Vs: Onko digi kuollut? Liittyy aika vahvasti koska esim. Canon 5D:llä kuvataan jo paljon mainoksia, lyhäreitä yms. Todennäköisesti pitkiä leffojakin aika pian. BBC on käsittääkseni noita hommaamassa myös. Sikäli kun valmistajilla on intressejä kehittää video-ominaisuuksia ja kodekkeja, niin runkoja myydään tuotantoyhtiöille aika mukavasti. Joo, ei REDiä ihan leluksi voi sanoa. Laitataan randomkatsoja leffateatteriin niin todennäköisesti se ei erota onko raina kuvattu asetaattikalvolle (vai mitä se nyt sitten onkaan) vai nollina ja ykkösinä kovalevylle.
Vs: Onko digi kuollut? Otetaan sitten purkki fujifilmiä tän kunniaks: http://www.japanprobe.com/2010/09/16/did-you-take-your-fujifilm-pills-today/
Vs: Onko digi kuollut? TULEMISTA??? Mitä ihmettä horiset. Filmin katoamisestahan leffapuolella on puhuttu yli 10 vuotta. Katoaminen on tulemisen vastakohta. Siis toisin sanoen, filmi ei ole vielä kadonnut mihinkään leffapuolelta, eikä sen käyttö siellä ole edes olennaisesti vähentynyt! Digijutut ovat tulleet rinnalle. Kannattaa tutustua aiheeseen jos se kiinnostaa. Elokuvafilmi siis on ylipäänsä Kodakin ja Fujin "lypsäviä lehmiä". Niin kameranegatiivit kuin printitkin.
Vs: Onko digi kuollut? Kun iltaisia juttuja katsoo, joku joukossa sentään provosoitui aloituksen ja otsikoinnin horinasta ja yritti haastaa sanaharkkaan höpisten jostain häviämisen myöntämisestä. Hyvä ettei enempää, mutta ehkä aloittajalle se oli paikallaan. Aloitus oli kieltämättä sirenmäinen.
Vs: Onko digi kuollut? Mainoksia, lyhäreitä ja tv-ohjelmia ym. on iät ja ajat kuvattu videolle - TIETENKIN! Ensin putkikameroilla, sitten CCD:n tullessa 80-luvulla niillä. Tätä kutsutaan TV-tuotannoksi. Elokuvateollisuuden (kohteena teatterit) työväline taas on perinteisesti ollut puhtaasti filmi. Käytännössä nämä ovat nykyään sekoittuneet - tv-tuotannossa käytetään nykyään yllättävän paljon filmiä dokumenttiohjelmissa (BBC lähes täysin), tv-sarjoissa (LOST yms.) jne; ja toisaalta videon ("digin") käyttö elokuvamaailmassa on yleistynyt parantuneen tekniikan takia. Tämä ei tarkoita, että se syrjäyttäisi filmin "vanhentuneena teknologiana" johonkin päivämäärään mennessä kuten digi-tv ikään. Filmifasiliteetit ja laitteistot ovat olemassa, elokuvaajat osaavat sen formaatin ja haluavat käyttää sitä vielä pitkään. Video ("digi") kulkee rinnalla uutena asiana. Isomman kennokoon CCD-kameroita on ollut jo pitkään. Sanomalla REDiä leluksi halusin asettaa asioita perspektiiviin; RED on yksi esimerkki keskihintaluokan laitteesta. Canon 5D Mark II taas on digijärjestelmäkamera valokuvaajille, jossa on lisäominaisuutena videokuvaus. Kovin moni videokuvauksen saati elokuvauksen ammattilainen sitä tuskin huolisi, ei kuvanlaadun takia vaan käytettävyyden takia videokamerana. Olen itsekin kokeillut kuvata sillä videota (olen myös kuvannut ihan oikeilla videokameroilla...) ja siinä on omat puutteensa, esim. tarkentaminen taka-LCD:ltä on vähän niin ja näin, eikä valotuksen hallintakaan oikein pistä juhlimaan. Oikeissa elokuvakameroissa (filmi tai digi) on hyvälaatuinen iso peilietsin, objektiiveissa tarvittavat säädöt kuten aukkorengas yms. Mikään muu videokamera ei herätä vastaavaa internetkulttia "hei sillä on kuvattu mainoksia", vaikka melkein (video)kameralla kuin kameralla on kuvattua mainoksia. Montakohan mainosta on kuvattu jollakin Sonyn Betacam SP -mallilla, puhutaan todennäköisesti miljoonista mainoksista! Asia johtunee siitä, että 5D Mark II ei varsinaisesti ole videokamera, vaan valokuvauskamera, ja näin tuo videokuvauksen konseptin valokuvauspiireihin, ihmisille, jotka eivät tiedä mitään videokuvauksesta, ei edes perustermejä kuten "video". 5DmkII on ainoa 36x24 mm kennon hyvälaatuista videota kuvaava videokamera kuluttajahintaluokassa. Elokuvanteon kanssa tällä ei noin niin kuin yleisesti ole mitään tekemistä, sillä elokuvanteossa kamerat yleensä vuokrataan (tai löytyy tuotantoyhtiöltä) ja maksavat hieman enemmän kuin 2000 euroa, ja ammattilaisten ollessa hommissa ratkaisee työkalun sopivuus tehtävään ja sen käytettävyys. Ks. esim. P. Mutasen Elokuvakonepaja - vuokrattavana löytyy valikoima erilaista filmi- ja videokalustoa. Kannattaa verrata vaikka tuon REDin brosyyreitä ja tuotekuvia 5DMkII:een ja miettiä, kumpaa ennemmin käyttäisi elokuvaamiseen. Elokuvaamisessa täytyy muistaa valokuvausta koskevien asioiden LISÄKSI; sulava tarkentaminen kohteesta toiseen otoksen aikana, ilman että tarkennus menee yli; kameran sulavat liikkeet ja tarvittaessa mahdollisuus kuvata tärisemätöntä kuvaa myös käsivaralta (olalta); mahdollisuus säätää aukkoa portaattomasti otoksen aikana; (mieluusti) portaaton frameraten säätö erilaisia hidastuksia ja ramppeja varten; Hyvälaatuinen, iso ja terävä etsinkuva mieluusti ns. urheiluetsimenä..... jne. Nämä kaikki ovat itsestäänselvyyksiä elokuvakameroissa - filmi tai CCD - ja suuri osa näistä on itsestäänselvyyksiä myös ihan perinteisissä videokameroissa (sellaisissa, mitä käytetään tv-ohjelmien tuotannossa jne. Yleensä kenno on pienempi ja etsin elektroninen mutta silti hyvälaatuinen verrattuna 5dMKii:n taka-LCD:hen). Toivottavasti tämä auttaa pistämään asioita perspektiiviin mitä tulee elokuvaukseen, filmiin, digiin ja 5DmkII:een. Kaikkia käytetään omaan tarkoitukseensa.
Vs: Onko digi kuollut? Tähän on vielä pakko kommentoida, että tuosta periaatteesta olen aivan samaa mieltä --- Kuitenkin; Tosiasioiden myöntämisen täytyy lähteä siitä, että otetaan selvää niistä tosiasioista. Omien kuvitelmien ja mielikuvien nimittäminen tosiasioiksi tuntuu lähinnä hypokriittisyydeltä. Esimerkiksi filmiin ja digikuvaukseen liittyvät tosiasiat - niin niiden tekniset ominaisuudet, kuin tarvikkeiden saatavuus ja käyttömäärät - ovat kaikki kiistattomia tosiasioita jotka ovat selvitettävissä niille, joita oikeasti kiinnostaa. Minä esimerkiksi olen asiaan perehtynyt, koska minua se kiinnostaa. Suosittelen sinullekin. Puolta ei tarvitse valita, koska puolia ei tarvitse olla. Toisekseen, jos on kyse henkilön omasta harrastamisesta, silloinhan on täysin vapaa luomaan itselleen juuri sellaisen ympäristön kuin haluaa. Filmin kuvaaminen ei ole "kupla" niin kauan kuin filmiä saa kameraansa kaupasta. Sitten, kun sitä ei saa ja kuvaa tyhjällä kameralla ja heiluttelee iloissaan tyhjää kehityspurkkia ja näkee silti kuvia päässään, voisi alkaa puhua jonkinlaisesta kuplasta. (-- tosin, mitä se sitten haittaisi? Nyt alkaa mennä filosoofiseksi.) Reaalimaailma on se, mitä maailmassa reaalisesti on olemassa. Filmi on siis osa reaalimaailmaa. Sinä et yksin määrittele mikä on reaalimaailma, vaan ainoastaan oman osasi siitä. Voittaja on se, joka tekee mitä haluaa (se voi olla mitä tahansa), ei se, joka yrittää mennä isoimman massan mukana luullen olevansa näin "voittaja". Tämän kirjoittelun aikana on valmistettu tuhansia ellei kymmeniä tuhansia rullia filmiä. Edelleen vuonna 2010 valmistetaan useita kymmeniä erilaisia filmituotteita, eli valinnanvaraa löytyy. Vaikkei se ole yhtä paljon kuin vuonna 2000 tai vuonna 1990, se on kuitenkin huomattava, olemassaoleva määrä. Se kaikki menee niille miljoonille ihmisille, jotka kuvaavat filmille. Vaikka tämä määrä onkin murto-osa jostakin muusta määrästä, se on hyvinkin reaalista, ja kaikkea muuta kuin kupla. Kuplat ovat jo ajat sitten puhjenneet. Lisäksi täytyy huomauttaa, että vuonna 2010 filmi on parempaa kuin koskaan aikaisemmin. Kehitys on huipussaan. Mielikuva filmistä on low-tech, digistä high-tech. Tällainen mielikuva johtuu yleensä perehtymättömyydestä kumpaankaan. Kuitenkin, jos rupeaa tutustumaan siihen, miten filmi on valmistettu ja miten se fyysisesti toimii, alkaakin filmin yllättävä hi-techiys viehättää. Kyse on hyvin monimutkaisesta atomitason fysiikasta jota ei edelleenkään täysin tunneta, yhdistettynä monimutkaiseen, tarkkaan valmistusprosessiin. Samassa palassa filmiä on sensori, muisti sekä näyttölaite, jotka kaikki ovat ominaisuuksiltaan käsittämättömän hyviä ja täysin nykyaikaisia.
Vs: Onko digi kuollut? No ei aivan noinkaan.Jos jätetään nykyiset pigmenttimustetulosteet pois, ja pysytellään noissa enemmän käsityötä vaativissa menetelmissä, niin tuossa hieman vertailulukuja muutamasta: Normaali huonevalaistus (en määrittele tässä sen tarkemmin kriteereitä), lasin alla (ei uv-suojattu). Säilyvyys vuosissa ennen havaittuja (tämäkin määritelmä jää vastauksessani pois) muutoksia. Kodak Dye Transfer 32 UltraStable yli 500 Fresson 225 Ilfochrome 29 Lähde: Henry Wilhelm: The Permanence and Care of Color Photographs Kirjan saa ilmaiseksi PDF-versiona Wilhelmin sivuilta
Vs: Onko digi kuollut? Dyetransferin pimeäsäilyvyys on kuitenkin erinomainen. Harvassa ovat värit jotka kestävät vuosikymmenten näytteilläoloa haalistumatta, ja toisaalta harvoin sama kuva onkaan vuosikymmeniä näytillä. "500 vuotta kestävä Ilfochrome"kin putoaa tuonne n. 30 vuoteen. Oikeastaan dye transferissa voi käyttää melkein mitä hyvänsä väriaineita. Matriisifilmihän vain kastellaan värillä ja väri siirretään paperille. Jim Browning ei käytä samoja väriaineita kuin alkuperäisessä Kodakin prosessissa ja on tehnyt joitain haalistumistestejä itse käyttämilleen väriaineille.
Vs: Onko digi kuollut? Puhutaanhan toki RED:ä ja 5D:tä verrattaessa aivan eri tuotteista. Red One pystyy tuottamaan 4K resolutiolla kuvaa kun 5D taas on rajoitettu 1080p tarkkuuteen, joka kuitenkin on enemmän kun consumertason 1080i, monissa ei ole vielä sitäkään. Leffakameroita verrattaessa pitää huomioida, että digitaalisuus on lyönyt itsensä läpi siellä vasta viime vuonna, joten ollaan kutakuinkin tilanteessa, jossa oltiin valokuvissa 2002, kun ensimmäisiä kelvollisia digijärkkäreitä alkoi ilmestymään järkevään hintaan. 5D:llä kuvattaessa ei kuitenkaan tarvitse tyytyä järkkäritason ratkaisuihin, siihen on saatavissa erilaisia telineitä ja manuaalilaseja, juuri videokuvausta varten. Samoin siinä on hdmi-ulostulo, joten siihen saa tarkentamista varten laitettua vaikka millaisen telkkarin. Tilanne kuitenkin leffapuolella on se, että kaikki editointi tehdään digitaalisesti, joten halu on varmasti siirtyä digitaaliseen työnkulkuun, heti kun se vaan on mahdollista. Elokuva-alan kouluissa ei filmin leikkaamista opeteta enää kuin teoriatasolla yhdellä oppitunnilla. Nykyisistä elokuvista taitaa District9 olla tehty ainakin kokonaan 4K Redillä ja Slummien miljonääristä on suuri osa kuvattu Silicon Imagining 2K kameralla. Uutta tuotantoa aletaan kuvaamaan varmasti enemmän. Elokuvissa vaan se sykli on armottoman hidasta, kun kuvaussuunnittelusta tuotokseen voi mennä parikin vuotta.
Vs: Onko digi kuollut? Halu-sanaan pitäisi aina liittää, että kenen halu. Elokuvaajalle filmin käyttö on helppoa, koska elokuvaajan ei itse tarvitse kehittää tai skannata filmiä. Myöskään kustannuspuolella sillä ei kokonaisuudessakaan ole elokuvanteossa olennaista merkitystä, koska elokuvissa ollaan yleensä valmiita käyttämään rahaa haluttujen asioiden eteen. Filmi on siis robusti ja helppo formaatti, rulla sisään ja kuvaamaan. Kehitys ja skannaus on laitostunutta toimintaa joka toimii kuin kello tai junan vessa. Lopputuloksena on hyvinkin äkkiä 4K tiedostot leikkaajalle. Sinänsä digitaalisen kuvauskaluston käyttö ei tuo tähän oleellista eroa, etenkään kun filmikameroissakin on kauan ollut myös videotallennus otosten tarkkailua ja tarkistamista varten. Sellaista nopeus- ja kustannusetua mikä mm. lehtityössä on ehdotonta, ei elokuvapuolella joko saavuteta tai edes tarvita. Digikameravalmistajien halu tietysti on siirtyä niihin. Filmitehtaiden halu taas pysyä filmissä. Näiden välillä käydään kovaa kilpailua elokuvaajista, ja loppujen lopuksi ko. valinta ei elokuvaaja kosketa niin paljon. Suuri osa valitsee filmin ja pieni osa videon. Digivideon valitsijoiden osuus tulee kasvamaan lähivuosina oleellisesti, mutta on vaikea ennustaa kuinka paljon. Selvää kuitenkin on, että jatkossakin oleellinen osa valitsee filmin. Tällä hetkellä molemmille on yhtä sujuva ja tuettu työnkulku, joka ei ole muuttumassa mihinkään. Sellaista mukavan debaattista äärimmäistä totuutta tai kantaa ei siis ole, mutta se, mistä haara elokuvapuolelle lähti käyntiin, pitää joka tapauksessa paikkansa; elokuvabisnes on merkittävä filminvalmistajille kuten Kodakille ja Fujille myös jatkossa suhteessa valokuvausbisnekseen.
Vs: Onko digi kuollut? .Kun puhun Dye Transferin olevan "toisesta maailmasta" en tarkota säilyvyyttä, vaan kolmiulotteisuutta tai sen vaikutelmaa printissä ja värien luminanssia "glow", hehkua, mutta sekin on väärä sana, joten tyydyn sanaan "potkua". Ne jotka ovat näitä laadukkaina printeinä nähneet, kyllä tietävät mistä on kyse.
Vs: Onko digi kuollut? Minä taas ekonomina ajattelen asiaa toisin. Filmiskannerin hinta pyörii tuolla $450k kieppeillä ja jos homman ulkoistaa, niin yhden 90min leffan filmikulut kehityksineen ja skannauksineen on $120k ja siitä ylöspäin. Redin runko taas maksaa $17k. Tuottajan on helppo esittää tuotantoyhtiölle siirtymistä digitaaliseen kuvaamiseen, kun sillä saadaan parhaimmillaan $100k säästöä. Olkoonkin leffan budjetti mikä hyvänsä, on tuo säästö juuri passelin kokoinen, että ihminen ymmärtää sen isoksi summaksi. Sitten meillä käy kuten valokuvauksen kanssa, että kymmenen vuoden päästä on iso kasa elokuvakamerankäyttäjiä, jotka eivät ole opiskelleet digitaalista systeemiä ja valitttavat kun ei ole töitä. Kyllä se nyt vaan on asia niin, että digitalinen kuva on main streamia ja filmi on jäänyt marginaaliksi. Sillä saa tehtyä hienoja juttuja ja on paikassaan ihan ehdoton. Millä muulla saa tehtyä vanhan näköisiä juttuja paremmin kuin vanhalla tekniikalla. Mikään mustavalkokuva ei näytä enempää perinteiseltä mustavalkokuvalta kuin perinteinen mustavalkokuva. Kun on tehty riittävästi digitaalista matskua, niin tottahan toki vanha cibachrome alkaa näyttää taas erikoiselta tai dye transfer erottuu massasta. Kaikessa on kyse lopuksi vain siitä, että mihin tarkoitukseen kuva tehdään ja missä kustannusraameissa.
Vs: Onko digi kuollut? Kun tätä digi vs. filmi -juttua kerran on vielä ilmassa, niin täytyy huvikseen vielä mainita; Mainittu dyetransfer-tyyppi Jim Browning kuvaa ilmeisesti pääosin digillä nykyään ja tekee digikuvistaan dye tranfer -printtejä omatekemällä laservalotuslaitteella. Huvittavaahan tässä siis on, että saadakseen digikuvista haluamanlaisiaan huippunäyttäviä printtejä, herra on kehitellyt mm. oman filmiemulsion ja ensin valmistanut sitä itse ja sittemmin teettänyt filmiä. Koko prosessin monimutkaisuudessa on loppujenlopuksi melko yhdentekevää, onko originaali filmi vai digi. Maailma ei ole aina niin yksinkertainen paikka.
Vs: Onko digi kuollut? Valokuvan kohdalla asia on ollut näin jo ainakin 5-7 vuotta. Elokuvan kohdalla ei voida puhua main streamista ja marginaalista. Esität aika voimakkaan tulevaisuudennäkymän, jonka toteutuminen on vielä täysin asia erikseen. Se voi tapahtua juuri kuten kuvailet, tai sitten ei.
Vs: Onko digi kuollut? No ei tuo filmin toiminta kyllä todellakaan mitään monimutkaista atomitason fysiikkaa ole. Hapettumisesta vain on kysymys, suhteellisen kapealla toleranssilla. Patentti on vuodelta 1839, jolloin höyryjunakin oli kova sana. Ja niillä väripalluroilla siellä hopeaan kiinnitettynä tehdään värikuvia, aika yksinkertaista tämäkin. Kannattaa perehtyä asiaan, eikä luoda itselleen moisia mysteereitä. Kuvaputkitelevision toimintaa en minäkään ole koskaan ymmärtänyt, mutta en silti pidä sitä taianomaisena.
Vs: Onko digi kuollut? Tähän on vielä kommentoitava että on kovin kummallista verrata kalleimpia filmiskannereita budjettimallin digitaaliseen elokuvakameraan. Digitaalisia elokuvakameroita nimittäin löytyy myös tuossa $450k luokassa ja 4K 35mm filmiskannereita tuossa $17k luokassa. Argumentit kelpaisivat siis juuri päin vastoin. Tätä juuri tarkoitan, kun mainitsen osapuolten kilpailun. Kumpikin osapuoli pystyy perustelemaan kantansa painavin argumentein päästelemällä sopivia osatotuuksia.
Vs: Onko digi kuollut? Ilmari, perehdyn asiaan koko ajan, koska en pidä mysteereistä vaan tiedosta ja koska tavoitteenamme on tehdä entistäkin parempaa filmiä (tämänhetkiset emulsiomme, http://www.students.tut.fi/~alhonena/emulsio2010/ , ovat n. ISO25) ja voin suositella sinullekin seuraavia kirjoja: Tadaaki Tani; Photographic Sensitivity: Theory and Mechanisms, vuodelta 1995, Ingo Leubner; Precision Crystallization: Theory and Practice of Controlling Crystal Size, vuodelta 2010 Esimakua taustalla olevista mekanismeista saat lukemalla tämän artikkelin: Latent image - Wikipedia Patentteja on tuhansia vuoden 1839 jälkeen. Kehittyminen on tietysti hapettumis-pelkistymisreaktio, mutta se on sama kuin sanoisi että digikamera perustuu sähköön. Suurimmat läpimurrot latentin kuvan käsitteessä ovat 40-luvun tienoilta, mutta vielä hiljattainkin oleellisista asioista on kiistelty ja olennaisia tekniikoita kuten 2-elektroniherkistys (n. 2004) ja dye layering (n. 2007) saatu käyttöön. Minä ymmärrän kuvaputkitelevision toiminnan erittäin hyvin. Filmiä en vielä niin hyvin. Tanin kirja ei ole hirveän helppoa luettavaa fysiikan pohjatiedoillani. Hapettumisen sijaan oleellisia termejä ovat herkkyyskeskukset, potentiaalikuopat, elektronien viritystilat jne. On totta, että 1800-luvun tietotaidolla ja tekniikalla saa tehtyä vaikkapa mustavalkoista ISO10-filmiä, mutta nykyaikainen filmi on jotain muuta. Se mm. häviää digitaaliselle kuvannukselle herkkyydessä vain n. 1-2 aukkoa ja mahdollistaa tarvittaessa huomattavasti suuremman resoluution ja dynamiikan.
Vs: Onko digi kuollut? Kyllä, juuri tuota on havaittavissa, kun kiinnitit huomiosi tuohon anekdoottiin, vaikka se juttu oli, että filmi, sen kehittäminen ja skannaaminen tavalla tai toisella maksaa sen reilut $100k. Skannerin hinta oli esillä vain siksi, koska oli odotettavissa argumentti, että onhan niitä kalliita kameroitakin. Eikä kyseessä ollut budjettimallin kamera vaan täysin vertailukelpoinen runko speksit täyttävällä sensorilla. Filmi vs. digi vääntöhän tässä oli käynnissä, eikä oheistuotteiden hinnoilla ole väliä. Kuitenkin nuo kamerat on pitkälti aina vuokrakamaa. Paremmuudesta voidaan keskustella monin tavoin ja marginaalituotteista voidaan aina tehdä hieman parempia, mutta kysymykseen näin yleisellä kuluttajatasolla, ei... digi ei ole kuollut vaan porskuttaa suositumpana kuin koskaan.
Vs: Onko digi kuollut? Jaaa, nyt siirryttiin elokuvabudjeteista taas yhtäkkiä kuluttaja-asioihin, mistä olen jo monesti sanonut olevani täysin samaa mieltä. Maalitolpat siirtyy niin että viuhuu. No, joskus keskusteleminen vaan on toivottoman vaikeaa. Sitä on intternetissä havaittavissa. "Ansojen" virittely ja niihin vetoaminen ei koskaan ole lupaava merkki. Minä jatkan asialinjalla myös jatkossa, olkoon tämä ketju sitten tässä.
Vs: Onko digi kuollut? Tieteellinen, eksakti argumentointi tuottaa monesti mielikuvia, joita enää kukaan ymmärrä. Kaikki maailman asiat hengittämisestä kävelyyn, tieteelliseen tarkkaan selostettuna muuttuvat lopulta täysin käsittämättömiksi. Maitoa ei ymmärrä, jos lukee mitä se sisältää: Yksi litra normaalia lehmän raakamaitoa (käsittelemätöntä) sisältää keskimäärin noin 32-40 g proteiineja, joista kaseiineja (juustoproteiinit) on noin 30 g, alfa-laktalbumiinia 1,4 g, beta-laktoglobuliinia 3,3 g immunoglobuliineja 0,7 g, glykomakropeptidiä noin 1 g ja laktoferriiniä 0,1 g. Maitoproteiineihin sisältyy myös mikrobeja tuhoavia entsyymejä, kuten laktoperoksidaasia ja lysotsyymejä, sekä kasvutekijöitä. Turha tehdä asioista vaikeita, jollei se vaikeaksi tekeminen ole se työ mistä maksetaan... Se että tulee silloin tällöin uusia, innokkaitakin filmiharrastajia (digi on koettu), johtuu monesti vain siitä että heille on filmiä kehunut harmaapartainen mies, kultaisen nuoruuden muistelona tyyliin "Ennen oli miehetkin rautaa, poika. Ja Ansel Adams". Filmi on saanut tiettyä glooriaa, väistyneenä tekniikkana, ja siksipä retrohenkiset tätä mielellään kokeilevat. Kertakokeilujen jälkeen siirrytään vaikka kelanauhureihin tai pieniin höyrykoneisiin, kun huomataan että naudanpääliima muovipinnalla on nyt koettu. Ja vielä kun sitä pirun Kodachromea ei enää saakaan, sitähän se ukko just kehui.