Vs: Oravanpyörästä irti Mulla ollut samoja fiiliksiä ja päättämättömyyttä sekä kuvatessa että kuvia käsitellessä. Olen päätynyt karsimaan vaihtoehtoja, jotta olisi helpompaa. Kuvaan mustavalko-henkiset aiheet mustavalkofilmille. En käytä väri-kinofilmiä lainkaan. Kuvaan filmille vain selkeitä ja kontrastisia aiheita ja vain silloin kun kuvaamiseen ei liity kiirettä eikä suorituspaineta tai erityistä tarvetta jakaa kuvia. Kuvaan digille kaiken muun. Leica M sopii tähän hyvin. Rungot ei paina ja niitä mahtuu kaksi pieneen laukkuun. Mulla on aina mukana digirunko ja filmirunko, laajakulma ja 50mm ja 2-3 filmiä. Lasit käyvät tietysti molempiin runkoihin. Menevät pieneen laukkuun koko setti. Olisi ihan turha pysyä vain filmissä/digissä kun on selkeästi tilanteita, joissa jommasta kummasta on etua. Ainakin omassa käytössä.
Vs: Oravanpyörästä irti Huomasin juuri kun ostaa värinegaa tai diaa 4x5 kokoon,niin jopa loppuu räpsiminen.Tänään kävin 2 kpl negaa valottamassa ja meinasin kummastakin tehdä vedoksen.Eli paketin kymmenestä negasta olisi tarkoitus tehdä 70-100% paperikuvaksi asti 20x30 -50x70 cm haarukassa.Kuitenkin hintaa tulee vaikka itse kehitän niin ihan tarpeeksi per kuva.8x10 on sitten mv ja pinnakaiskuvauksiin.D90 on räpsimistä varten ja saahan silläkin oikein kivaa kuvaa,saan siitä vain näppylöitä t kimo
Vs: Oravanpyörästä irti Aikoinaan yritin rimpuilla filmin puolesta digiä vastaan, mutta vääjäämättä digi meni ohi omissa jutuissa. Nyt on kamerakalusto ollut muuttumaton yli 3 vuotta ja meinas tulla Mk II taloon, kuitenkin suuntasin rahavarojani tarpeellisempaan ja oli oikein kiva asennoitua että nykykamerakalustolla mennään vielä toistaiseksi. Alkaa jotenkin oksettamaan tämä ylenpalttinen kameravaihtomeuhkaaminen, niinkuin ei maailmassa olis jotain muutakin. Ihan yhtä oksettavaa oli sitten filmi-tai digivehkeistä kyse.
Vs: Oravanpyörästä irti Minä haluan vielä kehittyä kuvaajana sen vuoksi on huoletonta ottaa pois niitä turhia ruutuja eikä tartte laskea mitä tämä maksaa. Onhan se selvä että jos joka ruutu pitää seinälle tehdä tulee kovin kaliiksi digilläkin kuvaaminen.
Vs: Oravanpyörästä irti No joo olen kuullut että on sellaisiakin valokuvaajia joilla on kaikki vermeet vimpan päälle mutta ei niillä yhtään kuvaa taida olla. No miks ei myös toisinkin päin ole, että jollakin valokuvaajalla on kuvia aivan niin että ihmiset hämmästyy ja sanoo, sulla täytyy olla hyvä kamera kun tommosia kuvia otat, ja kuvaaja kuvaa ihan alkeellisemmalla kirppis kalustolla. Kumpikin harrastaa valokuvaamista.
Vs: Oravanpyörästä irti Mulla on yksi valokuvaamista harrastava eläkkeellä oleva tuttu joka on tehnyt kotona pimiössä värikuvia 60-luvun puolivälistä lähtien. Kameroita on F 100 Nikonista RZ-Mamiyaan mutta kuvista päätellen vois luokitella pimiöharrastajaksi. Aiheet on vähän vähissä mutta pimiössä tuntuu olevan mielellään.
Vs: Oravanpyörästä irti Oravanpyörästä ei pääse vielä irti, ellei huomenna sitten natsaa No leikki leikkinä ja pylly pois tyynyltä. Tuossa kun TStoorin kanssa oltiin BIllnäs/Fiskars kierroksella, niin huomasin mielenkiintoisen asian, suurin osa kuvista tuli sittenkin otettua tuolla Rolleiflexillä. Tuo Vessa eikun Bessa oli myös mukana, mutta ei sillä montaa ruutua tullut hukattua. Jotenkin on tuo 6x6 vaan niin miellyttävä. Samoin tuo isompi koko aka laakafilmi on mukava, koska siihen saa halvalla ainakiin 4x5" kokoon vanhoja laseja halvalla ebaystä.
Vs: Oravanpyörästä irti Tässähän se harrastamisen ja ammattikuvaamisen ero juuri kulminoituu; harrastaja nauttii tekemisestään, ammattilaisen on pakko saada tulosta. Kumpi nauttii enemmän, harrastaja tietenkin. Eikä oravanpyörä vaivaa lainkaan
Vs: Oravanpyörästä irti Tuo on kyllä niin totta. Teen työkseni tietokoneella rakenneanalyysejä, jotka tehtiin aikanaan käsin. Jos joku ehdottaisi minulle näiden töiden tekemistä vanhaan tyyliin, pitäisin häntä hulluna. Tämän päivän työelämässä tehokkuus on usein niin tärkeää. Harrastuspuolella tilanne on tyystin toinen, sillä siellä ei tehokkuudella ole merkitystä - ei ainakaan pitäisi. Lainaus Wikipediasta: "Harrastus on säännöllisesti harjoitettua vapaa-ajan toimintaa, jonka tarkoituksena on rentouttaa ja tuottaa mielihyvää......Päämääränä on kuitenkin itsensä toteuttaminen."
Vs: Oravanpyörästä irti Työelämässä tuo oravanpyörä on hieman toisenlainen, kun kuvioihin tulee se raha ja tuottavuus. Kalustoa pitää vaihtaa sellaisessa tahdissa, että nuo kaksi ovat balanssissa. Itsekin odotan taas työhön uudempaa kameraa, jossa olisi entistä enemmän pikseleitä ja herkkyttä, kohinaa säästellen, sellaisella olisi paljon mielekkäämpää, helpompaa ja loppukäsittelyssä nopeampaa tehdä työtä. Harrastuksessa homma on oikeastaan hankalampi. Toisaalta olisi mukava harrastaa aina parhaalla välineellä, mutta toisaalta myös olisi kiva kokeilla kaikenlaisia erimoisia tekniikoita ja vanhojakin välineitä. Nyt kun se tuottavuus ei ole se juttu. Vanhat välineet ja vanhat tekniikat taas ei ole yhteensopivia uuden kanssa, joten sitä kalustoa kertyy. Sen pois myyminen on taas usein tappiollista toimintaa, kun se vanha kamera on ostettu siinä harrasteen huumassa korkealla hinnalla ja välttämättä ei myynniin hetkellä ole saatavilla toista huumaantunutta. Silloin tilanne saattaa tuntua siltä oravanpyörältä, mutta kun myöntää heti alkuunsa, kyseessä olevan harraste ja että se maksaa, niin eihän tuolla silloin ole väliä, eikä ole enää sitä oravanpyörää.
Vs: Oravanpyörästä irti Tilanne lienee astetta hankalampi, jos leipätyö ja harrastus on samalla alueella
Vs: Oravanpyörästä irti Leipätyö ja harrastus voivat olla sulassa sovussa hyvinkin lähellä toisiaan. Kun kuvaa digille ansaintamielessä ja filmille harrastaakseen, on pimiökin viivan oikealla puolella. Pimiön paranteleminen on myös hyvää terapiaa. Työkseen kuvaaminen on työlästä. Sen ammattimaisuutta ei tuottavuuskaan mittaa, koska työtä voi tehdä tovin myös tappiolla. (Vanhan sanonnan mukaan tappiota voi tehdä niin kauan kuin vaimon metsässä on puita) Helpoimmin rajaa voi vetää sillä, että ammattilainen kuvaa toisen tarpeeseen ja ei-ammattilainen omaan tarpeeseen. En ainakaan kuuna päivänä ottaisi omaksi huviksi sellaisia kuvia, mitä myyn. Oravanpyörä pyörii ammattilaiskalustossa : digit pitää päivittää turhan usein. Rullafilmikoneissa ja palkkikamoissa parasta ennen on hyvin kaukana. Onpahan hiilijalanjälkikin ilmeisesti "sallituissa rajoissa".
Vs: Oravanpyörästä irti Ammatikseen kuvaavalla kalustonpäivitystarve on paljon siitä kiinni mitä joutuu kuvaamaan. Dokumentaarinen hääkuvaus ei ole mun mielitekemisiäni (jota kuitenkin teen) ja siinä on kovemmat vaatimukset kaluston suhteen kuin normaalissa studio-/miljöömuotokuvaamisessa mitä teen mielelläni. Jos jättäis edellämainitut ei niin kivat hommat muille, niin oravanpyörä on melko leppoinen, hyvin hoitaa hommansa malliltaan yli 5 vuotias kalusto. Tosin nykykalustolla mennään eteenpäin nytkin, ei anneta oravanpyörän häiritä.
Vs: Oravanpyörästä irti Minusta on absurdia ajatella, että kalustoa pitäisi jatkuvasti päivittää, jos kuvaa ammatikseen. Kun millä tahansa perusammattikameralla saa 50 x 75 cm kokoisia tai suurempia suurennoksia laadukkaasti, niin miksi ihmeessä pitäisi vaihtaa? Vastaaavasti ergonomia ei niin suurin harppauksin edisty, etteikö opetteluunkin tuhraantuisi aikaa, joten on järkevämpää päivitellä kalustoa vain silloin kun siihen on jokin "tuottava syy". Hankintapäätös edellyttää lisäarvoa uudella kalustolle. FF-kennoisella kameralla pärjää riippumatta mikä se markkinoilla olevista on, tai minkä valmistajan. Dynamiikkakin on ainakin uudemmissa jo varsin hyvä. Kroppirungollakin saattaa pärjätä, riippuen tietysti mitä kuvaa työkseen, jopa varsin hyvin. Kun kameralla ei ole statusarvoa, vaan se on työkalu, niin päivittämisen "orvanpyörää" ei ole. Jos noilla ei pärjää, on perusteet vaihtaa, mutta päivityksen kulut pitää voida velottaa asiakkaalta. Ajatukseen filmi vai digi, niin ilman muuta digi, koska kuvat on nopeampi ja helpompi toimittaa liikkeelle, sekä vaikuttamisen mahdollisuus lopputulokseen suurempi. Eikä tilannetta huononna se, ettei filmikustannuksia synny, vaikka ruutuja ottaisi enemmän. Vielä viimeisenä, että on se eri asia kuvata hektistä tilannetta kun kameraan mahtuu +1000 ruutua 36:n sijasta. Keskikoon digiperissä on haittana hitaus, jos vertaa kinokennoisiin, kuva sekunnissa on aika odottelua studiossakin, saati nopeammissa tilanteissa. On toki selvää, että isossa koossa on enemmän infrmaatiota ja erottelutarkkuutta, mutta sen vaatimalle kuvalle pitää olla kysyntää, jos kinoa isomman pohtii. Kino riittää aika moneen...
Vs: Oravanpyörästä irti Toi on vähän niinkuin RB totesi. Riippuu pitkälti, mitä kuvaa. Itsellä on viimeaikoina työt siirtyneet sinne tilannekuvaamisiin, dokkarihääkuvausta ja erilaisia esityksiä. Noissa on yleisesti pimeää ja salama on aika huono vaihtoehto, jolloin kameralta vaaditaan sitä herkkyyttä ja kohinattomuutta. Itse huomasin juuri, kun kävin kuvaamassa yhden tilaisuuden vanhalla 5D:llä, että en kyllä kuvaa enää vaan suosiolla otan tuon kakkosversion matkaan ja suurella innolla odotan kolmosversiota saapuvaksi. Samalla on vielä ihmisten vaatimukset kuvan koosta muuttuneet. Nykyään ei ole enää edes poikkeus, että halutaan sellainen parimetrinen sisustuskuva. Studiossa taas kino on vähän pieni formaatti monessa jutussa, syväterävyydet sun muut on paljon mukavammin hallittavissa 645:llä tai suuremmalla, eikä muotokuvissa ole kiirettä. Ammattipuolella oravanpyörää tekee enemmän softajutut. Kun tulee uusi runko, niin pitää päivittää arkistosoftat ja se taas aiheuttaa sen, että myös Photoshop on vaihdettava. Vanhat pluginit taas ei välttämättä toimi uuden photarin kanssa, joten seuraavaksi päivitetään ne. Sitten loppuukin jo koneesta puhti, joten tietokonekaupoille mars. Selväähän toki on, että kaluston päivitykset maksatetaan asiakkailla, eihän se muuten ammatinharjoittamista ole. Päivittämisen raja tulee tietysti vastaan siinä, paljonko maksava asiakas on valmis pulittamaan ja tarjoaako joku saman tasoista halvemmalla.
Vs: Oravanpyörästä irti Samoin. Kakkosversion jätän väliin. Senverran vakavasti kuvat pitää ottaa, että aina pitäis saada tarvittaessa tehtyä 50x60 cm kuva, joita menee sillointällöin.
Vs: Oravanpyörästä irti Entäs jos kolmonen onkin huonompi kun kakkonen? Ei olis eka kerta kun kehitys menee edetessään huonompaan suuntaan.