Tykkään filmitouhuista, koska siinä koen saavani kokeilla enemmän kuin digillä. Olen sen verran nörtti, että tykkään tällaisesta näpertämisestä. Haluaisin kuvata mieluiten vain filmille ja siihen olen tämän kesän aikana aika hyvin päässyt. Vedostaminen tapahtuu olosuhteiden pakosta ja kuvien räpsyhengestä johtuen vain digitaalisesti. Digirunko on edelleen käytettävissä, mutta käyttö on erittäin harvinaista. Kunhan Nikon saa kauppoihin asti peilittömän järkkärin, moinen menee todennäköisesti hankintaan -- tietenkin kameran ominaisuuksista riippuen. Olen draftaillut seuraavaa kehite-, kiinnite- ja filmitilausta ja aloin miettimään, onko tässä(kään) touhussa oikeasti mitään järkeä? Filmin kehittäminen kotona on halpaa, mustavalkoiset maksaa alle 50 senttiä, väri euron tietämissä. Filmi se sitä kallista on. Kinofilkka maksaa (ulkomaillakin) 3,5 eurosta 7 euroon kappale. Rullafilmiä saattaa saada alle kolmen euron, mutta yleisesti hinnat ovat neljässä eurossa. Ostoslistani alareunassa seisoo jäkyttävältä kuulostava loppusumma: 300 euroa. Tällä saisin 1,5 litraa mv-kehitettä (kahta erilaista), 50 filmin värikehitesetin, mv-kiinnitettä ja 45 rullaa filmiä kotiin kannettuna. Keväällä ja talvella käytin samanlaisen summan (ja vähän lisää) aiempiin ostoksiin, joista toki osa on vielä käyttämättä. Jos ostan ensi keväänä seuraavan 300 euron satsin filmitavaraa, olen käyttänyt tuhat euroa vuodessa filmiin ja kemiaan. Sillä saisi jo kohtuullisen digirungon, jolla voisi ottaa vähintään 50k kuvaa. Uskallan väittää, että vaikka ennen filmiin siirtymistä/filmin aloittamista kuvasin 2 vuotta enemmän tai vähemmän aktiivisesti digillä, olen ottanut parhaat kuvani filmille. Varsinkin mustavalkoinen filmeily on maagista. Pitääkö vain unohtaa raha ja antaa palaa (sopivasti harkiten)?
Vs: Onko tässä mitään järkeä? Onhan toi paljon halvempaa kuin ajattelee, että digeissä keskitytään sitten obiskoihin ja ne vasta kalliita ovatkin.
Vs: Onko tässä mitään järkeä? Nämä ovat hyvin henkilökohtaisia järkevyyksiä tietenkin. Joku laittaa järkevyyden rajan filmillä mustavalkoiseen vedokseen perinteisesti tehtynä, toinen tekee myös värivedoksia. Sinä kelaat onko järkeä käyttää filmiä koska et tee vedoksiakaan analogisesti, ja siihen ei ole lainkaan harvinaista vastata: ei siinä ole järkeä. Tällä en ota mitenkään kantaa siihen onko siinä sinulle järkeä. Saattaisin itsekin toimia noin. Järjetöntä.
Vs: Onko tässä mitään järkeä? Heh, aika monessa asiassa on kiva lakata ajattelemasta lainkaan järjellä, anti palaa vaan fiilispohjalta. Kiva jos raha ei ole esteenä ja jos on niin täytyy priorisoida. Mäkin keskityn digipuolella kokonaan niihin kahteen obiskaan jotka mulla on V-M
Vs: Onko tässä mitään järkeä? Kyllä filmipuolellakin obiskoilla säädetään ihan samalla tavalla kuin digipuolella. Samoja objektiiveja käytän sekä digi- että filmirungossa. Digitaalinen vedostaminen ei ole se, mitä tässä eniten mietin. Mietin sitä, jaksanko maksaa siitä, että saan parempia kuvia. En nimittäin ole ottanut digillä läheskään niin tunnelmallisia ja "syvällisiä" kuvia kuin filmille. Kuvankäsittelytaidosta tämän ei pitäisi olla kiinni, koska digikuvia on tullut väännettyä monta vuotta. Yksinkertaisesti filmikuvani ovat suoraan negasta skannattuna ja pienellä curves-korjailulla olleet huomattavasti parempia kuin yksikään digiräpsyni.
Vs: Onko tässä mitään järkeä? Monet asiat voivat olla järjettömiä. 2000€ uutena maksava digirunko alenee arvoltaan alle tuhannen parissa kolmessa vuodessa, ja 800€ uutena maksavasta saa kenties enää 200€. Kuinka monta säilytettävän arvoista otosta saa aikaiseksi samalla, vaikuttaa lopputuloksen järkevyyteen noin rahankäytön kannalta, mikä tässäkin näkökulmana nimenomaan oli.
Vs: Onko tässä mitään järkeä? Tämä yhdistettynä edelliseen postiin kirjoittamaani tekisi filmille kuvaamisen "järkeväksi" (minulle).
Vs: Onko tässä mitään järkeä? Hienoa! Kannattaa siis ostaa pari-kolme vuotta vanha digirunko, niin saa hyvän kameran pilkkahintaan.
Vs: Onko tässä mitään järkeä? Jos on aikaa ja mahdollisuuksia tuohon niin mitä miettimistä tässä nyt on? Elämässä voi olla esim. lapsia jolloin ei ole aikaa eikä helposti paikkaakaan tuollaiselle. tai voi olla ettei ole rahaa harrastella tuollaisia. tai terveys ei kestä kemikaaleja. asiat ei ole itsestään selvyyksiä. jos taas ajatellaan finanssipoliittisesti niin mihin meinasit tuon 1000 euroa sitten laittaa jos himmailet filkan kanssa, tarjoaako elämä jotain tärkeämpää tai parempaa - mukaan niitä ei saa kun kotiin lähdön aika tulee ,)
Vs: Onko tässä mitään järkeä? Aina löytää järjettömämpää kaikessa. "En minä pahin" on vaarallinen ongelman ohittava ajatus monessa, ja niin positiivinen! ;D On se hienoa. Jep. http://www.kameralaukku.com/portal/index.php/topic,46986.msg355331.html#new
Vs: Onko tässä mitään järkeä? Minkä takia pitää ottaa 50k kuvaa vuodessa? Ihmettelen vaan että mihin nämä kaikki kuvat menee? Mutta eikai tuhon pohdintaasi ole oikeaa vastausta. Fiiliksen mukaan tai järjellä
Vs: Onko tässä mitään järkeä? Vastakysymys: mitä saat 300e:lla digiin ? Ison kasan kymppikuva printtejä tietty, mutta noin niinkuin oikeasti sellaista joka tuottaa sinulle mielihyvää itse kuvauksessa, kuvan workflowssa tai itse lopputuloksessa? Okei, saahan siillä kolmella huntilla Lightroomin, 35sen tai 50sen primen tai yhden hyvän salaman..mutta siltikin ??
Vs: Onko tässä mitään järkeä? Jos rahasummat tuntuvat kauhistuttavan suurilta, kannattaa ihan ensimmäiseksi miettiä sitä, voiko filmiä ja kemioita ostaa sittenkin vähemmän. Sitten, kun sitä on vähän vähemmän, ruutuja tulee kuvattua vähemmän, ja uskallan väittää että silti kuvauskapasiteettia on aivan tarpeeksi hyviä kuvia varten. 300 eurolla voi saada parinkin vuoden matskut, jos harkitsee tarkemmin eikä "shoppaile". .... toisaalta, raha tykkää kun se liikkuu ja jos sitä on niin antaa palaa vaan.
Vs: Onko tässä mitään järkeä? Tuommoinen ajatus nousee itsellekin välillä mieleen. Järkevintä ja halvinta olisi varmaan vaihtaa kamerakamat keilapalloon, mutta kun ei ole järkeväksi syntynyt... Noi värihommat on ilmeisesti kalliita, koska mun vuoden setti tulee aika tavalla alle tonnin. Pyrin kuvaamaan rullan viikossa, joskus loma-aikana menee useampi mutta onneksi lomaa on harvoin. Tuollakin tahdilla saa aikaan ihan riittävästi huonoja kuvia, ei ole tarvetta kuvata enempää. Tämä on harrastus, eli pakko ei ole ottaa yhtään kuvaa, sitten kun on aikaa ja fiilis kohdallaan, silloin antaa mennä. Tuo rulla/viikko on tavoitteena sen takia, että pääsisi kuitenkin liikkeelle edes kerran viikossa, olen huomannut että sohvalla makaillen niitä kuvia ei juuri synny. Ja mitä se sitten maksaa? Macolta saa 59 rullaa Trixiä 171,52 euroa, juuri sopivasti vuoden annos. Kehitteeksi näyttää vakiintuvan D-76, 2 gallonaa ei taida ihan riittää 1:1 systeemillä joten pannaan kolme, 5,51 euroa pussi. Kiinnitteenä olen nyt käyttänyt tuota Agfan tuotetta, Fix-Ag 1+5 kestää ainakin 12 rullaa. Sitä tarvittaisiin siis puoli litraa, näyttää olevan vaan 125 ml purkeissa, melkein samaan hintaan tulee 1,2 ltr joka kestää kaksi vuotta. Loppusumma on postikuluineen 216,49 ja kun mulla on alvnumero, periaatteessa vuoden tarpeet saa kotiin hintaan 181,92 eli karvan yli 3 euroa/rulla. No, pointti on ehkä siinä että kun kuvasin digille saatoin haukottelematta ostaa tonnin objektiivin, monta kertaa vuoden aikana, kunnes vihdoin ymmärsin että ne obiskat ei niitä kuvia tee. Nyt kuvauskalustossa on kiinni noin 300 euroa (Spotmatic, 28/3.5, 55/1.8 ja 100/4) ja tuossakin on kaksi obiskaa liikaa. Samat kuvat ottaisi vaikka tolla viidenkympin Contaxilla joka mulla on myynnissä - helvetti, tämän vuoden parhaat kuvat olen ottanut parinkympin Olympus Tripillä. Mutta olkoon nyt 300, sillä saa jo keskikokoonkin kunnollista filmikalustoa. Plustek maksoi muistaakseni 200, sellaistahan ei digikuvaaja tarvitse. Mutta mitä digivehjettä sitä sitten saa 500 eurolla? Jos kunnollinen L-sarjan objektiivi maksaa tonnin tai puolitoista, aika monta vuotta saa näillä filmiä poltella... En ole kyllä koskaan ajatellut tätä kustannuskysymyksenä, mutta nyt ajatellessani uskoni huomattavasti vahvistui. Minäkin tykkään näpertämisestä, ja oikeastaan itse vastasit jo tuossa ensimmäisessä lauseessa otsikossa esittämääsi kysymykseen: jos kerran tykkää filmitouhusta ja kokee saavansa siitä enemmän kuin digistä, mitä ylimääräistä järkevyyttä siihen vielä tarvitaan?
Vs: Onko tässä mitään järkeä? Tuossa kaikessa edellisessä on paljon järkeä ja hyviä pointteja. Tuon vielä yhden: Jos alkaa sen todellisen MV askaroinnin, eli myös printit tekee analogisesti eli kauniita baryta kopioita tarpeeksi suuressa koossa, alkaa puntari vahvasti kallistua perinteen puolelle. Mitens tämä: vertaa mitä isot vedokset maksaa diginä tai itse Mv liemissä tehtynä? Entäs, kun kehityt sellaiselle asteelle että laitat printtejäsi kauniisti pohjustettuna näytille ja joku tykkää niistä ja haluaa ostaa kotiinsa tai byrooseensa seinälle. 200-300 euroa ei ole ollenkaan liikaa sellaisista uniikeista teoksista. Hyvä pointi on huomauttaa: "Nämä on käsintehtyjä taidekopioita, vielä numeroituja ja rajoitettua sarjaa"
Vs: Onko tässä mitään järkeä? kuka väitti, että ne 50k kuvaa otetaan vuodessa? 1000 euron filmit ja kemiat vuodessa vs. 1000 euron digikameralla 50k kuvaa 5-10 vuodessa, kärjistetysti. Säästön vuoksi olen tilannut isommissa satseissa harvemmin (postikulut kuitenkin äkkiä nostavat hintaa pienissä tilauksissa) ja nytkin olen juuri suunnitelmallisuuden vuoksi pyörittänyt ostoslistaa kohta kaksi viikkoa. Mietin tosissani, mitä filmiä tarvitsen ja mitä haluaisin tulevan 6kk aikana käyttää. Vähän sitä tulee kuitenkin kuvattua, harvoin useampi kuin yksi rulla viikossa. jesalonen, ei värihommat paljoa enempää maksa kuin mv-touhut. Filmi on suurin piirtein yhtä kallista, kehittäminen maksaa rullaa kohti vähän enemmän. (38 euron kitillä kehittää 50-60 filmiä. Saman hintaisilla mv-kemioilla kehittää ehkä 100 filkkaa.) Eikä munkaan filmitouhuihin ole toistaiseksi kulunut tonnia viimeisen vuoden aikana, ei vaikka laskee kameratkin (2 x kino-Nikonia, Mamiya ja Yashicaflex) mukaan. Skanneri rikkoo tonnin tietenkin. Hyviä ajatuksia kaikin puolin. Ehkä tämä räpsyharrastus ei koskaan kuitenkaan tuolle asteelle asti etene. Mukava nähdä, että aivopähkinäni herättää näinkin paljon mielipiteitä.
Vs: Onko tässä mitään järkeä? Ja tosiaankin äärimmäisen hyvä pointti Wataselta; jos lopputuotteena on isoja paperikuvia, niiden itsetekeminen on todella paljon halvempaa kuin teettäminen digitiedostoista; Esim. 50x40 cm väriprintille tulee hintaa alle 2 euroa pimiössä, tai 30x24 cm:lle n. 70 senttiä. Kokeilkaapa etsiä edes lähes yhtä edullista digitiedostoista valmistavaa lafkaa. Ero vain kasvaa, jos mennään erikoispapereihin jne. Tosin aikaa se tietysti vaatii, mutta jos se on itse harrastuksen ydin, ei sille ole järkeä laskeakaan hintaa. Sen sijaan jos lopputuotteena on digikuva, silloin vaaka kallistuu toiseen suuntaan, sillä filmiskannerin hankinta entisestään lisää kuluja. Mutta, jos haluaa sennäköisiä kuvia, mitä filmiä skannaamalla saa aikaan, ja samaa ei saa aikaan digillä, niin onko hintojen vertailu ylipäänsä mielekästä?
Vs: Onko tässä mitään järkeä? Ok. En tosiaan tiedä, en ole koskaan noita värihommia filmillä harrastanut. Mulla on sellainen ajatus, että värille kuvaamisen hoitaa helpommin digillä, en tiedä miten asia todellisuudessa on. Katselin piruuttani mitä tuo minun vuoden satsini maksaisi kotimaassa: Telefotossa D76 maksaa 15,90, Fix-Ag 20,00 ja Trix huikeat 45 euroa/10 rullaa. Vuoden tarpeet maksaisi siis 337,70. Voi olla, että itsekin tulisi mietittyä onko tässä mitään järkeä jos tuo olisi ainoa hankintakanava... Toi vedostustouhu pitäis kyllä opetella.