Vs: Olympus OM-D E-M5 Katteles tuolta http://www.youtube.com/results?search_q ... D3TQW2L1Mk"]http://www.youtube.com/results?search_query=lightroom+presets+tutorial&oq=lightroom+presets&gs_l=youtube.3.1.0l8j0i5l2.1887.7471.0.12990.17.11.0.6.6.0.111.925.8j3.11.0...0.0...1ac.1.pD3TQW2L1Mk
Vs: Olympus OM-D E-M5 Lähinnä viittaan noihin edellisiin kommentteihin, joissa kaivataan niitä olyn säätöjä. Kamerasta kun saa aika helposti tehtyä RAW- kuvasta kaikki mahdolliset jpeg variaatiot yhdellä kertaa. -d-
Vs: Olympus OM-D E-M5 Kiitos kysymästä, puurot ja kahvit ovat olleet hyviä ja menneet ihan oikeaan kurkkuun, ja oikealla jalalla tuli noustua sängystäkin. Mitäpä, jos itse olisit vastannut: kiitos vinkistä, täytyypä kokeilla heti tilaisuuden tullen.... Toistan nyt sitten toistamasta päästyänikin: Lightroomin presetit muokkaavat kuvia sinne sun tänne pohjakuvasta riippuen. Ne eivät tuota samanlaista johdonmukaista lookkia kuin adaptiiviset algoritmit. Jopa tuo Auto Tone saattaa tietyillä sävyjakautumilla heittää valotuksen aivan pieleen. On pakko valita kuvan lukeminen ja osaaminen tai, jos ei viitsi opetella, kameran jpeg. Asia ei tuosta muutu millään hymistelyllä minnekään. -p-
Vs: Olympus OM-D E-M5 ppotka: Kiitos vinkistä. Kokeilin heti tilaisuuden tullen muutamalla kuvalla Toisiin toimi, toisiin ei...Hyvä lähtökohta omiin viilauksiin. P.S. Olen ostanut kirjasi ja myös sen toisen tekijän, Karhulahden opuksen. Silti on mukava saada vinkkejä. Hmm. tietysti haluan päästä helpolla: jpegg-kuvien helppous (siis nuo "kuuluisat" Olyn värit...) ja raw-säätömahdollisuudet
Vs: Olympus OM-D E-M5 Joo, emmäkään ihan tällaista vastaanottoa odottanut. Luulin kysyneeni ihan järkevän kysymyksen, josta olisi voinut keskustella enemmänkin. Luulin myös, että värikorjaukset oikeasti toimivat useimmissa kuvissa. Mitään valmista ei kukaan edelleenkään hakenut. Lisäksi luulin, että hyvillä säädöillä saa väreihin lisää dynamiikkaa. Tarkoituksena oppia paremmin ymmärtämään ja näkemään kuvaa. Siihen apua hain, en lisähelppoutta kuvankäsittelyyn; paitsi lähtökohtien osalta.
Vs: Olympus OM-D E-M5 Minusta tuo archeolabin preset tekee jo esimerkkikuvien perusteella hieman liikaa, että olisi yleispätevä lähtökohta. En ole itse kokeillut. Ja tosiaan kuten todettu, mitään yleispätevää ei sinällään taida olla mahdollista tehdä, kun toimii niin erilailla erilaisissa kuvissa. Sen puoleen se lähtökohtapreset on ehkä hyvä olla sellainen, joka nyt ei ainakaan vedä mitään kuvaa huonoon suuntaan, jos vaikka harrastajatyyliin suurempia kuvasettejä vetää läpi ilman suurempaa säätöä. Mulla on import-presetissä myös claritya, vibrancea ja kontrastia, ja jotain pientä mitä on huomannut tekevänsä kaikille kuville. Sitten on toinen versio auto tunella. Tuon CA-ruksinkin tosiaan voisi laittaa, se ei taida ikinä tehdä mitään pahuuksia? En ainakaan ole huomannut pienillä testeillä. Nuo Panan pannarit on siitä ikäviä, että tulee sitä toisenlaistakin CA:ta (miten ne nyt menivätkään), joka lähtee vain niillä LR:n slidereilla. Ja sitten lähtee kyllä violetit karkuun muualtakin, jos kuvassa sellaisia sattuu olemaan, eli ei voi automaattisesti pistää kaikkiin kuviin. Täytyy kokeilla vielä noita värituunauksia, miltä näyttävät omissa kuvissa ja näytöllä. Harvemmin noita yksittäisiä värejä tulee säädettyä, lähinnä menee lämpötilan ja saturaatioiden kautta. Värinäkökään ei kyllä muinaisten ala-astetestien perusteella ollut täydellinen Tuotakin joskus miettii vaikuttaakohan se tähän harrastukseen, vai säätääkö sitä kuitenkin sen tottumuksen ja aiemmin/muualla nähdyn mukaan, jolloin sillä ei edes ole niin väliä miten tarkasti aistii värit.
Vs: Olympus OM-D E-M5 Kyllä se tästä. Tällaisella foorumilla kommunikointi on vaikeaa kommunikaatiovälineiden yksipuolisuuden vuoksi. Kun emme tunne toisiamme, on virhetulkintojen mahdollisuus merkittävä ja hyvätkin diskurssit kaatuvat helposti yksittäisistä puolivallattomista heitoista lapasesta livenneeksi nokitteluksi. Näiden anonyymien käyttäjätunnusten takana on kuitenkin yllättävän usein hyväntahtoisia ja kirkasotsaisia valokuvauksen harrastajia, joten ota iisisti ja roiku sinnikkäästi mukana vaan, niin polku tasoittuu aikanaan .
Vs: Olympus OM-D E-M5 Nuo säädöt, joita ehdottelin tekevät samaa kuin itsekin näytät hakevan, lisää potkua menemättä overiksi. Maisemakuvaaja voisi lisätä sinne vielä blue saturation + 10, blue luminosity -20. Vihreät säätyvät nätisti keltaisen ja vihreän saturaation asetuksilla. CA-täpän takana on adaptiivinen, kuvaa analysoiva korjaus. En ole itsekään koskaan havainnut sen päällä olosta haittaa. Lisäksi mitkään objektiiviprofiilit eivät enää korjaa CA:ta LR 4:ssä. Panan 20-millisellä pannarilla voi fringen korjauksen aloittaa laittamalla ylin slideri kohtaan 4. Tuon voi laittaa vakioksi, jos teet tälle lasille presetin. Vastavalotilanteissa se ei riitä ja niissä joutuu yleensä käsitöihin. 20-milliselle voi vielä tehdä pienen vinjetoinnin poiston 10/-25, jos lievä kulmien tummentuminen kiusaa taivaissa. HSL-ikkuna kannattaa opetella. Parin illan treenin jälkeen hakkaat Oly-värit mennen tullen. Niin kauan kuin kuvaat itsellesi saat tehdä aivan sellaiset värit kuin haluat, tuskinpa maailmankuulut maalaritkaan ovat omanneet aina kovinkaan "virheetöntä" tai tavanomaista värinäkemystä... -p-
Vs: Olympus OM-D E-M5 Nimen omaan lähtökohta. Siitä vain funtsimaan haluaako jotain lisää tai vähemmän. Presettejä kokeillessa kannattaa muistaa vielä sellainen "pikkujuttu", että ne eivät "nollaa" aiempaa. Jos laitat kuvaan presetin ja sitten haluatkin kokeilla jotain toista, kuva pitää resetoida ensin. Muuten sinne jäävät lähtökohtaisesti päälle kaikki ne ensimmäisen presetin säädöt, joissa toisessa presetissä säädöt eivät poikkea nollasta. Riippuu tosin hiukan siitä, mitkä rastit ruudussa preset on tehty. Resetointi tehdään oikean panelin alakulmasta. -p-
Vs: Olympus OM-D E-M5 "Värien dynamiikka" löytyy vibrancen ja HSL-ikkunan säätimien yhteispelillä. Sitä ennen on syytä laittaa kuvan keskimääräinen valoisuus kuntoon Exposurella, musta ja valkoinen halutuiksi sekä olat ja varpaat kuntoon. Ymmärrys tulee omasta mielestäni kokeilemalla. Preseteistä on toki hyötyä, mutta enemmänkin vasta myöhemmin, kun alkaa löyty omia vakiojuttuja tiettyihin vakiotarkoituksiin. Lightroom ei eroa oikeastaan yhtään mustavalkolabbiksesta. Jokunen tunti on puuhailtava ihan itsekseenkin, että ne varsinaiset keskustelunaiheet alkavat hahmottua. Hyvä kurssi tai työpaja ei ole koskaan pahasta. -p-
Vs: Olympus OM-D E-M5 Olyn värejä RAW:iin tietysti on helppo kaivata. Saisi hyvän lähtökohdan ja silti RAW:n joustavuuden. Kaltaiseni vanha diakuvaaja ja mustavalkokuvaaja ei helposti omaksu värien säätöä. Edes värinegaan en vuosien yrittämisestä huolimatta ole päässyt kunnolla sisään. Puuttuu kai kyky jälkikäteen päättää mitkä värit on ne parhaat.Sisällä oppi siihen, että kokeilemalla löysi omat filminsä + filtterit. Jpg on ihan hyvä etenkin jos ottaa RAW:n aina lisävaraksi. Toisaalta mv-kuviin on pakko olla RAW-originaali. Aina. Nykyisin kuvaan etupäässä RAW-muodossa ja jos kuvalla on värillistä kiinnostavuutta niin kameralla saa 'kehitettyä' jpegit vaikkei olisi tietokonetta lähimain (loistavaa olylta!). Jpg:n heikkoudet tulevat eteen lähinnä vaikeissa valaistuksissa sekä valkotasapainon hankalammassa jälkikorjailussa. Ja siinä mv-puolessa.
Vs: Olympus OM-D E-M5 Millähän ihmeellä saisi sekä OM-D:n että EPL-5:n säilyttämään esiasetukset muistissaan. Jälleen kerran molemmat kamerat hukkasivat säätönsä aina päivämäärätietoja myöten. Kun viikko sitten tulin Kainuun kuvausreissulta ja lätkäisin kaikki tyhjät akut molemmista kameroista latureihin, unohtaen kaivaa rinkan pohjalta täydet tilalle, niin parin päivän päästä molemmat kamerat olivat hukanneet kaikki esiasetukset. Eikö h....tissä näiden läpysköiden tietoja saa tallennettua mihinkään? Pakko tehdä kohta Kunkut.
Vs: Olympus OM-D E-M5 Yksi, ja varsin toimiva, vaihtoehto Olympuksen värien ja Lightroom-säätövaran säilyttämiseen on kuvata AdobeRGB-jpegia kaikkein laadukkaimmalla tallennusasetuksella, loivimmalla kontrastilla, alhaisimmalla terävöityksellä (-2) ja ilman mitään kohinanpoistoa. Noita hankalimpia väritasapainotilanteita lukuunottamatta silloin ei paljoakaan häviä RAW:lle. Kuva saattaa olla Lightroomiin avattuna hiukan harmaa ja pehmeä, mutta siitä on helppo lisätä kontrastia ja terävöitystä. Jpeg-pakkauksen ongelmia ei helposti tule esiin varjojen kohtuullisessa esiin kaivamisessakaan ja väreissä on tuo haluttu lookki valmiina. -p-
Vs: Olympus OM-D E-M5 Ei s..tana saa. Siksi v...tu minäkin pidän aina vara-akkuja rinkan pohjalla. Pakko p...kele tehdä itsari. -p-
Vs: Olympus OM-D E-M5 Pekan pitää aina vittuilla ihmisille, eikä pysty koskaan pysymään itse asiassa. Ainoat kamerani jotka eivät säilytä tietoja ilman akkuja. Aivan inhimillitä unohtaa 3 aikaan yöllä vaihtaa kotia tullessa kameran akku.
Vs: Olympus OM-D E-M5 Todella hedelmällistä keskustelua... Mistä ajattelette niinkin suurten käyttöliittymäerojen johtuvan, kuin on GH3:ssa ja OM-D:ssä? Onko kyse suunnittelun aikaerosta, suuntaamisesta eri kohderyhmille, suunnittelijoista, vai peräti kulttuurista? Tekniikkaa sen tarkemmin tuntematta kuvittelisin, että Olympuksella olisi ollut mahdollisuudet kohtuudella lisäillä runkoonsa noita samoja juttuja, mitä Panasonicissa on. Mikseivät ole niin tehneet? Esimerkkejä: painonappi, millä lukitaan valotus ja tarkennus, keskialueen tarkennuspisteen koon näppärä säätö, tarkennustapa ja yksittäis/sarjakuvauksen valinta säätöpyörästä, jne...
Vs: Olympus OM-D E-M5 Onhan tuo OMD jotenkin niin ristiriitainen kapistus. Tietyt ominaisuudet riittäisivät vaikka mihin ja pieni koko houkuttelee. Mutta onko se niin hätäisesti suunniteltu, että on sen takia täynnä lapsuksia, vai mikä ihme on tuollaisen synnyttänyt? Mielestäni tuo ei voi olla mikään sunnuntainäppäilijöille suunnatta tuote. Vai onko se amatöörin ammattilaiselle suunnittelema laite?