Perus reissusuperzoomi kauhean pitkällä polttovälialueella, niin maksimiaukko on sitten se mistä on tingitty. Jos tuosta tehtäisiin joku PRO-versio vaikka kiinteällä f/5.6 aukolla niin voisi olla kiinnostava linssi, tosin iso ja kallis.
Hiukan epäilen, että 12-200mm/5.6 ylittäisi painollaan tuskallisuusrajan. 12-100mm menee vielä normizoomista kokonsa puolesta, nippa nappa. Mutta täytyy siitäkin sanoa, että hiukan liian iso on. Ja enemmän käytän 12-40mm polttovälialuetta kuin 40-100mm väliä (vaikka niitä tasan 100mm kuvia näyttää aika paljon olevan). Mutta 12-40mm tuli myytyä, joten 12-100mm kanssa mennään... Joka tapauksessa oli siis tarkoitus sanoa, että useimmille meistä objektiivin telepään piteneminen ei loppujen lopuksi ole niin oleellista, että niitä kompromisseja (valovoima, koko) kannattaisi sietää. Parempi on erillinen teleobjektiivi jos oikeasti pitkää polttoväliä kaivataan. Mutta toki turstizoomeilla on paikkansa ja käyttäjänsä. Ja tämmoinen 12-200mm on zoomi ei isommissa formaateissa niin hyvin onnistuisikaan. Eli ymmärrän sikäli Olympuksen idean. m43:ssa pitää profiloitua siihen missä formaatti on vahvimillaan - kuten esimerkiksi kameroiden pieni koko
Mulle itse asiassa paras turistizoomi tähän järjestelmään olisi 12-60mm. Panasonicilta löytyy näitä peräti kaksi joista se halvempikin on näkemäni perusteella oikein hyvä. Kalliimpikin varmasti hyvä, ei siinä mitään, mutta saisi olla mielellään f/2.8 koko matkan jotta toimisi myös sisäkuvaukseen riittävän hyvin. Sellainen jäisi kooltaan vielä oletettavasti jonnekin 12-100mm luokkaan, eli ei toivottoman suuri.
Joo, mä voin palata kun on kunnollisia kokemuksia. Viikon verran nyt mennyt siihen, että säädöt ja valikot alkaa olla kohdillaan, näillä se ei ole ainakaan minulle yksinkertainen juttu. Ensi viikonloppuna on ainakin eka kunnon studiokuvaus sunnuntaina, voin sen jälkeen jotain sanoa, miltä homma minusta tuntui. Kun malli tulee parinsadan kilometrin päästä kolmeksi tunniksi, ei siinä enää säädellä perusasetuksia. Mutta niinkuin sanottu, viikon puserruksella ne nyt alkaa molemmissa rungoissa olla... on kai tuokin joku kokemus, vähän hankalaa on, mutta toisaalta mahdollisuuksia tuntuu myös olevan...
No niin, nyt voisin vähän kirjoittaa Nikon-miehen kokemuksista EM-1 ii-järjestelmällä. Ei tämä ainakaan pettymys ole missään nimessä ollut, ihan kunnossa kaikki on. Ei minulla tosin vielä kummoisesti kokemusta ole, reilun viikon ajan laitoin säätöjä kasaan pienin kuvauskokeiluin, eilen pari tuntia pientä katukuvausta ja tänään kolmen tunnin studiosessio, jonka kuvat olen kertaalleen nyt katsonut. Se mihin olin varautunut, oli että kohinaa tulee vähän lisää, terävyysalueen kanssa joutuu vähän hakemaan, etsin on eri maailmasta ja valikot hankalat. Enemmän tai vähemmän nuo ovat toteutuneet, mutta ovat olleet pienempiä ongelmia kuin ajattelin. Ja paljon hyvää on tullut. Käytettävyys. Ergonomia on tässä 1 ii:ssa kohdallaan. Istuu kädessä mainiosti, edes akkukahvaa en aio toistaiseksi hankkia kumpaankaan, vaikka en ole kuvannut juuri ilman yli kymmeneen vuoteen millään pelillä. Ainoastaan Fn1-painike on minulle käsittämättömässä paikassa. C1, C2 ja C3 paikat säädöille ovat oivallinen lisä, laitoin noihin säädöt luonnonvalossa, sekavalossa ja studiossa kuvaamiselle. Etsin. Joo, erilainen. Maailman paras etsin on peilikameran iso valoisa etsin, mutta on tässä puolensa, totuttelen ja yritän sopeutua, ymmärrän mä tämän positiiviset puolet. Säädöt. Valikot on paremmat kuin aikaisemmissa malleissa, mutta vielä aika kauheat. Jotenkin logiikka on puolivillaista, kieli kauheaa ja kaikkea liikaa. Toisaalta on tietysti mukava ja käytännöllinen asia, että niin paljoon voi vaikuttaa. Mutta on se ”overloaded” aika hyvä termi tässä. Objektiivit on hienot, arvostan. Mulla on siis ne kolme Pro 1.2 objektiivia ja normaali- ja telezoomi f/2.8. Pääasiassa olen vasta kuvannut 25/1.2:lla ja 45/1.2:lla, molemmilla kolmisensataa kuvaa, muilla korkeintaan parikymmentä koetta/lasi. Tykkään, tämä olikin varsinaisesti se syy, mikä ratkaisi valinnan tämän ja Fujin välillä, kun näitä pari viikonloppua kokeilin. Kenno/kuvanlaatu. Yllätyin positiivisesti, hienohkoa tulee, tai ainakin antaa siihen mahdollisuuden, sitä sitten tulee mitä osaa ottaa irti. Kohinan kanssa joutuu hetkittäin vähän hakemaan, ei liikaa (ehkä). Terävyydestä ja muista kuvan ominaisuuksista ei toistaiseksi valittamista, enkä usko että tuleekaan, ollaan suhteellisen lähellä sitä, missä Nikonilla oltiin, ei tietysti absoluuttisesti arvioiden, mutta kaikki huomioon ottaen hyväksyttävän lähellä. Aika vähän olen joutunut terävyysalueen kanssakaan ihmettelemään, jollei voima auta pitää koittaa niksillä. Tarkennus toimii hienosti. Jotain tästä varmaan jäi pois, mutta näin minä suunnilleen olen tämän vaihdon kokenut. Katukuvaukseen, joka on kakkosalueeni, sain jopa paremman järjestelmän, studiossa, ykkösalueellani, selvisin kohtuudella. Kokonaisuuteen olen ihan, ellen jopa hyvin tyytyväinen. Sain selvästi kevyemmän järjestelmän suhteellisen pienillä tappioilla ja myös pienillä voitoilla. Eiköhän tämä ole minun järjestelmäni seuraavat ajat, kunhan jonkun vuoden päästä voisin vaihtaa toisen näistä E-M1 ii-rungoista vielä hieman kehittyneempään kennoon.
Elättelen voimakkaita toiveita että on tulossa isompi firmispäivitys jossa olisi mukana E-M1X:n menujen kustomointi. Sieltä saisi siis piilotettua aivan kaiken mitä ei tarvitse ja lisäksi olisi oma mymenu, jonne voisi tallentaa juttuja ihan record-nappia painamalla. Näillä uudistuksilla menujen alkuhankaluus olisi aivan sivuseikka. Eipä silti, vuodesta 2013 asti näiden kanssa neppaillut niin ei ne enää niin kamalalta tunnu.
Se tosiaan vielä, että akunkeston halusin nyt ensimmäisellä studiosetillä testata. Sähköä kun nämä kuluttavat enemmän kuin mun entiset vehkeeni. Kuvasin siksi koko kolmen tunnin setin yhdellä rungolla kokeeksi, vaikka se tiesikin selvästi enemmän objektiivinvaihtoja. 479 kuvaa kolmessa tunnissa, takanäyttö kuvien tarkasteluun aika ahkerassa käytössä ja akussa oli jonkin verran yli 20% jäljellä. Se tarkoittaisi noin 600 kuvan akkukestoa noissa olosuhteissa. Tällöin noilla mun kahdella rungolla ja yhteensä kolmella akulla voisi ilman latausta ottaa noin 1 800 kuvaa, tosin sitä varmaan vähentää, jos kahdessa rungossa on yhtä aikaa virrat päällä. Selvästi yli tuhanteen pitäisi kuitenkin päästä. Mun tähän asti tiukimpana kuvauspäivinä olen ottanut noin tuhat kuvaa. En usko että sitä enempää tulee tarvetta päivässä ottaa. Joten ainakin nyt tuoreilla akuilla tuo tuntuisi riittävältä, katsotaan sitten kun akut vanhenevat tarvitseeko akkujen määrää lisätä. Voi kai noita yhden kaksi lisää toki varalle ostaakin. Muutos on se, että tuota tarvitsee pohtia ja ottaa huomioon, mutta eiköhän tuon kanssa voi hyvinkin elää. Olihan mulla Nikonissakin aina vara-akut mukana, en tosin muista, että olisin niillä settiä varten ladattuja koskaan kesken kuvauksen vaihtanut, tai ainakaan viime vuosina. Kuvaajalle, joka kuvaa jossain muualla kuin sähkövirran vaikutuspiirissä, tuo lienee isompi huoli. Itse en käytännössä yövy muualla kuin rakennuksissa, joihin tulee sähkövirta. Jos jostain syysta joskus poikkeuksellisesti niin tekisin, niin en toisaalta usko, että siellä olisi ylen määrin kuvattavaa minulle. Ymmärrän toki, että sellaisiakin kuvaajia on.
Peilittömässä akku kuluu hiukan eri tavalla kuin peilikamerassa sillä kennossahan on "virrat päällä" aina kun kamerassa on virta. Eli virtakytkimen käytöllä voi peilittömässä vaikuttaa enemmän akun kestävyyteen kuin peilikamerassa jossa voi jättää virrat päälle ilman, että se syö akkua. Lintuja olen kuvannut E-M1 mk2:lla yli 2000 kuvaa yhdellä latauksella, eikä akku ollut tuolloin läheskään loppu. Eli voinee sanoa peilittömien akkuongelmien olevan ohi ainakin Olympuksen osalta. On tässä pitkälle tultu muinaisesta D200:sta, jonka akku oli aina loppu
Aika isoja lukemia. Luontokuvauksessa varmaan voi tosiaan noihin päästäkin, studiossahan (mallin kanssa) ei ole samalla tavalla mielekästä virtaa katkoa, kun lähes koko ajan on jollain lailla tilanne päällä, jotkut vaatteiden vaihdot ja valojen rakentelut nyt pois, mutta se on enemmän marginaalista. Mutta tosiaan siihenkin nuo nykyiset akut tuntuisivat jo kohtuudella taipuvan.
Niin, kun mä puhun tuosta suorituskyvystä, hyvine ja huonoine puolineen, niin se tarkoittaa siis näitä E-M1:siä niiillä Pro-sarjan f/1.2 laseilla, muusta minulla ei oikeasti ole kokemusta, ja karttuukin hitaasti, ne f/2.8 zoomit mulla on täydentämässä, opettelen ajan kanssa, mä olen kiinteiden objektiivien mies ollut aina. Kävin uudestaan läpi viikonlopun kuvia, ja olin tyytyväinen. Kyllä mä tällä pärjään, itsestä näyttää enemmän olevan kiinni tämänkin kanssa kuin välineestä...
Ei puhuta sulle enää, pikkukameramies. Ei ku.. onneksi olkoon järjestä päässä ja hienoista vehkeistä. Kamalalta tietysti kuulostaa vain se välttämättömäksi 'mainostettu' puolen vuoden säätörumba asetuksiin.
Hyvä valinta, ja sekin kun Olli sanoit meneväsi optiikat edellä. Useamman kuin yhden valmistajan tukemassa järjestelmässä on myös omat etunsa. Laajemman lisälaitevalikoiman lisäksi voi vaikka vaihtaa jopa rungon merkkiäkin. Jos alat kaivata Olyn retrohenkisen designin sijasta perinteisempää digijärkkärin otetta, kokeile Panan G9 tai GH5. GH5:hän nähdään usein videokamerana, mutta eihän sillä ole pakko videota kuvata. Video kun on digijärkkärissä käytännössä vain ohjelmallinen lisä, joka tulee siihen muiden ominaisuuksien päälle; tosin se ohjelmisto kyllä voi näkyä hinnassa.
Nuo f/1.2-lasit tasaa pelikenttää todella paljon siinä missä kennon koossa hävitään kilpailijoille. Kinovastaavuuksia aina tykätään näihin keskusteluihin tuoda, ja lähes palstalla kuin palstalla joku kiirehtisi kertomaan että nuo f/1.2-lasit onkin oikeasti f/2.4 kinoformaattivastaavia. Ja että Fujilla f/1.4 lasit on kinovastaavuudeltaan f/2.1 ja silti pienempiä kuin Olyn. Tämä kaikkihan on totta jos ainoat vertailtavat parametrit ovat kohina ja DoF täydellä aukolla. Mutta jos yhtälöön otetaan mukaan muut kuvanlaadun parametrit, kuten terävyys ja erilaisten optisten virheiden korjaus niin vertailu ei olekaan enää lainkaan noin suoraviivainen. Esim. 17mm f/1.2 saavuttaa täydellä aukolla ruudun reunoillakin 60lpmm ja keskellä ruutua 68lpmm. Fujin 23mm f/1.4 pääsee samalle tasolle vasta aukolla f/2 (huomioiden erot kennojen koossa ja suurennussuhteessa). Lisäksi Fujia vaivaa täydellä aukolla melko pahat väriaberraatiot verrattuna Olyyn. Eikä se tarkenna yhtä nopeasti. Fuji on toki halvempi ja pienempi. Kaikki nämä asiat on syytä huomioida ja suhteuttaa omaan käyttötarkoitukseen ennen kun jakelee tuomioita kinovastaavuuksista. Käytännön elämässä voi tulla yllätyksenä ettei suorituskyvyissä olekaan sellaista eroa mitä numeroiden valossa voisi luulla, ja että ero voikin olla eri järjestelmän hyväksi kuin mitä ensin ajatteli.
Olympuksen 17mm/1.2 taitaa olla sarjan huippu, mutta myös käytössäni oleva 25mm/1.2 on erinomainen. Sen kanssa touhutessa on kuitenkin hyvä muistaa mainitsemasi "vastaavuus", että kinoverrokkina on f/2.4. Toisaalta tuo on ihan mukava asia. Objektiivilla pystyy kuvaamaan aika huoletta aukko auki jolloin terävän ja epäterävän suhde on esim potreteissa ok ainakin minun mielestäni. Toisaalta Olympuksen 25mm/1.2 objektiivin T-arvo on hämmästyttävän huono, eli t/1.8 (dxomark). Syynä lienee erittäin mutkikas optinen rakenne - 19 linssiä 14 ryhmässä!!! f/1.2 valovoimasta huolimatta kysymys ei siis ole mistään hämärän hirmusta. 17mm/1.2 ja 45mm/1.2 vastaavia arvoja en löytänyt mistään, mutta oletan niiden edustavan saman tyylistä optista ajattelua. Samaa mieltä. Moni ei sitä tule ajatelleeksi, mutta jos tavoitellaan suurinpiirtein samanlaista kuvallista tulosta, niin eri järjestelmien kokoerot ovat usein luokkaa olemattomat. Tai jopa järjestyvät yllättävästi. Tuosta alla olevasta linkistä hiukan lisää.
Oikeasti T-arvo taitaa olla t/1.6. DXOmarkista kun vaihtaa kameraa niin huomaa että tuo t/1.8 on kirjattu vain joillekin kameroille, muille se on t/1.6. Tuo t/1.6 ainakin oman testaukseni mukaan pitää paikkansa, verrokkina 25mm f/1.4 joka on t/1.6.
Pro zuikot kyllä laadukkait ja kestää kuvata täydelläkin aukolla, mikä on tärkeää kun puhutaan valovoimasta, semmosella lasilla vaikka 50mm f1,4 mikä tekee kelvollista jälkeä vasta aukolla 2,8, niin sillä valoaoimalla ei oikeen ole käyttöö.
Okei, tuo on hyvä tietää. Taulukossa näkyvimmin esitetty t/1.8 tuntuikin melko masentavalta Olympuksen 25mm/1.2 on muuten mainio kukkamakro ja sieniobjektiivi!
Mullakin oli tuo 25mm f/1.2 vähän aikaa mutta sitten laskelmoin että kroppaamalla 17mm f/1.2 otetun kuvan vastaamaan 25mm katselukulmaa on laskennallinen aukko vielä f/1.8 mikä yleensä riittää minulle. Käyttelen silloin16:9-kuvasuhdetta, mikä antaa pystysuunnassa likimain oikean korkuisen ruudun, sitten jälkikäteen kroppaan vielä sivuilta turhat pois. Vähän karkea menetelmä mutta toimii hyvin. Välillä kyllä mietin että voisin ostaa Panan f/1.4 uudestaan, se oli ihan kiva linssi. Hintakin on kohtuullinen niin ei haittaisi vaikka käyttöä on vähän.
Tämmöstä on kiva lukea, ei mitään kiihkoilua suuntaan tai toiseen. Tai, johtuisiko se siitä että on helppo olla samaa mieltä
Tuon PL Summiluxin olen ’liimannut’ Olyn nokalle. Tykkään niin paljon että muut hienot linssit kuten Oly 12-40/F2.8 ja 75/F1.8 meinaa jäädä käyttämättä... OM-D E-M5.2:lla pärjäisin yksinään mutta fiilistelyn vuoksi on sitten (liikaa) muitakin fotoapparaatteja, digitaalisia lähinnä