http://www.bjp-online.com/british-journal-of-photography/technical-report/1934957/portrait-lenses Eräs mielenkiintoinen yksityiskohta vilahti ko. tekstissä: " (...) Micro AF adjustment is vital with the 85mm f/1.2 as the professional Canon bodies only see f/2.8 as the virtual aperture of the lens, so AF focus is never better than f/2.8 accuracy. (...)" Read more: http://www.bjp-online.com/british-j...-report/1934957/portrait-lenses#ixzz1AtsUKZYt Subscribe to BJP and save money. Click here to save 29% today.
Vs: Optiikkaa muotokuviin (artikkeli) Tässä on selitys miksi Sigman 50mm 1,4 ja 85mm 1,4 menee "päin peetä" canonissa...?
Vs: Optiikkaa muotokuviin (artikkeli) Kyllähän Sakkeämmä kirjoittikin aikoinaan tänne johonkin, että monet ovat ostaneet 1.4 version paremman kuvan toivossa turhaan... TJukka
Vs: Optiikkaa muotokuviin (artikkeli) Tuo Samyang 85/1,4 nikoniin, vaikuttaa kyllä tosi mielenkiintoiselta !
Vs: Optiikkaa muotokuviin (artikkeli) Itse asiassa tota arvottiin ja ihmeteltiin yhden kaverin kanssa 1.2/85 Canonia kokeillessa: terävää ei tullut oikein millään konstilla 1Ds:n tai D5:n kanssa. Ihmeteltiin, miten jotkut jaksoivat hehkuttaa objektiivin erinomaisuutta. Manuaalitarkennuskaan ei oikein auttanut, ei niillä tähyslaseilla valita, minkä silmäripsen juureen tarkentaa.
Vs: Optiikkaa muotokuviin (artikkeli) kertokaahan minulle mitä tuo tarkoittaa? Olen aina kuvitellut, että tarkennusjärjestelmä yrittää saada yhtä tarkkaa tulosta, vaikka objektiivina olisi f/5.6 15mm fisu. Ja toisaalta, kyllähän tarkennuksen toimintaa vaikkapa f/1.2 85mm kanssa auttaa sekin, että valoa sensoreille tulee moninkertaisesti 2.8 zoomiin verrattuna. Näin ainakin silloin kun toimitaan heikommassa valossa.
Vs: Optiikkaa muotokuviin (artikkeli) Kyllä tuo mustakin hieman oudolta kuulostaa, "virtual aperture on 2.8" mitähän hyötyä yms. tuollaisesta edes olisi? Sitäpaitsi ensimmäistä kertaa edes kuulen että automaattitarkennuksella olisi oma, linssistä riippumaton f-luku. Canonillahan on ollut jo 40 vuotta 1.4 valovoimaisia laseja...
Vs: Optiikkaa muotokuviin (artikkeli) Nykyrunkojen tähyslasit on optimoitu kirkkauden puolesta niin, että terävyysalue tosiaan vastaa n. f2.8:aa, jolloin manuaalitarkennus suuremmilla aukoilla on tuuripeliä. Tuli tuo huomattua Samyangin 85mm f1.4:n kanssa. Ratkaisuna oli Canonin supermattatähyslasin hommaaminen (EG-S), jolla käsin tarkennus onnistuu vaivattomasti. Haittapuolena on se, että etsin on hieman tummempi. AF:n toimintaan en ole perehtynyt tarkemmin, joten en siihen kommentoi mitään.
Vs: Optiikkaa muotokuviin (artikkeli) Näin se kehitys kehittyy. FDn 85 mm f/1.2 L sai tarkennettua T90 rungon kanssa ihan hyvin täydellä aukolla
Vs: Optiikkaa muotokuviin (artikkeli) Kävin Optotekissä vetämässä testit noilla samyangeilla ( 85mm:1,4-14mm:2,8 ja Fisu 8mm:3,5) saas sitten nähdä...
Vs: Optiikkaa muotokuviin (artikkeli) Vaihekulmalla tarkentavissa järjestelmissä on sallittava tietyt toleranssit. DOF:in suhteen raja on vedetty siihen, että terävyysalue osuu af-pointtiin 2.8 aukolla käytettävällä polttovälillä. Tätä varmaankin yrittävät sanoa tuolla virtual aperturella. Kontrastieroihin perustuvat sitten tarkentavat aina perfect, mutta hitaammat (vrt 645 afd tarkennus).
Vs: Optiikkaa muotokuviin (artikkeli) Tähyslasin optimointi on yksi asia, se tuossa jo tulikin esille. Vaihepohjaisessa automaattitarkennuksessa otetaan ikään kuin näytteet himmentimen aukon eri reunoilta ja näitä kahta kuvaa verrataan keskenään. Idea on siis sama kuin perinteisessä rangefinderissa, jossa verrataan etsinkuvaa ja hiukan sivussa olevan etäisyydenmittausikkunan kuvaa ja koitetaan saada nämä kohdakkain. Koska automaattitarkennuksen luvataan toimivan vielä objektiivin valovoimalla f/5.6 ja pro malleissa jopa f/8.0:lla (usein vain keskitarkennuspisteellä), täytyy näytteet ottaa tämän kokoisen himmentimen aukon reunoilta, riippumatta siitä mikä objektiivin todellinen valovoima on. Nykytrendi on sellainen, että AF:ssä on suurempia aukkoja varten myös erikseen tarkennuspisteitä, jotka toimivat esimerkiksi vain, jos valovoimaa on f/2.8. Tietääkseni mikään runko ei kuitenkaan ainakaan Canonilla pysty käyttämään tämän suurempaa valovoimaa hyväkseen (hämmästelisin jos Nikonillakaan).
Vs: Optiikkaa muotokuviin (artikkeli) Sama käsitys kuin Ollilla. Tarkennan Canonin 5D2 & 85/1.2:lla pääosin käsin tavallaan kontrastimenetelmällä liu´uttamalla ohi ja sitten takaisin. Tähyslasiongelman takia tarkennusta on vaikea napsauttaa suoraan kohdalleen mutta en ole stressannut asialla. Nikonin D3X:llä sekä 85/1.4 että 200/2 napsahtelevat kyllä AF:lla kohdalleen täydelläkin aukolla niin, että en ole huomannut moittia. 5D2:n AF:ää ei ole alun perin tehtykään samaan sarjaan. Olen tykännyt kovasti Olympuksen PENillä ja valovoimaisilla objektiiveilla kuvaamisesta, koska VF-2-etsimellä skarpin paikan näkee jotenkin helpommin ja aina on varmaa, että etsimessä terävä on samaa kuvassa. -p-
Vs: Optiikkaa muotokuviin (artikkeli) Himmentimen aukko on sitä suurempi, mikä on valovoima. Jos rungossa on vaikkapa 45 vapaavalintaista tarkennuspistettä, niin tuntuu oudolta että sieltä laskennallisen aukon reunasta tarkennusta haettaisiin. Mittaetsimen kanssa tällä ei ole varsinaisesti mitään tekemistä, siinä kun mittausala on optiikan ulkopuolella.
Vs: Optiikkaa muotokuviin (artikkeli) Miten filmiajan AF-järkkärit tarkentavat, olen aina ymmärtänyt että kontrastin perusteella joka sulkisi aukon vaikutuksen aika hyvin pois. Toki luulisi että digit käyttävät samaa tekniikkaa. Toinen mielenkiintoinen tieto olisi se, että noin mistä alkaen tähyslasit ovat olleet niin kirkasoptimoituja ettei isolla aukolla pysty tarkentamaan? Jo F3HP:n aikaan?
Vs: Optiikkaa muotokuviin (artikkeli) Kontrastitarkennus on liian hidas sarjatulituskilvassa, ainakin filmiajan nikonit tarkenteli jo vaihekulmalla. Keskarit tyypillisesti käyttävät kontrastiin perustuvaa.
Vs: Optiikkaa muotokuviin (artikkeli) F3:een sai ehkä parikymmentä erilaista lasia. Valintamahdollisuuksia oli opiskan polttovälin ja valovoiman mukaan. Joukossa oli täyskirkaskin, jolla ei voinut tarkentaa. Se oli tarkoitettu käytettäväksi pienivalovoimaisten kalansilmien kanssa, siis opiskoiden, joita ei kummiskaan tarkenneltu. Edit: 24 Nikonin omaa, lisäksi muitten valmistajien kuten Fresnell Optics ja Beattie Intenscreen. Kumpikin näistä taisi tehdä puolisen tusinaa erilaista.
Vs: Optiikkaa muotokuviin (artikkeli) Kannattaa joskus tutustua, miten se kameratekniikkakin toimii, niin oppii kuvaamaan myös kameran asettamilla rajoituksilla (ja niiden yli). Mittaetsimen ja kameran automaattisen vaihe-erotarkennuksen idea on hämmästyttävän samanlainen. Automaattitarkennuksesta on tässä melko uusi ja havainnollinen artikkeli, tosin toisella kotimaisella: http://www.lensrentals.com/news/2010.07.05/how-autofocus-often-works