Kannattaa pistää sauman päälle ilmastointiteippiä jo ennen suurempia kanervikkoja. Siihen olis hyvä muuten keksiä joku patentti - mä en ole ainoa jolla käynyt sisäsyrjän sauman kanssa onnettomasti. Jeesusteippi on kätevää. Mulla oli sitä myös purjeveneessä - kerran katsastusmies kysyi ensiaputarvikkeita niin ensimmäisenä sattui käteen rulla ilmastointiteippiä, johon katsastusmies oli tyytyväinen, sillä kun tekee kaikki ensiapuhommat kuulemma (oli mulla myös ensiapulaukku kaapissa ja näytin kuitenkin senkin). Mä tapasin 90-luvulla ryhmän kavereita Tunturikurun autiotuvalla UKK-puistossa, joista yhdellä oli uudet kengät ja iso rakko, joka oli vielä puhjennut ja tulehtunut. Koko ryhmän särkylääkkeet oli hänen käytössään ja laskeskelivat riittävyyttä Kiilopäälle. Kaverilla oli kuumetta ja hän tärisi ja nukkui sängyssä, mies oli aivan puhki. Sääliksi kävi aamulla kun valmistautui seuraavaan rupeamaan. Tuon reissun jälkeen pyysin tutulta lääkäriltä reseptin vahvoille särkylääkkeille. En muuten saanut koskaan rakkoa vaellusreissuilla, mutta muutama kynsi on irronnut (löysät kengät) ja nilkasta meni nivelsiteitä liukastuessa syksyn ensilumien peittämään puunjuureen. Seuraavana päivänä oli sitten melkein hankikanto, mutta onneksi vain 20km autolle.
Mulla on ollut tuollaiset myös matkassa, mutta olen käyttänyt vain aamukasteen aikaan, kun sadehousuja ei ole viitsinyt/halunnut vetää päälle. Märästä aluskasvillisuudesta valuva vesi imeytyy iholle ja valuu lopulta kenkään. Mun säärystimet tulee aika pitkälle kengän päälle ja varmaan olisivat toimineet myös kengänsuojina. Muistini mukaan on puhuttu myös vaelluskengistä, joissa ei ole sisäsyrjässä saumaa. Aikanani katselin myös kenkiä joiden materiaali ei olisi nahkaa, mutta koskaan ei sattunut sopivia/hyviä löytymään. Jos kulkee autiotupien välillä risteilevillä poluilla, niin aluskasvillisuus vaivaa vähemmän. Tai reissaa vaan appelsiinituristien maassa (on alue n.10km säteellä turistikeskuksista)
Noissa taitaa olla oikein kumipohjat. Nykyäänhän työkenkien ja edullisten vaelluskenkien merkittävä käyttöikää lyhentävä ominaisuus on PU- ja EVA-pohjien lahoaminen.
Fysioterapeutin palveluita terveyden edistämiseksi ja kuntosalin vuosijäsenyys. Nyt alkaa olla siinä kunnossa, että pystyy juoksemaan ja muutenkin harrastamaan hikiliikuntaa. Varasin ajan soittoasennon ergonomialle, kun on ollut oikeastaan jo vuosikymmeniä mielessä. Kun harjoittelee useamman tunnin päivässä, ei tässä iässä enää voi olla missä asennossa tahansa.
Pohjat ovat Vibram Traction, käytännössä vastaavat kuin jo 20 vuotta käytössä olleet Meindlin vaelluskengissä. Eniten pähkäilin miten kuminen kenkäosa kestää jalkapöydän jatkuvia taivutuksia. Mutta toisaalta valitsin Lundhagsit juuri tämän takia. Meindlin kengissä nimittäin kumisuojuksen reuna alkoi ärsyttävästi irtoamaan ja sitä kautta vettä vuotamaan sisään kenkään. Liimautin saumat Meindlin huollossa parikin kertaa muttei ne kestä jatkuvaa taipumista. Lundhags on vanha ja arvostettu firma (perustettu 1932), joten luotan siihen että materiaalit ovat kunnossa ja parhaat mahdolliset. Olen haastatellut vastaantulevia vaeltajia pohjoisruotsissa, ja kaikki ovat vuolaasti kehuneet Lundhagsin kenkiä, ja erityisesti niiden kestävyyttä. Tämä kenkäostos ei ollut heräteostos, olen miettinyt vaihtoehtoja jo vuosia.
Partioaitan mukaan vaelluskengät tykkäävät säännöllisestä käytöstä. https://www.partioaitta.fi/vaelluskenkien-pohjien-haurastuminen
Jep, Lundhags suosittelee että käyttää kenkiä pari kertaa kuukaudessa. Täytynee vetää jalkaan välillä kun käy koiran kanssa lenkillä.
Päheethän nuo Kenin kengät. Mulla itselläni on sekä kalvo- että kerroskengät. Kummatkin erilaiseen liikkumiseen. BW:n maiharit taitaa olla Haixin valmistamat. Ylijäämänä myytiin, mutta aivan käyttämättömiltä vaikuttivat. Ehdoton miinuspuoli niissä on pohjan materiaaliseos. Pakkassäällä tuppaavat olemaan liukkaat. Geelipohjalliset ne ainakin mulla vaatii ja huoltoa tietenkin ennen, välillä ja jälkeen reippailun. Kalvokenkiä en osaa enää käyttää kuin kevyemmässä liikkumisessa. Kalvokengistä kun olen käyttänyt pääasiassa keskihintaisia, niin ei niiden toiminnallisuus kestä ainakaan omissa jaloissa/käytössä pitkään, vaikka tuntuisivatkin istuvan hyvin. Aika ramboa tuo ilmastointiteippi. En välttämättä suosittelisi koko jalan teippaamista tiiviiksi paketiksi useammaksi päiväksi sillä. Jotkut maaperämikrobit voi olla ärtsyjäkin, jostain pikkulammessa mätänevästi kalanraadosta tmv. voi saada pahankin bakteerin vaurioituneelle ihoalueelle. Jos ensiapupaketissa on sellainen kapea micropore tai leukoplast -tyyppinen teippirulla, niin vaihtaa sen leveämpään leukoplast-rullaan. Vie tilaakin vähemmän kuin ilmastointiteippi. Vanha tapa, että kävelee ihan vähän matkaa vain ja tauko. Jos jotain vaikuttaa olevan tulossa, niin leukoplastia päälle. Leukoplastilla saa hoidettua myös nyrjähdyksiä/kiertymiä miellyttävämmin kuin jesarilla.
Katselin uteliaana Suomunruoktulla, kun kokeneen oloinen kaveri teippas jalkateriään maalarinteipillä: pieniä neliösentin lappuja sinne tänne. Kun kysyin, niin kertoi tietävänsä tarkasti mihin hänelle rakkoja tulee ja pitävänsä maalarinteippiä parhaana niiden estoon. Jaloissa oli lopulta lähemmäs kakskymmentä palasta. Oli matkalla Itäkairaan ja tuntui kyllä tietävän mitä teki. Hän kertoi ettei auta se tavallinen ohut silkkisukka ihoa vasten ja sen päälle normaalisukka (liike tapahtuu näin silkin ja päällysssukan rajapinnassa eikä ihossa). Jalat oli vaan kuulemma herkät. Pahus kun tää aihe saa mulla veret virtaamaan kiihkeästi: Tekis kovasti mieli vielä erämaihin. Mutta kun mä olen tykännyt käydä yksinään siellä, niin alkaa riskit olemaan liian suuret tällä ikää. Oon muuten sääsätänyt kaikki vaellusvarusteet, että niiden puolesta voisin lähteä vaikka heti.
Jesari on hyvää esim. talvella paleltuvien kohtien teippaamiseen, mutta kengissä olen käyttänyt teippiä, jossa on kitkanpoistamiseen tarkoitettu ns. "keraaminen pinta" (juu, sellaistakin on samanlevyisenä kuin pakkausteipit). Sain sitä joskus aikoinaan kuvanvalmistamokoneiden paperiratojen fiksaamiseen Englannista. Jesari kulahtaa nopeasti ja krymppäilee, mutta keraaminen teippi pysyy suorana ja pluikkaana.
Piti se taas täyskennoinenkin pikkukamera saada millä hoitelee myös videopuolta. Zuumi ja pari muuta kakkulaa tulossa. Toi Batis vaikuttaa oikein maukkaalta lasilta eikä ole pahan painoinenkaan. Sigma MC-11 adapteri ja kaffa myös sit joskus...
Timelapse softa Sony putiikista ylläolevaan vekottimeen. Olikohan 9,95€ Tajutonta että se pitää erikseen 2700 eskoo maksavaan kameraan ostaa!!! Nykyisestä versiosta löytyy se mikä tekee valmiin timelapse videon kortille, tosin vaan FullHD resolla. Onneksi on myös se missä voi vaikka RAW:na kuvata. Tosin työlästä kääntää ensin monta sataa RAW kuvaa JPEG:ksi ja sitten koostaa niistä TL video vaikka Time-Lapse tool softalla. Jälki on kyllä sitten parempaa kun suoraan TL videoksi kuvatussa...
Pari 64 g muistikorttia. Ei niin hirveän nopeita, kun pääsääntöisesti kuitenkin nopeuden määrittää se, kun odottaa salamien piippausta. Siinä ehtii mukaan hitaampikin kortti. Joku nopeampi sitten niihin kertoihin kun tarvitaan...
Tarkoitin Citroen Saxoa. En ole puupuhallinta soittanut. Olen enemmän vaski miehiä. Käyrätorven opiskelin nuorena ja piti oikein kait sille alalle lähteä. Tupakka mopot ja kauniit neidot vei vasken pussailun toisaalle. Mutta tuo olis kyllä aika halpa. Mitähän tolla soittamisesta tulis.