Ostin uuren ajokortin. Piti käydä tarkastuksilla ja määräsvät virallisesti käyttämään silmälasia. En varmaan yli 20 vuoteen ilman laseja ajanutkaan.
Nuhakuumeessa niin patalaiska että ostin leffan. Nähnyt viimeeksi lapsena: Jeremiah Johnson (1972). Erakko, villi luonto ja yritys selviytyä. Hienoa kuvaa, tuulen ääntä...
Mustesuihkaritulostamista olisi tarkoitus harrastaa. Canonin Pixma G650 on halpa hankkia, käyttää ja tekee kohtuullista kuvanlaatua - helposti. Tämä tässä matkan varrella sopii juuri tähän tilanteeseen.
Never-ready-caset kunniaan! Jonkinlainen heikkous kinokoon Mamiyaan on edelleen voimissa, nyt löytyi NC1000. Mielestäni tuo on erittäin tyylikäs kamera. Ja kuluneen kotelon alta löytyi tosi siistikuntoinen vekotin. Joka jopa tuntuu toimivan. Eli ei koteloita karvoihin katsomista, alla voi olla helmi! Toki tarkennus on aikakauden Mamiyan tapaan aika huono. Rasvat sekaisin. Pitää vielä putsata ulkokuori ja lyödä filmi sisään!
Ostinpa hiukan elektroniikan komponentteja paikalliselta komponenttikauppiaalta, ja lisäksi suunnittelin niitä varten hienon punaisen piirilevyn. Tarkoituksena on rakentaa niistä eräänlainen laskuri. Minulla kun on erillisessä rakennuksessa harrastetila, jossa on suora sähkölämmitys ja energiatehokkuutta tuomaan olen hankkinut sinne ilmalämpöpumpun, jonka termostaatti on säädetty pari astetta korkeammaksi kuin sähköisen lattialämmityksen termostaatti. Kovemmilla pakkasilla en kuitenkaan tiedä, pärjääkö lämmitys pelkästään ilmalämpöpumpulla, vai pitääkö saada lattialämmitykseltä apua, ja siksipä päätin rakentaa kuvan komponenteista laitteen, jossa tuo oikeassa yläkulmassa oleva laskuri muuttaa aina numeroaan, jos lattialämmitys kytkeytyy päälle. Sittenpähän tiedän vastauksen mainittuun kysymykseen.
Tuli ostettua Canon P japanin pojalta, mittaetsinkamera puuttui kinokoossa. Hakusessa olisi m39 objektiivi siihen, leican lasit käy mutta ei ole fyffee niihin eli suositelkaa jotain lasia. t Kimo
Voigtländerillä on hyviä laseja. Itselläni on erimerkiksi viisikymppinen Nokton f1,5 ja kolmeviitonen Ultron f1,7. Olen oikein tyytyväinen. Ensimmäinen m39-lasini oli kuitenkin niinkin proosallinen kuin viisikymppinen Jupiter-8 f2. Ja ihme ja kumma, sillä tuli aivan kelvollisia, teräviä kuvia Sehän ei maksa oikeastaan mitään. EDIT Nämä Voigtländerit ovat moderneja laseja, omani olen ostanut käytettynä iipeistä, olisivatko ehkä kolmisensataa kappaleelta maksaneet.
Ostin Viltroxin objektiivin (75/1.2) – ensimmäinen koskaan hankkimani tarvikevalmistajan linssi. Positiivinen yllätys kyllä. Ennakkoluulot on tehty rikottaviksi.
Ostohousut oli jalassa. Canon P rangefinder/50 mm 1,8 Kamera japanista, linssi suomesta. Doomo kaverina.
Ostin objektiivin. Nikon Nikkor Z DX 16-60 f 2.8 VR zoomobjektiivi, kevyt, riittävän valovoimainen yleisobjektiivi, myös katukuvaukseen sopiva.
Onnea pitämään (oli isälläni tapana sanoa, kun joku osti jotakin). Itselläni on malli 7s ja se(kin) on kyllä mainio. Työn ja materiaalien laatu noissa on kyllä hyvä. EDIT laita sitten joskus esimerkkejä siitä, miten tuo Canonin lasi toimii.
Toi vaikuttaa kyllä just sopivalta. Niitten kittiobjektiivien valovoima on hiukan hintsun puolella. Laitapa kuvia, kun ehdit kuvaamaan.
Tulipa ostettua lukuoikeus kissan putoamista käsittelevään artikkeliin. 11 kurssiaan nostavaa taalaa. Heräteostoksen aikaansai HS:n artikkeli, jossa sinänsä ansiokas tiedetoimittaja Timo Paukku vähemmän ansiokkaasti kertoili, että putoavan kissan arvoitus on nyt lopultakin ratkaistu. "Putoavan kissan ongelma" tarkoitti aikoinaan putoavan kissan kääntymistä jaloilleen, se kun ei jäykän kappaleen mekaniikan mukaan ole mahdollista. No, ongelma on selvitetty aikoja sitten, mekin kollegan kanssa kerroimme siitä jo 1982 ilmestyneessä kirjassa. Kyseinen tutkimus oli lisännyt siihen lähinnä sen havainnon, että kissan etupäässä selkäranka voi kiertyä enemmän kuin takapäässä. Dynamiikan ongelmaan (miten kiertoliike voi tapahtua ilman tukea) jutussa ei puututtu. Siinähän kuitenkin se varsinainen fysiikan probleema oli. Juttu on ikävä kyllä vain HS:n tilaajille, mutta muille menetys voidaan katsoa hyvinkin vähäiseksi. Kissa | Putoavan kissan arvoitus ratkesi viimein P.S. Ko. juttu liittyy paljonkin valokuvaukseen, koska kuvia on käytetty tutkimuksissa yleisesti. Tuossa ostamassani tutkimuksessa käytössä oli Sonyn kamera, joka kuvaa videota 120 f/s. Ekaa kertaa putoavia kissoja kuvasi tiettävästi ranskalainen Étienne-Jules Marey vuonna 1984.
Tuommoisia aiheita saa Trumpin yliopistossa sentään vielä tutkia. Avarakatseista suorastaan ääriliberaalia.