Kai tää on oikealla foorumilla? No tarve olisi kokeilla siirtyä kynästä ja paperista tietokoneeseen. Ilmeisesti jopa excelillä onnistuu käppyröiden piirto, sillä tehtyjä resiprookkikäyriä ainakin olen netistä löytänyt. Minä vain kun olen aina kiertänyt kaikenmaailman toimisto-ohjelmat kaukaa, niin en ymmärrä tuonkaan päälle juuri mitään. Käppyrän kyllä saa, mutta se on melkoinen EKG-käyrä. Pitäisi saada sovitettua mitta-arvoihin sellaiseksi hienoksi käyräksi - mieluusti vielä mittatarkkuus huomioiden... Eli, onnistuuko tuo excelillä helposti vai onko jotakin käteviä ominaiskäyrien yms. tekoon tarkoitettuja ilmaisohjelmia olemassa?
Itse olen käyttänyt gnuplot ohjelmaa, joka on aika hankala käyttää ja vaatii täten paljon opiskelua. Toisaalta kun käytön on kerran oppinut niin jälki on todellakin ammattimaista laatua. Saatavilla *nixeille ja jopa windowsille. Toki muitakin ohjelmistoja on esimerkiksi matlab on mielestäni erittäin kätevä mutta kallis. Tälle on tehty opensource vastaavia ohjelmistoja kuten scilab. Jos on tarvetta tehdä paljon käyriä jatkossakin, niin suosittelen opettelemaan gnuplotin. Gnuplotin saa mukavasti tuottamaan LaTex-yhteensopivia grafiikoita - näin boonuksena.
Gnuplot on hyvä ohjelma, suosittelen. Matlabille on ilmainen vastine nimeltä Octave, joka käyttää käppyröiden piirtämiseen Gnuplotia!
Gnuplot tuli tutuksi 90-luvun alkupuolella... En kyllä oikein tahtoisi nykyaikana palata sen käyttöön :S Nimim. "Ex-unix-huru-guru"
Excelin osaaminen ei ole minunkaan vahvuus. Tarkoitatko EKG-käyrällä, ettei käpppyrä ole tarpeeksi "sileä" (hieno)? Kokeile Chart > Add trendline.
Touché vai mitä tässä pitäis huutaa ._. Mutta... Onhan nää käsipelillä menny vuosien ajan, lähinnä tietokoneistus olis kiva siinä että vois ehkä helposti verrata erinäkösiä käppyröitä ja kans laittaa nettiin näytille... Toki onnistuuhan perinteisestikin: Tuon näköistä piirrosta on mapillinen Tosta rippasin pois omat pohdiskelut joita noihin kirjailen. Kyllä tämä käsityötä... ^^;
Seleväh...!! Mitenkäs tuota - ihan pakko kysyä, että kuinka paljon hyötyä noista resiprookkikäyristä on ollut valmiita teoksia ajatellen...=
Ominaiskäyrää tarkoitat tietysti ^^ No jos jaksaisi pyöritellä puhtaasti käyriä ja mittaisi paperiltakin käyrät, niin pystyisi ilman koekuviakin näkemään suoraan millä filmi+kehitys -yhdistelmällä tapahtuu minkäkinlaisia sävylatistumia tms. tietyn paperin tietyllä jyrkkyydellä... Mutta en oikein noin pitkälle jaksa mennä. Mulle se hyöty on siinä että näkee käyrän muodon ja oppii eri filmeille tietämään sen, kuinka ne toistavat esim. huippuvaloja ja kuinka kehitys siihen vaikuttaa. Käyrästä näkee gamma-arvon ym. kivaa tietoa. Lisäksi tietysti tärkeä tieto on tuo todellinen käyttökelpoinen herkkyys (tuossa käppyrässä E.I. 25). Ja kun zonettelen, niin toki tiheysarvot ovat merkityksellisiä - prosessissahan on tavoitteena "täydellinen" negatiivi joka on helppo vedostaa siten, että oma visio toteutuu. Ja näinhän se on käytännössäkin. Näppituntumalla kehittämällä tulee kasapäin negoja jotka on hankalia vedostaa, mutta kokemus toki tuo sen itselle toimivan kehitysaika+kehite+filmi -yhdistelmän ennenpitkää. Tapojahan on monia - minä vain aina olen ollut kiinnostunut sensitometriasta. Niin se resiprookki - sehän on tarpeellinen, onneksi mv-filmeissä sellainen onkin yleensä speksilehtisessä. Sehän tarkoittaa filmin herkkyyden laskua erittäin lyhyillä tai pitkillä (pidemmillä kuin ½s) valotusajoilla. Esimerkkinä vaikka ilford hp5+, jos mitattu valotusaika olisi 15s niin todellinen tarvittava valotusaika olisi noin 55s Diamateriaalille valitettavasti resiprookkitietoja on heikolti. Pitää joko itse tuhlata filmiä ja tehdä mittaukset tai toivoa, että löytää netistä jonkun muun tekemän kuvaajan - kuten löysin mm. Velvia 50 -filmille. Sekin oli excelillä tehty, näin ohimennen huomautuksena. Tulikohan pahoja sammakoita, silmät niin pahasti ristissä (-_-)zzZZZ
Ei kai, datasheetistähän tuon perusarvoisen respirookkipisteen näkee ja korjausarvotkin on annettu. Ne kyllä löytää lähes jokaisen valmistajan sivuilta ja kellä ei niitä ole, niin minulla on pdf:nä niistä tärkeimmistä.
Ei, mutta tämä tekee (Excelin helpistä...): "Smooth the angles of line charts When you use this procedure to soften the jagged edges of a line chart, your data is not affected. Click the line data series you want to smooth. On the Format menu, click Selected Data Series, and then click the Patterns tab. Select the Smoothed line check box. "
Laiskana kysyn tyhmiä vielä. Osaako tuo huomioida selvät "poikkeamat" ja oikaista niiden kohdalta matemaattisesti todennäköisintä reittiä pitkin? Käsin piirrettäessähän käyrän sovitus tehdään noilla erilaisilla mutkaviivaimilla sillai, että se kulkee sopivasti mittapisteiden läheltä, ei välttämättä niiden kautta jos tuloksissa on yllättäviä heittoja (mittavirhe, valotusvirhe, ...)
Niin tai valitsee suoraan XY-kaavion, joka tasoittaa viivan (points connected with smoothed lines), mutta sitä tässä ei kai nyt haettu. Kyllä. Sehän riippuu pitkälti siitä, miten tiuhaan arvoja laitat ja miten muotoilet trendi-viivan. Saat trendi-viivan y:n x:n funktiona, kun laitat ruksin kohtaan Display equation on chart.
Yleensä nämä toimistosoftat iskevät dataan luonnollisen kuutiosplinen. Se taiteltava mutkaviivain tekee osapuilleen saman. Funktion sovituksesta data-aineistoon löytyy varmasti muutama hyllymetri matemaattista kirjallisuutta, joka saa silmät lasittumaan. Helpointa lienee käyttää matlabia ja sovittaa polynomi 2 -normin minimoinnilla. Toisaalta 1 -normia pidetään parempana, mutta ratkaisu on työläämpi. 2 -normi on se tavalline eukliidinen normi, matlabilla se ratkeaa suoraan moore-penrosen pseudoinversillä eli PINV() -komennolla ilman optimointiongelmaa.
3:lla eri tavalla - pistemittari-menetelmällä (helppo kun ei vaadi juur välineitä, kinarin pistemittari, 50mm linssi + lähilinssi tuotti ihan tarkat käyrät kun vertasi densitometrilla mitattuun) - Densitometrillä, mutta kun sellaista ei ole omaa niin on jäänyt satunnaiseksi - Nykyään lähinnä skannerilla + vuescanin tiheysmittarilla. Kun välillä varmistaa läpivalaistavalla harmaakiilalla vain tuon skannerin kalibroinnin (hyvin on ainakin epson 3200 pysynyt kohdallaan). Tarvii tosin korjauskäyrän, koska vekottimen vaste ei tosiaankaan ole lineaarinen
Viimeksi (=muutama vuosi sitten) kun tein zone kalibrointia niin käytin myös (Agfan) skanneria. En edes verrannut sen lineaarisuutta harmaakiilaan, mutta mittailinkin "vaan" I ja VIII:ia. Mulla ei enää ole tuota Agfan skanneria käytössäni. Moniko askelista harmaakiilaa olet käyttänyt? Onko tuo Vuescanin tiheysmittari ihan vakiotoiminto vai joku lisäpalikka? Millainen tuo Epsonin korjauskäyrä on? (Mulla on 1640:n)
Olen käytellyt 21-pykäläistä filmikiilaa, 0,15D askelin väli 0,05 - 3,05. Vedosten mittailuun olen käyttänyt kodakin Q-13 -liuskaa, 20 pykälää.