Reppureissaajien hahmoja myös ihan ylimmässä _kulma_huoneessa (tirehtöörin huone on vallattuna, Yesh). Oodia julkisivun vaihtelevaiselle hymylle, remokratiaa konsanaan. Kuvan etualalta rytmissä tihenevää metallinaulastoa, tontin istutusrajan kuusikkorivistöä, jo kohta runollisessa rytmissä taustan pekkaniskaa, työmaaparakkia. Vaiheessa valmistuvaa lastujulkisivua. Muuan vuosi sitten muistiini syöpyi "Oodi ilolle", josta Zizek veisteli tuolloin useampia ulottuvuuksia (lähtisikö moinen Biithoohveni koleasti kuvaa katsoessa korva-matona soimaan?) Hyvinki keskeneräisen harmooni_nen. Pureva kuva.
Kiinnostava ja kuvauksellinen rakennus! Käyn itsekin kuvaamassa, mutta odotan ulkolaudoituksen valmistumista
Kuvahan on oikein hieno. Dynamiikkakin on jotain verrattuna siihen, kun paikalla oli vielä kirpputoreja. Kuriositeettina. Alunperin rakennuksen piti olla puurakennus. Jos oikein muistan, niin rakennesuunnittelun voittanut toimisto tarjosi noin 40 % halvemmalla kuin seuraava. "Yllättäen" tämä tippui pois karkeloista alkumetreillä. Muoto on nyt teräksestä (kaari) ja jäykistys betonirakentein. Verhouslaudoista yksikään ei taida olla identtinen, vaan jokainen lauta on työstetty yksitellen CNC:llä. Rakennus jää (toivottavasti) viimeiseksi tuolta suomalaiselta arkkitehtuuriajanjaksolta. Toivottavasti tässä ihan vain siksi, että samaa paskaa niitetään tänään. Ja kun arkkitehtuuri vain ilmentää sitä, missä mennään.