Vs: Olympus OM-D E-M5 No tulihan se vastaus, vaikka ensin meinasikin mennä pikkainen palkokasvi nenukkiin. Kiitos, uskon tuota zuiko väittämää. Kysymys on pyörinyt pitkään mielessäni, koska kyseisestä merkistä on aika paljon kielteistä ihmettelyä ja jotain maalipinta/halkeama ja mitälie juttua estraadilla, olinhan n. vuosi sitten hankkimassa ooämdeetä, olipa hyvä etten?
Vs: Olympus OM-D E-M5 [QUOTE> [/QUOTE] Vuosi sitten kattelin, mikään ei tuntunut hyvältä, kaikki mistä en tykännyt tuntui huonolta.. Mutta olipa hyvä että hommasin, nyt huonot asiat tuntuu hyviltä, uskomaton kamera ja mikä tärkeintä, kuvanlaatu huippua! Ihan uskomaton runko!
Vs: Olympus OM-D E-M5 Itse en haluaisi sitä sinnekään laittaa, kun silloin harvoin kun salamaa käytän, haluan säätää sen tehoa. Jos piilotan salaman säädön jonnekin muualle, niin en sitten löydä sitä. Sama pätee noihin muihinkin nappeihin, joihin ISO on mahdollisuus ohjelmoida. Tyydyn tosiaan tuohon automatiikkaan, ihan hyvin se kait hommansa hoitaa ja rajoituskin on päällä. Eihän sitä filkkarungollakaan niin vaan lennossa vaihdeltu...
Vs: Olympus OM-D E-M5 ISO löytyy helpoiten OK-napin painalluksella. Vaihtoehtoina etsimen täyttävä Super Contol Panel (SCP) tai etsimen oikean laidan menuna näkyvä Live Control. Kumpikin muistaa viimeksi rukatun jutun.
Vs: Olympus OM-D E-M5 Kokeneet kuvaajat ja nörtit keskustelevat siitä, miten saada kameraan muokattua järkevästi toimiva käyttövalikko... Joku tässä vaan mättää. Jotkut kameravalmistajat tekevät kameroita, joissa nuo toiminnot on valmiiksi mietittyinä hyvillä paikoilla. Kummallinen on ihmismieli. Hyväksytään ja ollaan valmiita ostamaan keskeneräisiä tuotteita, joita sitten yritetään viritellä toimiviksi ja vielä jaksetaan kehuskella moisia värkkejä! Edelleen muistan, kun kysyin Pen-kurssin kouluttajalta ja paikalla olleelta Olympuksiin erikoistuneelta kauppiaalta erästä kameran asetusta. Kumpikaan ei heti muistanut, mistä se löytyy, mutta tunnin kuluttua toinen oli sen löytänyt. Jos ihmiset pystyisivät suhtautumaan samalla asenteella elämän muihinkin asioihin, kukaan ei löytäisi Suomesta mitään valitettavaa. Koskaan. Ikinä.
Vs: Olympus OM-D E-M5 En ollut kekannut tuota OK-napin merkitystä, mutta entäs sitten kun tuo "valikko" tulee esille näyttöön, ja saat kursorin ISO kohdalle (nyt mm Auto ISO päällä), niin miten sitä säädetään? (mulla käytössä E-PL5)
Vs: Olympus OM-D E-M5 Itsehän olen omistanut PENini 5vrk ja alusta asti olen kironnut tuota valikkohelvettiä. En voi käsittää, miten pitkät perinteet omaava kameravalmistaja voi tehdä jotain noin hirveää kuraa käyttöliittymämielessä. Kun ostan "mikrojärjestelmäkameran", niin odotan, että siinä on järjestelmäkameroissa yleensä käytettävät toiminnot helposti saavutettavissa. Ei ne kuitenkaan kovinkaan montaa nappia tarvitsisi, ja nappejahan näissä PENeissäkin silti riittää. Käyttöliittymältään nämä ovat halpispokkareiden ja symbian-puhelimien rakkauslapsi ja valikkohirvitykseen on sitten päälle liimatun lisätty näitä "vaativamman käyttäjän ominaisuuksia". Ensimmäistä kertaa joutuu tarttumaan ohjekirjaan ihan toden teolla osatakseen painella niitä lukuisia nappuloita oikeassa järjestyksessä, että saa aktivoitua nuo mitkä-lie-live-valikot. Ihan hullun hommaa.
Vs: Olympus OM-D E-M5 Tännekin tämä toiveeni: Olis hienoa jos oppis tuon filosofian mikä Olympuksen softamaakareilla on ollut mielessä. Kovasti auttais jos olis edes ns. reittipuu mistä selviäis reitit kullekin erityistoiminnolle. Vaikkapa useampikin jotka toimisi päällekäin, eli jonkin näköinen 3D reittipuu. Minulle ainakin olisi helpompi oppia idea näkemällä kuin ulkoa opettelemalla. Eipä tuollaisen reittipuun tekeminen pitäisi olla mikään ongelma jos vaan tahtoa Olyn kavereilta löytyis, niin ja voisihan sellaisen tehdä harjaantunut käyttäjäkin jättäen vaikka epäoleelliset erittäin harvoin esille tulevat asiat pois tuota puun ymmärtämistä sotkemasta. Puut alkaisi tietysti rungosta, eli jokaisesta nappulasta/toiminnosta millä mennään softan syövereihin sisälle.
Vs: Olympus OM-D E-M5 Klikkaat siinä kohdassa toisen kerran OK ja valitset listasta haluamasi ISOn tai Auto-ISOn. Kosketus laukaisimeen vie kuvaustilaan. Seuraavan kerran, kun painat OK:ta, SCP tarjoaa jo valmiiksi ISO:n säätöä. Olympuksen Menu olisi selkeämpi vaikkapa Canonin tapaisena välilehtiin perustuvana. Menun tarkoitus on kuitenkin säätää kamera kerran halutun kaltaiseksi sen jälkeen siellä ei tarvitse käydä. Ne asiat, jotka eivät mahdu nappuloihin, löytyvät Myseteista, SCP:stä tai Live Controlista. Itse en ole käynyt oman kamerani Menussa kuukausiin, paitsi mitä demosin Verkkokaupan messuilla joku viikko sitten. E-PL5:ssä Mysetit saa lisäksi tallennettua Mode-kiekkoon.
Vs: Olympus OM-D E-M5 Loistava ajatus. Laitan korvan taakse. Täytyy tutkia asia tarkemmin, kun taas blogailen joskus elokuussa.
Vs: Olympus OM-D E-M5 Tällaisen vanhan pierun sydäntä lämmittää sinun positiivinen mielipide, kiitos siitä.
Vs: Olympus OM-D E-M5 Nyt kysyt aika laajaa asiaa, oikeastaan voisi kysyä kuten joku jo tuossa edellä, että mitä ajat kommentillasi takaa. Kaiksta merkeistä löytyy jotain hyvää ja kaikista tuotteista jotain valitettavaa. Minun silmissäni tuo kysymys on retorinen etkä oikeasti edes halua vastausta siihen, ainoastaan hieman pehmennät huomiotasi tuolla näennäisellä kysymyksellä. Kun nyt kuitenkin luit OM-D -ketjua ja jopa kirjoitit siihen, niin yritän vastata. Olympus merkkinä on aika laaja käsite tähän purettavaksi. Se koostuu yksittäisistä tuotteista, koko järjestelmän kattavuudesta, huollon toimivuudesta yms. Jos nyt lähdetään järjestelmän kattavuudesta, niin minun silmissäni m43 eli Olympus yhdessä Panasonicin ja muutaman muun valmistajan kanssa on peilittömien saralla ainoa oikeasti niin laaja järjestelmä, että siitä voi normaaliin käyttöön koota haluamansa järjestelmän. Valinnanvaraa on usein jopa muutamia rinnakkaisia samankaltaisia putkia ja runkoja. Yksittäisiä tuotteita Olympukselta löytyy oman sektorinsa huippumalleja. Esim. OM-D:n kennovakaaja on aivan perverssin hyvä, viiden akselin kennovakaaja mahdollistaa lähes jalustatasoista videoiden kuvaamisen käsivaralta myös valovoimaisia kiinteitä käyttäen. M.Zuikon laadukkaat kiinteät jo mainittiin, zoomitkin ovat pääosin teräviä muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Jos valovoimaa ei Olylla zoomeissa ole, sitä saa runkoonsa Panasonicin leiristä. Tuotteet ovat kaikki pieniä verrattuna valtamerkkeihin, Olympus toi yhdessä Panasonicin kanssa markkinoille sen puuttuvan välimallin kokoluokan joka sopii moneen käyttöön vaikka extreme-lintukuvaus jää useimmilta ilman Villaristin lahjoja näillä vehkeillä tekemättä. Vähän niin kuin pakettiauto olisi nyt vasta keksitty rekkojen ja henkilöautojen väliin. Huollosta ei onneksi juuri ole kokemusta, sen verran vain että sekin toimi. Tämä viimeinen valitus tuossa yllä koskee lähinnä E-PL3 -kameran konfigurointia. Eli ei Olympuksen huippumallin. Ei edes PEN-sarjan huippumallin, vaan PEN-sarjan LITE-mallin. Nyt jos tuomitset merkin siksi, että se on tuonut mallistoonsa diversiteettiä ja laajentanut mallistoaan aina vaan pienempiin taskujärkkäreihin ja kuitenkin myös tuohon vähän tulitikkurasiaa suurempaan minijärkkäriin ahtanut läjän konfiguroitavia nappuloita, joista kaikki eivät löytäneet mieleistään konfiguraatiota, niin olet mielestäni hieman hakoteillä. Itse olen ollut tuohon konfiguroitavuuteen erittäin tyytyväinen, sillä varauksella että en minäkään ymmärrä miksi tuota ISO-arvoa ei tuohon fn näppäimeen saa, kun monta muuta vaihtoehtoa siihen kyllä voi valita. Mutta ei tämä muista merkeistä eroa, muistaakseni vaikkapa Canon on tullut hyvin kuuluisaksi siitä että se rampauttaa halpamallinsa tietentahtoen. Ei kaikista malleista tarvitse kaikkea löytyäkään. Tuomitsetko Mersun merkkinä A-Mersun perusteella, etkä kelpuuta S-sarjaa autoksesi? Olisiko se S sitten kelvannut, jos A:ta ei olisi koskaan julkistettu? Mersu merkkinä parempi jos valikoima on suppeampi? Jos nyt sitten kysytään vielä että mitä muuta hyvää Olympuksessa on, niin minulle esim. kaluston koko, koko järjestelmä parilla zoomilla, parilla hieman erityyppisellä rungolla ja muutamalla kiinteällä painaa karkeasti 2 kiloa vaikka raahaisi kaiken mukana. Pokkarin kokoisella ja näköisellä kameralla tarvittaessa takanäytöltä kuvaamisen huomaamattomuus ja vaivaamattomuus sosiaalisissa tilanteissa ovat jotain aivan muuta kuin isolla peilikameralla. Pienet valovoimaiset kiinteät ja loistavan kennovakaajan ansiosta niidenkin kanssa vaivaton videon käyttö. Täydellinen ei ole mikään merkki, mutta sen verran hyviä ominaisuuksia Olympuksella on ollut ainakin minulle, että 7 vuotta selkä vääränä raahattuja Canoneita ei ole ikävä.
Vs: Olympus OM-D E-M5 Riippuu ihan siitä millaiseen kuvaamiseen olet/olit kameraa hakemassa. Itse olen ollut OM-D:hen tyytyväinen mm. maisemakuvauksessa, muotokuvauksessa, arkkitehtuurin kuvaamisessa, makroilussa ja studiohommissa. Lemmikkikuvauksessa, lintukuvauksessa ja hevosurheiluhommissa en niinkään..
Vs: Olympus OM-D E-M5 Olyllä on vielä ihmeellisiä epäloogisuuksia noissa valikoissa. Onneksi control-panelista löytyy kaikki mitä yleensä tarvitsee ja harvinaisemmat on asetettuna omiin Mysetteihin (kun oppis muistamaan mikä niistä on mikäkin..) Tyypillinen asia, mitä joudun aina etsimään kun en vaan muista missä se on: Takatelkkarissa juuri kuvatun kuvan näyttämisen aktivointi päälle (kun yleensä en sitä käytä vaan kuvaan kuin filmikuvaaja konsanaan). Se löytyy jostain... Ehkä se oli jakoavain-valikosta tai sitten se oli display-settingseissä tai... Kohta pitää olla mukana lompakossa semmonen cheat-paperi kuten filmijärkkäreiden viimeisten mallien kanssa. Siinä sitten selitetään mitä numeromenun numero 7:n asennot 1, 2 ja 3 tarkoittavat.. OK:sta aukeava super control panel (kunhan sen ensin keksii aktivoida muualta menujen syövereistä!) on loistava. Sitä ei voi kehua liikaa. Mutta itse menut... Ne eivät ole juuri sen helpommat kuin jonkun Nikon F5:n menut lunttipaperilla avustettuna
Vs: Olympus OM-D E-M5 Kuulostaa ihan huikealta vehkeeltä näin satunnaisen sivustaseuraajan silmin. Taidan myydä Canonit veke, kun niissä herkkyyden, suljinnopeuden ja aukon säätäminen ei tarjoa oikein minkäänlaista haastetta, kunhan äo nippanappa ylittää kengännumeron. Onhan se ihan tyhmää, kun noita voi säädellä siinä kuvatessa irrottamatta katsetta kuvauskohteesta...
Vs: Olympus OM-D E-M5 Moni on arvostellut Olyn valikoita toimimattomuudesta, epäloogisuudesta, ym. Määritelkää millaisen valikkorakenteen tekisisit, jos olisit Olympuksen käyttöliittymäsuunnittelija.
Vs: Olympus OM-D E-M5 Hommasin juuri m4/3 järjestelmääni lisää ulottuvuutta. Kuvassa OM-D+ Samyang 500mm f6,3 (kinovastaavuus hulppeat 1000 mm). Vielä en ole linssillä ehtinyt vetämään kuin muutaman testikuvan perhosista ja linnuista käsivaralta (tietenkin). Alkukokemukset ovat yllättävänkin miellyttävät; helppo tarkentaa elektronisella etsimellä, sekä peaking-avustajalla (tämän ohjeen mukaan: http://linssivinkki.blogspot.fi/2013/06/olympus-om-d-e-m5-focus-peak-hack.html). 5-vaiheinen runkovakaaja mahdollistaa täysin käsivaralta kuvaamisen, kun katsoo että suljinnopeudet ovat riittävät (1/200+). Erotuskyky on riittävä (ei huippu), kontrasti kaikkien peiliteleiden tapaan loiva, vaan sen voi helposti korjata jälkeen päin (Lightroom), samoin taustan peiliefektin saa halutessa siististi pois (CS6 + Field Blur). Toisaalta minä pidän joissakin tapauksissa peilitelen valorinkuloista, varsinkin vastavalo vedenpinnasta. Parasta linssissä oli hinta, vain 282,- vastavalosuojan ja sovitteen kera. Eikä ole koolla pilattu, kuvassa taustalla Panan 100-300 vertailun vuoksi. Sinitiaisen kuvassa etualassa näkyy peilitelen epämääräinen bokeh, sekä seitinohut syväterävyysalue. Tarkoituksenani on ottaa tällä linssillä max. kymmenkunta kuvaa/vuosi (julkaisukelpoista), joissa näkyy selkeästi peilitelen hienot ympyrät valokiilloissa ja liittää ne diaesityksiini, eli en ole hommannut tätä linssiä päivittäiseen käyttööni, vaan tiukasti rajattuihin erikoistilanteisiin. PS. Miksi OM-D ketjussa keskustellaan sivukaupalla jonkun 2 vuotta vanhan Pen EPL-3:n valikoista, en ymmärrä.
Vs: Olympus OM-D E-M5 Onhan noita esimerkkejä vaikka kuinka ja paljon, millainen olisi toimivampi. Oikeastaan kaikki aiemmin käyttämäni digikamerat, pokkarit mukaan lukien, ovat olleet selkeämpiä kuin PEN. En käsitä mm. sitä, miksi videokuvan ottamiselle pitää olla oma nappinsa ja still-kuville omansa. Miksei siinä päällä olevassa rullassa ole yksi moodi videokuvalle ja sen päällä ollessa laukaisinnappi toimii rec-nappina? Siinä vapautuisi jo yksi nappi järkevämpään käyttöön. Minusta käyttöliittymän suunnittelu pitäisi lähteä liikkeelle siitä, mitkä ovat niitä yleisimmin ruuvattavia asetuksia ja miettiä montako nappulaa tarvitaan, että niiden käyttö on sujuvaa ja tehdä linjanveto, että niitä käytettäessä ei pidä joutua sukeltamaan valikoihin. Tämä lähestymistapa koskisi siis perinteisen järkkärin tyyppistä ratkaisua, vaikkakaan toki ihan niin paljoa säätöä ja nappuloita on turha yrittää änkeä mikrojärkkäriin kuin mitä ammattitason dslr:issä on, mutta vertailukohteeksi voisi ottaa entry-level-järkkärit. Aivan oma tuoteperheensä olisi sitten "räpsykamerat", joihin voisi sitten tuupata ne 38 "aiheohjelmaa" ja kaikki perustuu siihen lähtöajatukseen, että "vihreä neliö" on se mitä käytetään. Nämä välimallit, joilla yritetään kalastella about kaikkia kohderyhmiä, eivät vain ole käytettävyydeltään mistään kotoisin. Ensin siis pitäisi päättää kohderyhmä, jolle kamera tehdään ja vasta sitten päästään suunnittelemaan käytettävyyttä. Se on nyt Olympukselta kokonaan unohtunut. Mutta siis, mun unelmarungossa olisi nämä nappulat: - laukaisin, jossa virtanappula samassa - moodirullutin (siinä vain valinnat M, S, A, T, auto, (video) - toinen rullutinnappula, joka tilanteen mukaan säätää mm. aikaa, aukkoa, tarkennuspistettä jne. - OK-nappula, jonka ympärillä seuraavat: 1. tarkennuspisteen valinta (ja tarkennuspisteitä ei todellakaan tarvittaisi niin älytöntä määrä kuin niitä nykyään on, ihan kamalaa näpytellä sitä pistettä oikeaan kohtaan kymmenistä vaihtoehdoista) 2. ISO 3. sarjakuvaus/vitka 4. valotuksen korjaus Erilliset napit: - Menu - Salama auto/on/off/slowsync tms. - "play", siis katselumoodi. Tuli varmaan aika samanlainen kuin vanhassa 350D:ssäni ja joku saattoi unohtuakin, mutta noilla pärjäisi tosi pitkälle. Mitään roskakorinappulaakaan en kaipaa, koska muistit ovat nykyään niin isoja että kyllä ne epäonnistuneetkin otokset sinne sekaan mahtuu. Kaikki loppu sitten yksinkertaiseen valikkoon, jossa voisi olla muutama pääkohta tähän tyyliin: - "Pikatoiminnot" (tänne ne, joita tarvitaan useammin kuin noita ao. kohtia, mutta kuitenkaan eivät tarvitse omaa nappulaa). Esim: "Kuvien poistaminen", "Muistikortin alustus" jne. - "kuvausasetukset": "tallennusasetukset" (eli jpeg/RAW/jpeg+raw); "jpeg-asetukset" (edelleen alakohdat "pakkaus", "terävöitys", "kontrasti", "saturaatio", "kohinan poisto", "WB") "sarjakuvausasetukset", "kuvanvakaajan asetukset", "salaman asetukset", "haarukoinnin asetukset", "valotuksen mittaus" jne. - "kameran asetukset": "valikkokieli", "päivämääräasetukset", "säätimien ohjelmointi," jne. "Säätimien ohjelmointikin" olisi niin yksinkertainen, että jokainen nappulansa on oma alavalikkonsa/välilehtensä, jonka alle on sitten listattu toiminnot jotka ko. napin taakse voi ohjelmoida. Mitäs muuta sitä tarvitsee? Tämä nyt näin yhtään miettimättä. Menun rakenteeksi suosittelisin minäkin jotain samantyyppistä kuin Canonilla, on selkeä. Ja kantavana ajatuksena se, että tämä olisi sellainen "vakavan harrastajan malli", eli valikoita ei täytettäisi kaikenmaailman "suoratulostus"-roskalla, saati sitten niillä kymmenillä automaattimoodeilla ja niiden asetuksilla. Olisi vain se yksi vihreä neliö nopeita tilanteita ja perheen-ei-harrastuneita-varten, mutta oletus on että kuvaaja tietää mitä tekee, haluaa käyttää kuvat tietokoneen kautta jne. Muoks: Pitää vielä oikaista siltä varalta että joku on kirjoituksistani saanut sen kuvan, että PEN on huono kamera ja että katuisin vaihtamista: En kadu. Kamera on varmastikin paras koskaan omistamani ja olen todella tyytyväinen että sen hankin järkkärimöhköjeni tilalle. Kuvaan paljon mieluummin PENillä kuin möhköillä, vaikka käyttöliittymä onkin hanurista.
Vs: Olympus OM-D E-M5 Ongelma näissä jutuissa on, ihannekameroita on yhtä monta kuin kuvaajiakin. Tinttaran ihannekamera ei kelpaisi minulle. OM-D hakkaa sen mennen tullen. Itse en käytä myöskään videopainiketta videoon. Siihen voi konfiguroida itselleni tarpeellisempaa. Videota halutessani käännän Mode-kiekon video-ikonin kohtaan. Joku toinen taas haluu tuon videon suorapainikkeen, todellisuudessa todella moni. He vain eivät yleensä kuulu valokuvausfoorumeiden kohderyhmään...
Vs: Olympus OM-D E-M5 No kappas, Tinttara vei sanat suustani. Aika pitkälle noin minäkin tuon asian ajattelen. Mikä siinä käyttövalikon ja -logiikan toteuttamisessa voi olla niin vaikeaa, että tuollaisia keskeneräisyyksiä päästetään maailmalle? Ja miten ihmiset voivat olla niin hölmöjä, että ostavat moisia puolivalmiita tekeleitä? Tilanne olisi vähän saman kaltainen, jos Toijota myisi autoja, joissa vaihdekeppi, polkimet ja ratti olisi muovipusseissa takapenkillä ja kojelauta täynnä tyhjiä nappeja odottamassa käyttäjän ohjelmointeja. Ostaja saisi sitten ihan itse päättää, miten ko. osat ja toiminnot järjestäisi, jos sattuisi haluamansa toiminnot ylipäätään ohjelmoitavaksi jostain löytämään. Kaikki polkimet eivät tietenkään mahtuisi samaan aikaan paikoilleen, eikä vaihdekepille olisi paikkaa muualla kuin kuljettajan penkissä jalkojen välissä. Toijota-foorumi olisi täynnä fanaattisia ylistyskirjoituksia ja porukka osoittaisi suuren Gurunsa johdolla syvän halveksuntansa kaikille niille, jotka uskaltaisivat kysyä, miksi noita perushallintalaitteita ei voisi rakentaa valmiiksi tehtaalla vuosikymmenten aikana hyväksi havaituilla tavoilla. Suuri Guru tekisi vähän väliä selväksi, miten miljoonat autojen käyttäjät ja niiden suunnittelijat olisivat kaikki väärässä, kuin paskasta tykkäävät kärpäset. Guru yrittäisi jakaa löytämäänsä Valoa myös tyhmälle kansalle ja opettaisi, miten autolla ei pidä ajaa keskellä tietä, vaan tien oikealla pientareella. Onko ihmisen tyhmyydellä mitään rajaa? Ei ole.