Kidekonetta tuli joskus kymmenvuotiaana kokeiltua, ihan piikkilanka-aita taisi käydä antennista. Lahdessa asuessa radiota ei oikeastaan tarvinnut, vanha pitkäaaltoasema oli ihan vieressä. Riitti kun laittoi kattilan tai sen kannen niin, että toinen reuna oli tiskipöydällä ja toinen sähköhellalla. Soi kovaa ja kirkkaasti... Kattilan koko ja materiaali tietysti vaikutti äänen laatuun, mutta kun hyvä pata löytyi, soivat lauantain toivotut ihan puhtaasti. (Kevyttä musiikkia tuli YLEn kanavilta sen puoli tuntia viikossa, jälkimmäinen puolikas mainittua ohjelmaa ) - Kuuntelu tietysti rajoittui keittiöön, sikäli vaatimaton ratkaisu.
Heh, näin luettuna nuo ovat hauskoja juttuja, mutta tiedä sitten, jos olisi itse elänyt samassa tilanteessa, olisiko se sitten ollut niin hauskaa? Ainakin Porin vielä tehokkaamman AM-radioaseman lähellä asuvat olivat kuulemma useinkin varsin kypsyneitä hellan uunista yms. kuuluvaan radio-ohjelmaan. Olivat ilmeisen tyytyväisiä, kun sieltä lähetykset loppuivat. Kidekone on minullekin tuttu. Joskus lapsena rakensin sellaisen. Oli aavistuksen nykyaikaisempi versio. Kiteen sijalla oli germaniumdiodi. Sitten oli kela, säätökondensaattori ja vielä yksi kiinteä kondensaattori sekä kidekuuloke. Kyllä sillä kesämökille erääseen saareen Porkkalan alueelle kuului hyvin, kun oli pitkä lanka-antenni ja hyvä maadoitus. Myöhemmin lisäsin siihen yhden transistorin vahvistimeksi, jolloin esim. Helsingissäkin saattoi sillä kuulua kohtalaisesti pienelläkin antennilangalla ilman maadoitusta.
Ei siitä mitään harmia ollut, ainahan sen kattilan voi laittaa muuallekin. Porin asema saattoi olla tehokkaampi siinä suhteessa, ainakin taajuusalue oli eri. Ns. asemantaustan alueella Lahdessa (oli joskus aikoinaan semmoista villimpää seutua) kertoivat jonkin veijarin laittaneen taloonsa valot. Tiilikaton alle antennilankaa muutama kieppi ja lamppujen kautta maadoitukseen. Jäi kiinni YLEn kenttämittauksissa, kun kentänvoimakkuudet olivat hiukan erikoisia niillä nurkilla. Olihan se aika eksoottista koko radion maailma. Erikoisia paikkoja siinä toosan taulussa oli: Hilversum, Luxemburg.... Hyvällä säällä kuuli jotain kaukaakin, mutta kun ei siihen aikaan osannut minkään sortin ulkomaan kieliä. Tai no, mutta tuon opuksen opeilla ei paljon radiota kuunneltu...
Lahtea sitä kuunneltiin meilläkin, ja minulla 1960-loppupuolella oli pari vuotta käytössä romutettujen radioiden osista koottu kidekone, jonka perässä oli yksitransistorinen (OC72) vahvistin. Kela ja transistori olivat peräisin vanhasta Grundigin matkaradiosta, säätökondensaattori ja virtakytkin jostakin tuunistamattomasta putkiradiosta. Kiteen alkuperää en muista. Bakeliittinen kotelo ja kaiutin saattiin Pikku-Matti-tyyppisestä putkiradion raadosta. Virtalähteenä minulla oli litteä 4.5 voltin taskulamppuparisto, joka kestikin hyvin koko laitteen käyttöiän, muistaakseni runsaat 2 vuotta. Antenni oli mummolan liiteristä löytämäni vanha ihan aito kuparivaijeri posliinieristeineen (n. 16 metriä), jonka vedin 2. kerroksen ikkunan pielestä lähipuuhun. Vahvistimesta huolimatta äänen taso oli niin alhainen, että usein en sammuttanut sitä edes yöksi. Juotosvälineitä ei minulla vielä tuolloin ollut, joten koko kytkentä oli koottu muutaman pikkunaulan ja kytkentäpiuhojen avulla höylätylle mäntylaudan kappaleelle.
Kekseliäs kaveri. Tuohan on käänteinen langaton lataus hieman suuremmassa mittakaavassa. Juu, siinä oli kyllä oma tunnelmansa, kun esim. pimeänä talviyönä kuunteli radiosta kaukaisia asemia huoneen ainoana valonlähteenä radion asteikon kellertävä valaistus. Täytyy tunnustaa, että silloin tällöin haen vieläkin samaa tunnelmaa noilla radioamatööriradioillani, joskaan niiden sähköisten näyttöjen tuottama valo ei väriltään ole yhtä tunnelmallista kuin vanhoilla hehkulampuilla syntyi.
Aikanaan kun veneilin aktiivisesti todettiin, että seuran tukikohdissa viikon luontoääni oli oluttölkin avaamisen ääni, ja vastaavasti seuran kassi oli alkon muovikassi.
Tuollainen Neuvostoliittolainen radio oli poikasena. Radiolla oli tarkoitus kuulla Siperian perämetsissä ja sen takia sillä kuunteli täälläkin vähän kaukaisempiakin asemia. Vielä kun vähän viritteli DX-kuuntelijan ohjeilla, niin aina vain paremmin kuului. (Kuva ©2004 Recta Oy)
SVHYn kirpputorilta Vilho Setälän "Valokuvaus" 2. painos ja Exaktan kuiluetsin molemmat kuluttajaystävälliseen kierrätyshintaan. Setälä on kyllä ollut paitsi taitava niin myös tietäväinen. Kirjassahan on seikkaperäisesti linssiyhtälöistä nomogrammeihin ja taulukoihin kaikki mitä tuohon aikaan saattoi valokuvaaja tarvita. Ehkä saattaa vieläkin. Erikseen taideosuus loppupuolella kirjaa.
Yamaha LL16 tuli taloon: YAMAHA KITARA LL16ARE KITARA • Musiikkikauppa F-Musiikki Hurjan paksut kielet, tyyppiä 12, ja täytyy varmaan ensitöiksi vaihtaa kymppi kokoon. Jaksaa vähän venytelläkin. Täytyy varustautua talvea vasten, kun motoristi-kelit loppuu ja täytyy taas saada aika kulumaan. Jonkin verran tietysti pitää silti kameraakin ulkoiluttaa, mutta kuitenkin. Sisäharrastukset on pääosassa.
Varsin vähän (noin 50 000 laukaisua) käytetty Nikonin D810. Saa nähdä, juuri laitoin muistikortin paikallaan.
Alkaa teet olemaan hinnoissansa. Pitäisiköhän siirtyä viinaan. Sitä saa pian kohta halvemmalla Virosta kuin teetä Taiwanista.
Tankkasin kalaveneen. Näillä riistohinnoilla alkaa tankin täyttö olla samankaltaisen suunnittelun takana kuin joku kamerahankinta...
^ Saako diesel-käyttöisissä veneissä vielä muka käyttää polttoöljyä, vai miksiköhän sitä tuossa mainostetaan? (Mukava paikka tuo Kasnäs).
Saahan sitä käyttää, ei tosin ajamiseen. Vaikkapa veneen lämmitys voi toki toimia polttoöljylläkin. Ammattikäytössä saa ajellakin, ei huviveneissä. Kalastajat, vesibussit, työveneet jne. En tiedä, mutta luulisin viranomaisveneittenkin käyttävän sitä, siis tulli, rajavartiosto, poliisi ja armeija. (Jep, ravintolassa oli kohtuullisen hyvä lounas, silakkarullia eri mausteilla jne. Paras syömäni ehkä koko kesänä.) -
Onpa hyvä oloinen kitara. Mulla on teräskielisenä ollut joku 1990 yamaha 5 vuotta. Ostin käytettynä 400 eurolla, siinä on jälkikäteen laitettu mikki ja kotelokin tuli. Sähkökitarana on saman merkin sa2200, jota on vahvasti modifioitu. Mulla on ollut usa strato ja les paul ja 70 luvun delecaster dekuxe. Mitään noista ei oo ikävä, tuo yamahan semihollow on kaikin puolin paljon parempi.