Vs: Olympus OM-D sarja Huonoa on ymmärrykseni tällä saralla vai olenko vain turhen konservatiivinen, mutta mitä sillä evf:llä sitten saa lisää optiseen+takatöllö-yhdistelmään verrattuna?
Vs: Olympus OM-D sarja Näinpä, ja mitä huonommin tarkentava kamera, sitä pienempää kennova huudetaan apuun ;-)
Vs: Olympus OM-D sarja Evf:ään saadaan, niin haluttaessa, mukaan kaikki se tieto mitä takatöllössäkin on, eli ei tarvitse katsoa erikseen töllöstä missä mennään, vaan nähdään kaikki tarvittava tieto jo kuvatessa. Yksi oleellinen ero evf:llä ja optisella etsimellä on se, että näet jo ennen kuvan ottoa millainen kuvasta tulee (mahdolliset ali-/ylivalotukset, värilämpötilan, jne). Evf voidaan tehdä sen kokoiseksi kuin halutaan, eli ei puhuta luvuista alle 100% vaan esim 120% tai 150%, vaikka 200% jos niin halutaan. Nopeimmat evf:t päivittyy n.5ms:ssa, eikä tuo ole mikään ylittämätön raja. Evf antaa hurjasti mahdollisuuksia joita ei olla vielä lähellekään hyödynnetty, 2-3v:n jälkeen ihmettelemme kuinka olemmekaan tyytyneet tämän päivän evf:iin, sitten kun evf antaa riittävästi tietoa, voidaan takatöllö sulkea tai pitää lepotilassa ja näin säästetään sähköä eikä tarvitse vuorotellen vilkuilla molempia. Tässä vaiheessa kun kehitys on nopeaa, ei osaa oikein hahmottaa mitä ominaisuuksia evf:ltä voidaan odottaa, mutta uskon, että kyllä ne insinöörit vielä jollain meidät yllättää ;D
Vs: Olympus OM-D sarja En kyllä allekirjoita tätä. Eipä tuo pieni kameralaukku sen enempää paina kuin vaimon käsilaukkukaan. Ja kyllä ne naisetkin niitä jaksaa kantaa. Nämä ovat toki mieltymyskysymyksiä, joten yksiselitteisesti parasta kameraa ei tietenkään pysty sanomaan. Toinen ei D4s:ää pienempää voisi kuvitella ja toiselle riittää Panasonic GM5. Minulle se E-M1 oli juuri sopivan kokoinen ja tarjosi huomattavasti paremman käyttökokemuksen. Kuitenkin noiden prime objektiivien kanssa se painoi niin vähän, että niiden pitäminen aina mukana ei ollut ongelma. Myöhemmin kun aloin kantamaan isompia linssejä niin se jo rupesi pidemmän päälle vaivamaan ja monesti se tuli sitten jätettyäkin kotiin eli silloin se oli jo liian iso minulle. Eli kannattaa yrittää löytää se itselle sopiva kompromissi, koska paras kamera kuitenkin on se joka on mukana. Minä olen tullut siihen tulokseen että jo tuo 1" kennokoko alkaa olla nykytekniikalla aivan riittävä omiin tarkoituksiin ja tämä mahdollistaa sen, että pystyn sitten opimoimaan muita ominaisuuksia. Monen muun käyttöön taas se todennäköisesti on naurettavan pieni ja silloin luonnollisesti kannattaa ostaa omiin tarkoitusperiin ja mieltymyksiin sopiva kamera.
Vs: Olympus OM-D sarja Nyt seuraa paljastus! Myönnän ihan näin julkisesti että olen täysin tyytyväinen E-M1:n kuvanlaatuun! Kuvat näyttävät mielestäni todella hyviltä minun MacBook Pron 15" Retina-näytöllä, ja samaten teettämissäni A4-kokoluokan tulosteissa. Julkean myös esittää mutuna arvion, että suurin osa (yli 50%) valokuvaajista - oli kalustona sitten FF, APS-C tai m43 - ei koskaan teetä kuvistaan A3-kokoluokan tai siitä isompia tulosteita. Toisaalta, en kyllä kovinkaan usein vertaile eri kameroideni kuvanlaatua keskenään 100% croppina, vaan olen sitä mieltä että käytännössä jokaisella nykyjärkkärillä voidaan saadaan aikaan useimmille riittävän hienoa kuvanlaatua. Tällöin kameran käytettävyys, toiminnallisuus, kuljetettavuus/keveys ja ergonomia nousevat kriteerilistalla korkealle. Mutta paljastukseni senkuin jatkuvat! Mielestäni ultrakapea DOF (siis sellainen, joka voidaan saada aikaa vain FF-kennolla, mutta ei m43-kennolla) tuo todella harvoin oikeaa lisäarvoa kuvaan. Toisin sanoen, en muista montaakaan kuvaa nähneeni, jossa kuva X olisi upea vain ja ainoastaan tällaisen ultrakapean DOFin ansiosta, mutta ei-niin-upea m43-kennolla otettuna. Sen sijaan, yksikään omista parhaista kuvistani, puhumattakaan hienoimmista näkemistäni kuvista, hienous ei perustu muutaman millin DOFiin. Tämä kaikki saattaa kuulostaa uskomattomalta monen teknis-orientoituneen pikselipiipertäjän korviin, että joku kerettiläinen on tätä mieltä!
Vs: Olympus OM-D sarja Itse teen viikottain 30x40 cm kuvia ja 40x50 aika usein. Jokunen suurempikin tulee tehtyä sillointällöin, joka vuosi. Oly oli cropeista 1.vaihtoehto sen oikean 4:3 sivusuhteen takia. Sillä oli ilo kuvata kun ei tarvinnut jättää niin paljon rajausvaraa kuin kinoprutkuilla. Oly oli ensimmäinen digikamerani jonka oston jälkeen ei kuvista tullut wow-efektiä, vaikka kohtuullisen mukavia olivatkin. Kun kannoin sen takaisin kauppaan ja otin C 5D Mk3 käyttöön niin sitten tuli taas aito Wow. Yllättävän paljon Canonin 5D mk2 ja mk3 välillä on tapahtunut, niin paljon että vaihdon jälkeen Olya ei ole yhtään ikävä. Pieni koko on näköjään rasite.
Vs: Olympus OM-D sarja Tästähän peilittömissä nimenomaan on kyse. Kameran koon radikaali pienentäminen mahdollisimman vähillä kompromisseilla käytettävyyden ja kuvanlaadun suhteen. Kameran pienentyessä yleensä nuo molemmat huononevat. Jokaisen täytyy sitten löytää se oma "sweet spot" koon, käytettävyyden ja kuvanlaadun suhteen. Jollekin se voi olla Sony RX100, minulle se on OM-D E-M5 prime-objektiiveilla, toiselle se on Sony A7 ja jollekin ei täyskennoista järkkäriä pienemmässä kamerassa ominaisuudet riitä. Kokeilemalla selviää.
Vs: Olympus OM-D sarja Tämä. Kamerathan ovat aina kompromisseja. Myös pikkukennoinen FF verrattuna keskariin Tosin esim. E-M1:n tapauksessa kameran ergonomia ja käytettävyys on minulle pienikätisenä parempi kuin yhdessäkään ikinä kokeilemassani peilijärkkärissä, joten DSLR:ää pienempi koko on minulle tässäkin suhteessa plussaa.
Vs: Olympus OM-D sarja Kaikki kamerat ovat kompromisseja joltain osin. Niche-markkinoille lähtö tavoittelemaan maailman parhaan kameran titteliä voi olla pitkä, kivinen ja kallis tie. Tästä puhuttiin jo silloin ppotkan alustamissa keskusteluissa, että kameranvalmistajien primääri-intressejä eivät välttämättä ole tutkimus ja asiakaspalvelu, vaan semminkin kannattava myynti ja mallisto myötäilee tätä sitten vaihtelevin tavoin markkinoinnin ja tuotepuolen yhdessä viitoittamalla tavalla. Jos nyt kuitenkin kävisi niin, että kamera on omaan tumppuun perin sopimaton tai ergonomisesti huonon sorttinen, niin netistä saa tilattua kahvoja ja sormitukia ergonomiaa parantamaan. Itse olen ratkaissut mm. Sigman ja Fujin saippualaatikkomaiseen ergonomiaan liittyviä ongelmia em. lisävarusteilla ja ne auttavat usein jo pääsemään ihan siedettävälle tasolle ilman mittavampaa taloudellista haittaa. Lisätuet maksavat 7-25 euroa ja lisäkekahvat alumiinista 35-100 euroa toimittajasta riippuen. Näillä siis saa otteen kuntoon. Valitettavasti työkaluergonomiaan liittyvät painikkeet ovat sitten luku erikseen.
Vs: Olympus OM-D sarja Viime aikoina on tuon ratakiskon painosen FF-kaluston raahaus alkanu tympiä ja siirtyminen m43:n käyttöön on pikkuhiljaa tuntunut ihan mukavalta. Pienet valovoimaiset ja terävät primet ovat tuoneet uutta ulottuvuutta kiloisien zoomien ohelle. Vakavat maisemakuvat kyllä vielä täyskennolla vetäistään mutta esim. lähikuvaus ja katu- ym ei niin vimosen päälle onnistuu pikkukennosella hauskemmin.
Vs: Olympus OM-D sarja Palaan noihin evf:än etuihin. Esim. jos kuvaan jollain vanhalla, käsitarkenteisella obiskalla huonossa valossa, niin etsin toimii ikäänkuin valonvahvistimena ja tarkennus onnistuu.
Vs: Olympus OM-D sarja Minä otan nykyään myös "vakavat" maisemakuvat m43-kalustolla, tosin yritän pitää sen ryppyotsaisimman vakavuuden pois kuvaamisestani koska se on mukava harrastus ja intohimo, ei työ. Olympuksella ottamani maisemakuvat täyttävät omat laatukriteerini täydellisesti. E-M1:ssä on tosiaan sekin mukava puoli, etä kamera on yllättävän pieni ja kevyt esim. 25/1.8 primen kanssa, mutta käytettävyys on edelleen huippuluokkaa. Sitten isompi zoomi, vaikka 75-300/4.8-6.7 (kinokoossa hulppeat 150-600mm), muuttaa kameran luonnetta tietysti paljon, mutta painoa on edelleen yhteensä reilusti alle kilo, 920g. Gorillapodilla kiven päälle tai oksaan roikkumaan niin avot, skarppi 600mm kuva on tosiasia vaikka vähän hämärämmässäkin. IBIS kuvanvakaajan avulla on mahdollista saada hyvässä valossa jopa 600mm polttovälillä terävää jälkeä. Ajatus siitä, että raahaisi kilotolkulla DSLR-runkoa ja -objektiiveja, tuntuu nykyään jopa lievästi vastenmieliseltä. Saan tehtyä kaiken helpommin ja mukavammin, siten että lopputulos (kuva!) kärsii mielestäni tilanteesta riippuen käytännössä todella vähän tai ei lainkaan.
Vs: Olympus OM-D sarja Tämä taisi olla ensimmäinen piirre, joka minulla menee plussat-koriin. Käytän tosin vain automaattitarkennusta näkemyssyistä, mutta jos kuvaisin manuaaleilla, niin tuo on etu evf-etsimessä.
Vs: Olympus OM-D sarja Ihan hyviä pointteja. Perinteisen ison peilikameran vahvuudet ovat lähinnä ammatti- ja studiokuvissa osana suurempaa kokonaisuutta, mutta turistille ja metsänkävijälle pieni koko ja -paino ovat mieluisia lisäarvoja. Eikä siinä itse kuvanlaadussa niin isoja eroja ole, etteikö kummallakin saisi ammattimaista jälkeä osaavissa käsissä.
Vs: Olympus OM-D sarja Juuri noin, itse kuvaan zoomeilla, koska haluan rajata kuvan jo kuvatessa mahdollisimman oikein. m43 kenno riittää mainiosti todella suuriinkin kuviin, mutta ison kuvan kannalta on varmasti erinomaisen tärkeää, että kuvataan niin, ettei kuvankäsittelyssä tarvita paljoa rajaamisia, FF antaa siinä mielessä enemmän rajausvapauksia.
Vs: Olympus OM-D sarja Mitä tarkoittaa rajaaminen? Onko se sellaista, että näpätään kuva ja toinenkin ja siirretään ne johonkin kuvankäsittelyohjelmaan missä materiaalista etsitään jotain valokuvauksellisia elementtejä. Hyvällä onnella niitä ehkä jopa löydetään.
Vs: Olympus OM-D sarja En tiedä miksi olet noin ymmärtämätön rajaamisen suhteen, minulle se tarkoittaa sitä, että sommittelen näkymän jo kuvatessani ja rajaan pois kaiken epäoleellisen jolla ei ole mitään merkitystä lopullisen kuvan kannalta. En siis kuvaa monia sommitteluja tietämättä mihin pyrin, vaan muutaman eri valotuksen ja skarpin kuvan varmistamiseksi muutaman otoksen
Vs: Olympus OM-D sarja Minä oon "perinteinen muotokuvaaja" ja suurimmat suurennokset teen jonkinsorttisista muotokuvista. Suurimmat kuvakoot on tavallisesti 30x40, 40x50 ja 50x60 cm. Toki muitakin voi tehdä mutta noin se yleensä menee. Henkilökuvissa kinoformaatissa tahtoo tila sivusuunnassa loppua tai sitten tulee ylimääräistä sälää ylhäälle ja alhaalle, siksi 4:3 formaatin kamera tuntui kivalta. Sillä sai kuvata melko valmiiksi rajaten etsimen mukaan. Toista se on kinokameralla, aina pitää jättää rajausvaraa. Nikonissa on 4:5 formaatti ja se olis kyllä kiva. Rajausmerkit tähyslasilla lieventää tuskaa jonkinverran.
Vs: Olympus OM-D sarja Tuohan on täyttä tuubaa. Eipä heti kärkeen halveksuta toisten mielipiteitä/sanomisia. Huono asenne tulla mukaan saitille. Me vanhan kansan diakuvaajat olemme keskittyneet rajaamiseen jo pelkästään materiaalin asettamien rajoituksien vuoksi huomattavasti enemmän kuin ne digikuvaajat jotka voivat aina ajatella rajaavansa niin halutessaan. Täällä on kuitenkin kokemusta monella kymmeniä vuosia ennen kuin nuorimmat ovat edes syntyneet. Ja ammattilaisia on monta. Having said that.... Kyllä minäkin rajaan melkein aina - tosin riippuen myös siitä millä kuvaan.
Vs: Olympus OM-D sarja No, diafilmiä on tullu tuhlattua yli 40 vuotta (yli 10 valokuvanäyttelyä ja uutta pukkaa) mistä kai tämä ns "rajaaminen" johtuu. Ektacromesta oli hankala rajata, varsinkin jos kuvia esitti multivisiona projektoreilla. Nykyisin digikalustolla olen ehkä 95 prosenttisesti tyytyväinen kuvattuun materiaaliin kuvaushetkellä tehdyn rajauksen osalta. Sen takia ei tartte ettiä kuvauksellisia elemenntejä jälkiprosessoinnista. Kuvaushetken mietiskelyyn kuuluu "rajauksen" ohella myös muutakin. Linssin polttovälin ja terävyysalueen pähkäily esimerkiksi. Ja jalkazoomi. Erilainen filtraaminen jota maisemakuvissa käytän yli 80 prosenttisesti ja siihen kuuluva valotusajan valitseminen. Tämä vain luovuuden teknistä puolta, joka vaikuttaa lopputulokseen. Ok HDR on eri juttu. Täyskennolla ns rajaamisen puute ei ole minusta niin ongelmallista kuin pikkukennosilla. Jos ei kuvaa täydellä aukoilla mikä ei minun kuvauskohteissa täyskennosilla juurikaan käy koska maisemaan on saatava laaja terävyysalue mikä lähtee viiltävästi etunurkasta ja jatkuu...( ehe siksi ei voi käyttää canonin laajakulmazoomeja, Tokina rules) Siksipä on kivempi kuvata pikkukennosilla näitä (olympus 75 ja 45mm) pientä terävyysalueita vaativia kohteita. Molemmissa hieno bokeh. Ja ovat joustavampia kuin möhkälecanoni. E-M1 on ostoslistalla ja pari vanhempaa 43 lasia. aukko 18 originaali"rajaus" 5DC ja sylykykuppilinssi Tamron 28-75/2,8. Yhdistelmä millä kukaan "valokuvaaja" ei kuvais, ainakaan päivänvalossa tai ihmisten ilmoilla. Hyvin toimii 70x50 vedoksiin.