No miksei mittalaitteetkin, mutta ennen kaikkea mittaaja itse tykkää, kun saa mittauksestaan kenties oikeaa tietoa. Ei liene vain yksi tai kaksi kertaa, kun joku on mitannut joltain elektroniikkakortilta vaikkapa jotain digitaalista signaalia oskilloskoopilla ja todennut, että signaalissa on ”soimista” ja näyttää siksi pahalle, ja sitten on kenties käyttänyt ties kuinka paljon aikaa ongelman selvittelyyn. Tosiasiassa ongelma saattaa johtua vain siitä signaaliin kytketystä mittalaitteesta, jonka epäsovitus tuottaa mittakaapeliin heijastumia, kenties interferenssiä ja Fourierin teorian mukaan harmonisia yliaaltoja yms. Samalla hetkellä kun mittalaite irrotetaan piiristä, on signaali taas ihan hyvä, mutta sitähän ei mittaaja näe ilman mittalaitetta.
Niinpä. Työkaveri aikanaan valitteli toistuvasti, että Volvo käy kuumana. Oli irrottanut syylärin ja huuhdellut sen, vaihtanut termostaatin ja ihmetteli, missä voi olla vika, kun ei korjaannu, vaikka mitä tekisi. No, minulla oli joskus ollut saman mallin Volvo, joten saatoin kertoa, että siellä mittaristossa on jännitteensäädin, jonka hajoaminen saa aikaan sen, että lämpömittari näyttää liikaa. Ei haittaa ajoa...
Muistaakseni iloisella 60-luvulla Vauxhalin takuuhuollossa korjattiin lämpömittarin virhelukemaa vääntämällä neulaa pihdeillä kohti säällistä asentoa.
Juu, yleensä ihmisillä on kova luotto erilaisiin mittareihin… Olen huomannut esim. työpaikallani, että jos henkilö mittailee vaikkapa yli 100 k€ maksaneella oskilloskoopilla, niin ajatus on, että eihän niin kallis instrumentti mitenkään voi mitata väärin, vaikka yhtä helpolla silläkin saa ”puuta heinää”-tuloksia kuin halvemmillakin mittalaitteella. Siksi olisi hyvä ymmärtää edes hiukan mittaustekniikkaa ja signaaliteorioita, että edes jollain tasolla tietää, mitä on mittaamassa. Muistuipa mieleen, miten eräs vanha matematiikanopettajani valitteli, että silloin kun siirryttiin laskutikuista elektronisiin laskimiin, oppilaat hiljalleen menettivät suhteellisuudentajunsa lukujen suhteen, kun ei enää tarvinnut itse määrittää desimaalipisteen paikkaa, kuten laskutikun kanssa piti tehdä…
Tuo oli ihan selvä ilmiö. Minulla oli vuodesta toiseen tapana laittaa fysiikan kokeeseen tehtävä, jossa 30 cm x 40 cm johdinsilmukka liikkui magneettikentässä (indusoituvaa jännitettä piti siis laskea). Olisin ollut pettynyt, jos kukaan ei olisi laskenut silmukan pinta-alaksi 12 m^2. Joka kerta joku onneton kuitenkin pelasti tilanteen.
Ittellä on yhtä tuskaa kun noiden androidien sielunelämää pitää jokavälissä tulkita. On ne jotenkin vaikeita.
Perunoita Jaakkolan Jannelta Tammelantorilta, siikliä kuten joka perjantai. Kävin myös 300 metrin päässä torilta kameratorilla ja ostin Voigtländer color heliar 75 f2.5 (m39) mainion potrettiobjektiiviin, hemmetin hyvä muuhunkin kuvaamiseen. Rahaa ei käytetty; vein myyntiaikeissa 3 kamerarunkoa ja 11 objektiivia. Jäin saamapuolelle. Toki Jannelle maksoin perunat käteisellä. Ja oluen Tammelan Voimassa.
Mulla on Kelan vanha #6 Marquis ja vapaana #6 Hardyn Smugler joka kuulemma pelasti Hardyn konkurssilta. Kelan ostin Lontoosta kauan sitten, kaupassa ei ollut mitään nähtävillä vaan vietiin sohvalle istumaan ja tuotiin kahvia ja mappi josta sai ostokset valita.
Hardy Smuggler -vapa nahkatuubilla on juuri se vapa, mitä ensisijaisesti etsin. Nyt ei löytynyt, joten ostin tämän 2-osaisen kun sellainen oli myynnissä täällä lähellä sopivaan hintaan. Eiköhän Smuggler jossain vaiheessa tule vastaan. Kela on uusi ja se uudempi Marquis LTM #6. Unioninkadun Schröder oli Hardyn maahantuoja 70-luvun lopussa kun olin siellä kesätöissä, ja on aina harmittanut kun en silloin hankkinut itselleni kyseisen setin (useita Hardyn spinning-vapoja ostin kylläkin).
Joo kerran särin vapani reissun alussa, tuo mahtuu hyvin vaikka reppuun sisälle. Nahkatuubin alla on vielä alumiiniputki vahvikkeena.