Tämän kommentin innoittamana... ...päätin laittaa esille tämän kuvan. Kuvaa kehuttiin aikanaan lehdessä ja muistelen, että sitä taidettiin pitää sen päivän parhaana kuvana. Tämän tosin ei kuvasta suoraan aukene, mutta pointti oli, että juttu painottui tietty paikallaisiin kuljettajiin ja tässä tuo 83 ajaa juuri kotikisaansa. Kaverilla ei vielä menestystä paljon ollut ja tässäkin hän johti vain tämän mutkan. Kaatui seuraavasssa. Numero 3 oli viikonlopun sankari ja voitti muistaakseni tämänkin lähdön.
Hieno! Nyt on vähän sitä kilpailuakin kuvassa. Mutta tätähän minä tilasinkin, helppo on sitten kehua.
Tässähän onkin nyt sitä kunnon kisameininkiä!! Crossi on kieltämättä aika tylsän näköstä kuvattavaa jos kuvaan ei saa kuin yhden tai kaksi kuskia. Selkeesti enemmän meininkiä kun siinä mun crossikiuvassa, mutta se olikin harjoituspäivältä. Silloin ei näin tiukasti väännetykään.
Kuvateksti: "Kotikylän oma kuski on vahvasti kiinni erävoitossa". Näin kuva valehtelee, jos haluasi sen niin tekevän. Toisaalta tässävaiheessa olisi näin voinutkin olla, ilman seuraavan mutkan kaatumista. Kuvassa on vauhtia ja mutkassa aika ryysis. Ihme ettei siellä ole nyt jo ketään nurin...
No niin, mutta sellaista ryysimistähän nuo kaikki kisat on, ainakin kunnes lauma vähän jakaantuu. Välillä tosiaan ihmetyttää ettei kisailijat ole kokoajan turvallaan tai jalat mankeloituna noiden kaikkien pyörien välissä
Enpä tiedä tuosta alemmuudesta. Ei näkyisi sitten kuskeista kun ekat ja kyllä tässä motoristien piti olla pääosassa. Käytännön ongelmia tohon alemmuuten on lisäksi monta: ekassa mutkassa oli vähän koroketta, että ihan alas ei pääse, risut ja aitanyörit, mieluummin aina omilla jaloilla moottoriurheilun parissa, jos käy jotain yllättävää. Kamerana oli Canon 1D, opukkana 70-200 ja filminä SanDiskin CF 512. Valoa tuli reiästä 4 1/500 sekuntia ISO-arvon ollessa 800. Joo. Kivahan tota on katella ja kuvailla mutta ihan hirveä lajia. Ei huvittaisi olla kisaaja eikä paljon kiinnostaisi omaa poikaa tuon harrastuksen pariin houkutella. Loukkaantumiset ovat arkipäivää ja aina on vähintäänkin suu täynnä hiekkaa ja kuraa.
eijei pojat, itse noin 10v soramonttuja kiertäneenä milloin suomessa, milloin maailmalla pitää sanoa, että laji on maailman hienoin. vuosiin en ole enää pyörään koskenut, mutta aina veri vetää radoille, nyt tosin kameran kanssa. viikonloppuna taas, katsotaan tarttuuko kennolle mitään näytettävää.