Vs: Opticfilm 7200 -sarjan skannerit Kun puhut, että negasi ovat (liki) täydellisiä, niin pitäisi se pystyä jotenkin myös osoittamaan. Huonostakin negasta saa omaa näkemystä vastaavan vedoksen. Joskus tosin suurella työmäärällä. Täydellisestä negasta (joka on haamuraja jota ei voi saavuttaa) vedostus onnistuu käytännössä suoraan jyrkkyydelle 2, edellyttäen että prosessi on kalibroitu ko. vedostusmateriaalille ja paperikehitteelle. Täydellinen nega vaatii myös aina kuvausolosuhteesta riippuvan kehityksen. Valaistuseroja ja muita asioita pitää kompensoida kehitysvaiheessa. Ei sensitometriasta ja muusta ole turhaan kirjoitettu kymmeniä kirjoja. En sano, että niitä tarvittaisiin, mutta sanon että omien negojen sanominen täydellisiksi on täyttä puppua jos ne ovat sitä vain sillä perusteella että itse saa niistä haluamansa vedoksen joka tyydyttää omia laatutarpeita.
Vs: Opticfilm 7200 -sarjan skannerit Onneksi filmikuvaaminen on helppoa ja vaivatonta ja kuvat saa hetkessä ;D
Vs: Opticfilm 7200 -sarjan skannerit Joo, näin se on jos... No joo, jos pitäytyy diakuvaamisessa eikä halua kuvia nettiin niin helppoa kuin mikä. Jos pitäytyy nega-digiprinteissä automatiikalla niin helppoa, mutta jälki on kehnoa -> värinega on käytännössä nykyään pakko vedostaa itse tai sitten skannata laatuskannerilla ja teettää siitä lambda-printti. mv-negat... No, tusinakuvat ovat "helppoja" kun on vakioitu kehitysaika jonka on kokenut toimivaksi keskimääräisissä oloissa eikä vaadi vedoksilta huippulaatua. Silloin saa yhdellä valotusajalla vedostettua koko rullan, nopeaa liukuhihnatyötä. Mutta kunnon hienovedos... Sitä kai kukaan ei ole väittänytkään helpoksi Mitataan valotusta 10 minuuttia, pohditaan, valotellaan, sitten kehitellään hienosti kalibroidulla systeemillä sopivaan kontrastiin, vedostetaan karkea vedos testivedosten pohjalta, mietitään onko kaikki sävyt varmasti ok, lisävalotellaan, varjostellaan, ... Paljon käsityötä. Vaan onkos se taulun maalaaminenkaan helppoa
Vs: Opticfilm 7200 -sarjan skannerit Kyllä se miettiminen: Mitä haluaa kuvillaan sanoa, vie kuitenkin suurimman ajan, ja oikeiden olosuhteiden etsintä tai odotus. Sitten, ottaako laukusta analogisen tai digi rungon, ei enää paljoa muuta kokonaisuutta. Kun itse kehittää, menee aikaa vajaa tunti kuivumisineen ja sitten skannaus. sama menee kun vääntää photoshoppia, desaturaatiota, käyriä jne . Kaikki liikenevä aika joka tapauksessa.
Vs: Opticfilm 7200 -sarjan skannerit Se itse ährääminenhän siinä hauskinta onkin. (Ja pimiössä vieressä punkkulasi, jonka voi sitten vahingossa tönäistä nurin.) Harmi, että lapsellisella ihmisellä on niin vähän aikaa siihen ähräämiseen. Osittain siksi mietinkin skannerin ostamista. Mutta mikä siinä on, että nykyään värinegoista ei kuvausliikkeessä todellakaan tahdo saada hyvännäköisiä printtejä? Ihan kuin ne olisi työnnetty ulos HP:n monitoimilaitteesta.
Vs: Opticfilm 7200 -sarjan skannerit No niinhän ne karrikoiden sanottuna onkin. Kehityksen jälkeen filmi menee suoraan skanneriin, vedetään autolevelssi ja autocolor ja hyvässä tapauksessa valotetaan skanni lambdana, huonommassa tapauksessa tulostetaan sitten jollain muulla menetelmällä (samalla kuin noi monitoimilaitteet yms. väriprintterit?)
Vs: Opticfilm 7200 -sarjan skannerit Kymppikuvalabran skannerit vissiin skannaa just semmosella resoluutiolla, että se tiedosto niihin kymppikuviin riittää. Eiköhän siinä vähän filmin ominaisuuksia hukata. Sen lisäks se tosiaan tekee omat automaattisäätönsä ja eiköhän siellä jonkinlaiset pehmennyksetkin oo käytössä rakeenpoistoa varten. Miksi sen lopputuotteen pitäisi edes olla digitaalinen? Ja eikö muka filmiskanneja säädetä jälkeenpäin, tai miksi digikuvaa pitäisi sen enempää säätää? Kyllähän sieltä saa jpeggiäkin ulos halutessaan. Aika selvä ero siinä kyllä yleensä on, onko filmille vai digille kuvattu. Ainakin jos hyvin tehtyä paperivedosta vertailussa käytetään, eikä webbikokoista digikuvaa (silti niissäkin usein). Tietenkään se ei yleensä ole tärkein asia kuvassa, mutta ero siinä on.
Vs: Opticfilm 7200 -sarjan skannerit Sepä onkin siten kalibroitu, että kun käyttää samaa filmiä ja litkuja vuodesta toiseen, kehittyy näppituntuma, miten sitä kompensoi kehitysaikaa kohteen mukaan. T Jukka