Vs: Oravanpyörästä irti Itse en ole kyllä digihypetystä seurannut, enemmän on filmikamakin vaihtunut digiaikana. Jotenkin vain viehättää ajatus laitteista, jotka siirtyisivät sukupolvelta toiselle. T Jukka
Vs: Oravanpyörästä irti Ymmärtäisin, että oravanpyörä on se tilanne, kun on olemassa ihmisiä, joiden käytettävissä oleva varallisuus on rajallinen. Näillä on hankittuna esim. filmikameroita ja niihin tilbehöörejä, sekä pimiötarvikkeita. Sitten hankitaan digitaalinen kuvauskalusto ja kuvataan sillä jotain. Kuitenkin se filmikalusto on siellä olemassa ja osa kuvauksista tehdään sillä ja kuvaamisen edistyessä tarve lisätilbehöörille kasvaa, ostetaan sitä ja huomataan, että samaa voisi kuvata digitaalisestikin. Pitää ostaa ne samat kamppeet myös digille. Nyt kun se varallisuus on rajallinen ja rajoittaa myös hankintojen tekemistä, alkaa tilanne tuntumaan oravanpyörältä. Tämä tilanne ei siis kosketa kun osaa keski-ikäisistä miehistä, muut ovat turvassa taudilta. Vaan... Onhan noita sukupolvelta toiselle siirtyviä laitteita. Minäkin keräilen silitysrautoja. Hyllyssä on monia käyttökelpoisia malleja, jotka lämmitetään hellan päällä.
Vs: Oravanpyörästä irti Juke.K kirjoittaa asiaa. Oravanpyörähän on itse synnytetty tila, ts. jostain syystä tuntuu olevan tarve kiertää samaa rataa uudestaan ja uudestaan. Mikään kalusto ei tyydytä, hetken kuvailu ja taas kiertoon ja seuraava kamera. Filmi tai digi. Lopulta tuossa on joko kyse siitä että on päästänyt itsensä etsimisen liian pitkälle eikä osaa pysähtyä tai olla tyytyväinen mihinkään. Tai sitten on kuitenkin niin kaluston lumoissa ettei uskalla myöntää sitä itselleen. Kuitenkin se on vähän kuin riippuvuus. Joutuu tekemään rajujakin muutoksia että kierre katkeaa. Yksi oljenkorsi on sitouttaa itsensä tekemään joku suuritöisempi kuvajuttu, joka vaatii sitoutumista vain yhteen ilmaisuvälineistöön. Ehkä se auttaa ottamaan etäisyyttä.
Vs: Oravanpyörästä irti Mulla on kuvausharrastus todella pientä, jotain olematonta tulee näppäiltyä. Olin vakavammanlainen sekakäyttäjä 2 vuotta, sitten vaihdoin ekan D-järkkärin pois ja filminkulutus loppui siihen paikkaan. Oravanpyörää kesti niinkauankuin kuvasin croppirungolla, FF lopetti sen pyörimisen. Hyvä niin. En usko että filmikuvaamisella olis mulle mitään etua.
Vs: Oravanpyörästä irti JRabbit, eikö oravanpyörä ole tilanne jossa tuntee ettei saa oikein mistään kiinni. Ei kykene keskittymään tai pysähtymään. Aina löytyy joku syy miksi kamera pitää myydä, ostaa toinen, ... Digikuvaajalla oravanpyörä voi tulla siitä että on vain pakko olla aina se uusin malli joka kuitenkin vaihtuu valmistajan prosyyreissä suht tiuhaan. Filmikuvaajalla nykyään oravanpyörä.. No se voi olla jonkun myyttisen täydellisen kameran tai linssin hakua, mikään ei tyydytä ja kierre jatkuu. Tai jatkuvasti filmistä toiseen vaihtamista kun mikään ei tunnu oikein hyvältä. Siis yksinkertaisesti sitä, ettei pysty enää pysähtymään ja miettimään että mitä oikein ajaa takaa ja miksi nykyisillä välineillä ei siihen pysty. Jotkut ovat oravanpyörässä ohjelmistopäivitysten kanssa, aina pitää olla se uusin versio.. Toiset ties minkä värkin kanssa. Yhteistä näille on kuitenkin se, ettei pystytä pysähtymään.
Vs: Oravanpyörästä irti Osku kirjoittaa vähän mutta asiaa, näin siinä varmaan tulee tapahtumaan, ellei jälkikasvu sitten innostu aiheesta. Mutta silti en itse pidä minulle digiä sopivana formaattina. Pidän pimiöstä. Toivottavasti oma jälkikasvu joskus innostuisi kuvaamaan, jos ei niin sitten ne mene varmaan johonkin huuto.nettiin kun aika minusta jättää.
Vs: Oravanpyörästä irti Laitteet saattavat siirtyä, mutta filmi kallistuu ja saattaa tuilla melko vaikeasti saatavaksi ajan mittaan Higg
Vs: Oravanpyörästä irti Niin, loppujen lopuksihan se on itsestä kiinni, meneekö mihinkään oravanpyörään. TJukka
Vs: Oravanpyörästä irti Niinpä; meidän kaikkien isäthän tiesivät miten me ajattelemme. Minun isäni jäljiltä ei tosin myyty mitään: kaikki kipattin kaatopaikalavalle. Siinä sulle vuntsittavaa ;-)
Vs: Oravanpyörästä irti Kyllä tässä pitää jo lasten tulevaisuutta suunnitella, ovathan he jo tarhaiässä T Jukka
Vs: Oravanpyörästä irti Kelloja? Oli sillä vedettävä herätyskello joka meni lavalle ja sitten se rannekello, arvo n.30e -olisi senkin voinut sinne kipata, kolmion huonekalujen ja muun roinan sekaan...
Vs: Oravanpyörästä irti Tarinaa kaverilta, kun isältään väi "nippu" kameroita jäljelle ja lapset eivät kuvaa: "Mää otin sieltä yhden siistin näköisen Rolleicordin kirjahyllyn vitriiniin. Hasselit ja Rolleiflexit jäi siskolle, en tiedä mitä tekee koko kasalla. Pimiön ja valot annoin kaverille". Tai toisenlainen kommentti autoja harrastavalta kaverilta joka oli juuri vuokrannut vanhan huoltsikan harrastetilakseen: "Jälkeläiset useammassa sukupolvessa saavat realisoida tätä varaosa läjää huuto.netissä, se on mun kosto kun eivät ymmärtäneet tätä harrastusta...hihihihiiii" Ei siis pidä olettaa että lapsilla on samat kiinnostukset vaikka heitä ohjaa johonkin suuntaan. Mä vaihdoin filmistä digiin keväällä 2001. Laitoin kaikki rungot ja optiikat Oulun Kuvan tiskille ja tulin ulos Coolpixin kanssa. -"tätä tulet katumaan", totesi myyjä. -"tiedän sen, mutta vielä enemmän kadun jos just syntyneestä tyttärestäni ei ole kuvia kun en ehdi kuvata ja ei ole fiilistä siihen...se on vain lasia ja messinkiä jota saa aina rahalla" Olihan se "puhdistava kokemus" jättää kaikki kinofilkka taakse ja aloittaa alusta. Digillä mentiin 2009:n asti ja sitten oli taas elämässä aikaa palata filmiin. Minulle kyse on puhtaasti ajankäytöstä:Kun kiire painaa, ei ole idoita ja näkemys katoaa. Digillä voi vetää aina "normisettiä" ja ihmellä jälkeenpäin mitä tuli tehtyä. Filmi vaatii minulle tietynlaisen mielentilan, keskittymisen ja näkemyksen jotta saa jotain aikaiseksi. Kun on mahdollista, kuvaan filmiä "itselleni". Taidettako...? no tuskinpa, pikemminkin terapiaa. Keikat ja muut "pakko saada matskua" -jutut menee toki digillä. Kysymys palaa siis pohjimmiltaan kuvien tarpeeseen, käyttötarkoitukseen ja omaan ajankäyttöön. Valitettavasti tuo ajankäyttö on sanellut harrastusta liian monta vuotta, mutta nyt kun lapset alkavat olla murkku-ikäisiä niin omasta kalenterista alkaa löytymään aikaa myös omille harrastuksille. Digin oravanpyörä loppui, kuten RB:lläkin, siihen kun saa ison kennon rungon käteen. Sen jälkeen alkoi optiikan minimointi: Kolme on tällä hetkellä lukumäärä ja siitä on vaikea päästä alaspäin ilman että jotain kuvauskohteita jättää pois. Nyt on kuvattu muutama viikko keskikokoa filmille ja tämä vei miehen mennessään: Se on valokuvauksen slowfoodia, terapiaa parhaimmillaan. Kinoa ei kaipaa enää tähän tarkoitukseen. En koe digi vs filkka keskustelua mielekkääksi, sillä molemmille on paikkansa mun repussa, vaikka muuten pidänkin asennettani "kamaa on vain se mitä käytetään" -linjalle aika selkeänä. Digireppu painaa 10kg, Hasselilaukku 5kg mutta takakontissa on tilaa
Vs: Oravanpyörästä irti Aikoinaan tuli ostettua keskikokoa jotta pääsisi hitaanpaan kuvaustyyliin. En päässyt, kuvasin kuten kinolla. Täällä yksi halusi vauhtia vedostamiseen. Itse vedostin kaikki kuvat vauhdilla, digi opettaa lisää vauhtia. Toiseen suuntaan on vaikeampi mennä. Ei matkantekokaan tule rauhoittavammaksi jos tyhjentää renkaista ilmat. Kyllä Pentaxin 645 kiiltelee silmissä, mutta kuvaisin sillä kuten kuvaan muutenkin. Oravanpyörästä pääsee eroon kun kantaa kamat jollekin helsinkiläiselle myyntiin ja se varastaa rahat ja kamerat. ;-)
Vs: Oravanpyörästä irti Jos amatöörin näkemys sallitaan, mä yritin lähteä digiin mukaan joskus 2004. Metsästin käytettyä järjestelmää kunnes hoksasin et ostan ensin jonkun superzoomin. Onneksi ostin, ensimmäisen parintuhannen kuvan jälkeen en koskenut kameraan vuoteen. Enkä tykkää digistä vieläkään. Kuvaan niin pitkään kuin filmiä riittää ja sitten kun se loppuu niin siirryn pelkästään maalaamiseen... Hommasin myös suurennuskoneen ja nyt olis tarkoitus opetella vedostamaan niin saisi koko projektin pois tietokoneelta. Skanneri mallia V500 mahdollisesti myyntiin niin ei tule houkutusta Onneksi loppui työt niin on vähän aikaakin!