Askelia. Ja puhetta. "Täällä se on" Nurkan takaa tulee näkyviin kaksi suurikokoista miestä. "Tää on hyvä mesta. Päästään autolla perille. Voisi losauttaa vaikka suoraan autosta..." "Mitä meinaat, montako niitä tuolla mahtaa olla?" Kaverit olivat niin tohkeissaan etteivät huomanneet minua. Raivasivat innoissaan autolle tilaa heittämällä kuivuneita risuja ja oksia sivuun. Nojasin kiveen ja purin hammasta yhteen. Mieli teki huutaa ja kiroa. "Siellä pesässä on emo ja kolme maaliskuussa syntynyttä poikasta ja jotka eivät tosiaan pärjää ilman äitiään" Mutta olin hiljaa. Yöllä mäyrä äiti kulki metsäpolkuaan muutaman metrin päästä minua. Olisin halunut kuiskata sille jotain.
Vs: omakuva Tää on suorastaan mykistävää omistautumista. Kun tarpeeks syvälle uppoutuu huomaa olevansa jo osa kuvauskohdettaan. Hieno omakuva.
Vs: omakuva Voi paska, ikävämpi homma. Kuvista: hienoja nämä ovat, todella. Monen lajin tassunjäljet pölyisissä ruuduissa kertoo yhteiselosta, siitä hyvästä.
Vs: omakuva Hieno on ! Näitä huvikseen losauttajia on kyllä helvetin vaikee ymmärtää, tuskin kukaan ruuaksi näitä jahtaa...
Vs: omakuva Kuva on äärettömän hieno. Mäyrän ampujat hanurista, mutta minusta irallaan kuvasta, joka kertoo yhteydestä ja kuvaajan hyväksymisestä.
Vs: omakuva Huvikseen losauttajat voisi vaikka losauttaa huvikseen. Vihaksi pistää. Kuva ja tarina koskettivat. Kiitos.
Vs: omakuva Hienoja kuvia taas ja liikuttava tarina. Voi kun useampi tyytyisi kameralla metsästämiseen.