" ne olivat sellaisia hiekasta, hiilihaposta? ja jostain tehtyjä juttuja joiden läpi se sula rauta kaadettiin. Tein niitä aina ison läjän, ne uitettiin ensin jossain polttoöljyssä ja sitten tuikkasin kasan tuleen, melko kevyttä, mutta erinomaisen likaista työtä, kävin joka päivä duunin jälkeen uimahallissa saunassa ja suihkussa, ihon alta nousi mustaa nokea. Se oli kevättä -76, olin pari kuukautta keräämässä rahaa interrailia varten. En muista enää kaikkea työhön liittyvää, siitä on kuitenkin jo melkoisesti aikaa
^ Olipas hauskoja muistelmia. Juu, rautavalimotyöt ovat yleensä melko likaisia, ainakin perinteisiä työmenetelmiä käytettäessä. Omalla kohdalla on kokemusta raudan valamisesta yhden päivän ajalta. Aikanaan Otaniemessä Teknillisessä korkeakoulussa oli tarjolla opintokurssi, johon sisältyi käytännön valuharjoitus. Niinpä sitten käsipelillä tehtiin pikimustasta valuhiekasta puumallin avulla muotti pienelle alasimelle, ja sitten muottiin kaadettiin sulaa rautaa. Hieno alasin siitä tuli ja meikäläisellä oli työn päätteeksi kädet niin mustat kuin olla ja voi. No, pientähän tuollaiset on verrattuna ihan oikeisiin alan töihin. Esim. nyt jo valitettavasti purettua Hangon Koverharin terästehdasta ainakin monet siellä työskennelleet pitivät ”Suomen kovimpana työpaikkana”, josta jotkut juuri tulleet ottivat lopputilin kuulemma jo ensimmäisen työpäivän ruokatauon kohdalla.
Järvenpään valimolla oli joka perjantai ambulanssi paikalla, kovimmat karjut alkoivat tinttaamaan teollisuuspirtua ja pikkukännissä sitä sulaa rautaa saattoi vähän roiskahdella.
^ Heh, ”raskas työ vaatii raskaat huvit”. Kyllä takavuosina valimoissa ja muuallakin teollisuudessa on sattunut melkoisestikin eri asteisia tapaturmia ja myös suhtautuminen niihin on ollut melko toisenlaista kuin nykyään. Vanhoissa kotimaisissa elokuvissa näkyy, miten esim. konepajoissa ja vastaavissa ihmisillä ei ole ollut minkäänlaista kuulosuojausta ja koneissa on ollut täysin avoimia hihnavetoja sekä hammaspyörävälityksiä yms. Jossain filmissä esiteltiin ”nykyaikaista” valimoa, missä työntekijällä oli oikein asbestista valmistettu suojapuku, jonka hävittämiseen pitäisi nykyään tilata ihan erikoisporukka.