Vs: Oravanpyörästä irti Se on siellä yläpäässä. Niitä uusia juttuja. Isot pojat sanoi, että se on vielä halvempikin kun kakkonen. 5D:n MK3:een on ainakin huhuissa luvattu aika hyvää parannusta, mutta toimivuudesta ja käytettävyydestä ei sitten tiedä.
Vs: Oravanpyörästä irti Eihän se kaluston uusiminen voi ammattimaisessa toiminnassa koskaan olla itsetarkoitus. Rahoilla on parempiakin reikiä kuin vain hankkia uusia kamppeita, vaikka nykyäänhän tuon voi jo nähdä exif-tiedostoista, jos työkalu on kuvaa tärkeämpi. Edellinen rungon päivitykseni kaksi vuotta sitten johtui seuraavista seikoista : kohinan poisto oli liian työlästä, kun joutui käyttämään isoja herkkyyksiä, toiseksi rungosta puuttui kennonpuhdistusominaisuus. Näihin yksistään sitoutui liikaa aikaa per kuva, että touhu olisi ollut kannattavaa, vaikka siitä olisi saanut minkäkokoisen vedoksen tahansa. Tähän kun vielä yhdisti valoisassa huonosti näkyvän LCD-näytön ja asetusten/säätöjen kömpelön tsekkaamisen ilman silmälaseja, ei tarvinnut kahta kertaa miettiä satsausta. Enkä ole katunut. Viime kuulla markkukakkosella tuli melko tarkasti 5000 valotusta. Runko ei voi kestää loputtomiin tollasta käyttöä. Jos se saa samalla tavalla sokeita pikseleitä kuin pokkarini, niin pitää kai ruveta katselemaan uutta. Jos markkukolmonen ei anna mitään lisäarvoa, voin aivan hyvin ostaa uudemman kakkosenkin. Kakkosessa tarkennus on niin harvoilla pisteillä, että nopeissa tilanteissa tulee suttua ja siksi pitää vain takoa sen mitä bufferi antaa myöten. Linssit ovat pitkäikäisempiä ja primeissä ei ole odotettavissa sen sortin versioita, että optiikka olisi se kuuluisa heikoin lenkki. Kun ihmiset vaihtelevat autojaan parin vuoden välein isolla rahalla, se kuuluu asiaan. Vaihtamiseen kelpaavat heppoisetkin perustelut. Kulkupelini on 10-vuotias ja tekosyitä en ole edes etsinyt. Kameran vaihtaminen ei kaiketi ole sen kummempi juttu, mutta herättää intohimoja aivan eri lähtöön. Valitettavasti rungon vaihto vain johtaa kierteeseen : rauta, softa jne, kuten yllä todettiin. Aivan kuin autonvaihtajan tarvis päivittää tallia joka kerta autoa vaihdettuaan.
Vs: Oravanpyörästä irti Vaikka mun 1dsmkIII ei olekaan enää kovin nykyaikainen, niin ainakaan minun käsittääkseni sen kuvanlaadun takia tai kohinoiden tms edes suurilla herkkyyksillä, ei tarvitse päivittää. Vastaavasti sillä ottaa 250 000-300 000 kuvaa ja sitten vaihdetaan suljin, jos tarvitsee ja taas matka jatkuu. Ergonomia ja ominaisuudet on tuttuja paljon kuvaamisen takia ja aika paha tuosta mitään perusteltua puutetta on keksiä. Toki voi olla/on jo parempia esim sen seuraaja, mutta en kyllä näe mitään syytä sitä vaihtaa.. Jos kuvaisin elokuvapätkiä laadukkaalla syväterävyydellä, niin siinä olisi syy..
Vs: Oravanpyörästä irti Paras kamera on se mikä on mukana. Parhaat kuvat tulee Epäröimättä. Jos kuvaamisen itsetarkoitus on siinä muodostuuko kuva rakeesta vai pikseleistä oravanpyörä ei sulkeudu. Jos kuvaaminen perustuu pään sisäsiin fiksaatioihin parhaista mahdollisista kalustoista oravanpyörä ei sulkeudu. Just shoot! Älä anna kameran hallita sinua vaan hallitse sinä sitä.
Vs: Oravanpyörästä irti Mulle filkka on tuonut vapautumisen tunnetta välineurheilusta ainakin hetkeksi aikaa. Laitteet on vanhoja ja manuaalisia eivätkä siten vaihtamalla juurikaan parane. Toivottavasti fiilis kestää. On sietämätöntä saada päähänsä jokin uusi laite ja myydä itselleen suoranainen velvollisuus sen hankintaan. Töissä laitteet menee vaihtoon kun takuu tai huoltosopimus loppuu. Se on selvä peli. Läppäri on 3 vuotta käytössä ja sitten vaihtuu. Samaan voisi ihan hyvin sitoutua kameroissa. Ostaessa päättää kuinka pitkän investoinnin tekee ja sitten vaihtaa.
Vs: Oravanpyörästä irti Täsmälleen sama fiilis. Onneksi iän myötä malttaa muutaman kuukauden laitehulluuden kanssa odottaa, jolloin hulluus menee ohi. Tosin, on se hulluus ihan yhtälailla filmipuolella, ennen kuin saa ne parhaat... T Jukka
Vs: Oravanpyörästä irti Ihan samaa mieltä tuossa. Sillä ei ole minkään valtakunnan merkitystä, millainen se kamera on, kunhan se on mukana. Toinen asia sitten on, kun se kuva on suunniteltu. Silloin on aikaa ja pitääkin valita paras väline tarkoitukseensa. Mulla on jo pitkään ollut ongelma tuon filmikuvauksen kanssa, kun tykkään filmin tuottamasta jäjestä ja varsinkin noi vanhat menetelmät olisi hienoja. Mutta... kun siellä pimiöllä ei ole enää kivaa ja rajoitettu, sekä pätkittäinen vapaa-aika ei mahdollista pimiötyöskentelyä, niin tulee kuvattua digitaalisesti. Tossa digitaalisuudessa ei ole tullut niinkään oravanpyörää kaluston kanssa, kuten kirjoitin aiemmin, niin siellä ongelmat vaanivat softapuolella ja varastoinnissa. Kalustossa vain runko vanhenee ja sen tilalle pitää ostaa uusi, muut osat on pitkälle yhteensopivia. Filmillä oli mulla enemmän sitä oravanpyörää, kun ensin kuvasi 135:ä ja oli siihen vermeet, sitten tykkäsi siirtyä rullakokoon ja piti ostaa kaikki tavarat uudestaan, osaa pimiötarvikkeita myöden. Laakafilmissä tuli eteen taas sama juttu. Vaan samaa hulluutta sitä on kaikessa tekemisessä, joten väliäkö tuolla. Rahat menee kuitenkin aina johonkin. Vaan vielä noista ammatillisista vermeistä... Viime viikonloppuna hieman nolotti, kun vanhalla työkameralla ja opiskoilla olin kuvaamassa harrastajien kanssa. Siellä oli porukalla samaa vuosimallia olevia 5D kameroita, jotka kiilteli kuin uudet ja minun värkki oli naarmuinen ja paikoitellen kokoon teipattu. Vastavalosuojakaan ei pysynyt enää paikallaan, muuten kuin jeesusteipillä. Eli kuluminen on erilaista eri käytössä.
Vs: Oravanpyörästä irti Kulunut kamera on hienompi kuin uututtaan kiiltävä. Sma soittimien kanssa, paitsi myytäessä
Vs: Oravanpyörästä irti En ole oravanpyörässä, olotila on rauhallinen. Olen vähitellen hankkinut kaikki haluamani klassikkokamerat ja saanut pimiöni valmiiksi. Minulle filmillä kuvaaminen ei ole joko 35mm, keskikokoa tai 4x5. Se on fiiliksestä ja aiheesta riippuen nämä kaikki. Mielestäni on erittäin kehittävää ja hauskaa kuvata erilaisilla kameroilla ja eri formaateilla. En ole hankkinut mitään turhia laitteita, ainoastaan sellaisia millä haluan kuvata loppuelämäni ajan. Jo kauan sitten tein päätöksen että mietin hyvin tarkasti mitä hankin, enkä sitten ikinä myy mitään pois. Ikuinen välineiden vaihtaminen on mielestäni sitä ikävää oravanpyörää, siihen en lähde. En ole myöskään keräilijä, kaikki kamerani on hankittu käyttöä varten. Työnantaja kustantaa hyvät digikuvausvälineet. Niitä käytän työssä, en muuten. Digissä on se nopeus ja tehokkuus mitä työssä vaaditaan. Filmissä ja pimiössä on taas se fiilis mitä harrastuksesta haluan. Raja on itselleni selkeä ja toimiva.
Vs: Oravanpyörästä irti Tuo on tietenkin yksi tapa luovia eteenpäin jos myöntää itselleen, että on välineholisti. Ja filkka tietysti se toinen. Itsestäni tosin tuntuu, että jos filmiä enemmän kuvaisin, niin alkaisin haluta suurempia formaatteja. Digijärkkäripuolella asiani ovat kunnossa. Tuli ostettua 2.5 vuotta sitten D700 ja se on ihan tarpeeksi hyvä kamera. Jonkun tuommoisen X100 tyyppisen kameran haluaisin, mutta en ole vielä edennyt esileikkejä pidemmälle.
Vs: Oravanpyörästä irti En ole niin pragmaattinen ja harkitseva kuin Keni on. Olen aikojen kuluessa halunnut kokeilla kaikenlaista. Kuitenkin nyt kun valokuvaukseni on "harrastelijamaista", olen myös pyrkinyt selkeyttämään kamavalokoimaani. Jos kerään koko arsenaalin eteeni, olen huomannut että tartun ensiksi leicoihin. kaikkia nitä olen kokeillut mutta nyt huomannut että se on se kamera joka saa minut haluamaan ulos ja panemmaan filkan vielä kerran kameraan. Sitten on Hasseli... Määrättyihin kuviin ja tilanteisiin lyömätön mutta ei todellakaan mikään yleiskamera. Olen huomannut että en ole vuoteen kuvannut Filkka nikoneilla vaikka niitä on 2 äffää, F3 ja F5, niihin primet ja kolme zuumia. Poikani nyt keräävät niillä kokemuksia, ja varsinkin Digo D2xs on ollut käytössä ( ja ikivanha Fuji Pro 3). Olen huomannut että eri leicoilla on luonne ero: M3 on varsin suoraviivainen värkki, "melkein life-size etsin" (0,95) kolme rajausraamia joista käytössävaan 50mm. muut lisäetsimellä. Sitten jo aika romuksi jauhettu M4-2 rapidwinder, johon etsinraamit ovat 35mm-50mm ja 90mm (käytössä 35 ja 50) uushankinta tulee olemaan M6 0,58 etimellä jolloin 28mm ja 35mm näkyy rilleillä sekä 75mm rajaus. Obiskoja on aika läjä 15-135mm välillä sekä Visoflex johon Sonnar 180mm: 2,8 johon 2x hasselin telejat,e ladattavia kasettejakin riittää. Tilanne siis hallinnassa, mutta kenties ei "oravanpyörä"
Vs: Oravanpyörästä irti Mulla samaa ajattelua ja kalustoa. M6 aina mukana. Hasseli mukana vain tositarkoituksella ja suunnitelmallisesti. Lomalla kun ajasta ei ole pulaa tuo 4x5 kiinnostavaa vaihtelua.
Vs: Oravanpyörästä irti Keni puhuu kyllä asiaa. Mä kunniotan tota. Työhöni kuuluu, muiden töisen lisäksi, kuvien tekemistä ja esille laittamista tallentamista ja kuvankäsittelya jne. Joten tää työ aspektikin pitänee ottaa huomioon kun harrastuksesta on kyse, aivan kuten jo sanottiin. Itellä ei ole ihan noin selkeesti asia hanskassa vaikka päätökseni olenkin tehnyt digin suuntaan. Itseasiassa pitäis vielä saada hyvä printteri A3 (riittää mun tarpeisiin) kokoon ja ehkä haaveeni olis tehdä kehyksiä ite kun tota puupään vikaakin on (jos aikaa vaan olisi). Tämmöinen visio vois olla se mun juttu...ehkä...homma on vielä hakuusessa mutta suunta on jo selkeämpi kun ennen. Kyllä siis kuvan saaminen valmiiksi(lue seinälle) on se juttuni. Se ei vain ole hetkeen ollut lähelläkään.
Vs: Oravanpyörästä irti Voin suositella tuohon tarpeeseen Epson R3000. Ollut tässä pari viikkoa käytössä. Jälki kerrankin hienoa myös mv-kuvissa.