Sääennusteen perusteella säät tulevatkin olemaan enintään tuommoiset. Olen kaivanut esille pipot ja muut. Ehkä pääsen jopa kokeilemaan Olympuksen kuulua sääsuojausta Sinulla on muuten likaa kennolla
Jostain syystä en ole saanut Olympuksen kennolle mitään jälkiä. En edes ufoja Sonya olen puhdistanut jo useamman kerran, mutta yhtä kertaa lukuunottamatta vain ilmaa kennolle pumppaillen. Kai se pieni m43 kenno sitten surisee niin tehokkaasti, että pölyt siitä putoaa. Vai onko ainoastaan niin pieni, ettei pöly sitä löydä...
Mulla on nyt 25mm f/1.2 ja 42.5mm f/0.95 jos haluan taustaa sumentaa. 15mm f/1.7 kyllä mahdollistaa sen myös sopivasti käytettynä. Etenkin lapsien kuvaamisessa se toimii hyvin, koska heitä kuvataan lähempää kuin aikuisia, niin taustan sumennuskin lisääntyy. Olen tässä kyllä mietiskellyt myyväni tuon 15mm pois koska periaatteessa samat hommat hoituu Ricoh GR:llä.
Ei kenelläkään satu pyörimään nurkissa pölyttymässä kyseistä runkoa? 12-40 f.2.8 pro tai 12-100 f4 pro linssistä voisin olla myös kiinnostunut rungon kaveriksi.
E-M1.2 ja 12-100mm f4 combo ei kyllä pääse pölyttymymään ainakaan minulla, öbaut puolitoista vuotta ollut tehokäytössä ja edelleen nousee hymy huulille joka kerta kun kaivan kameran esiin. Paras setti minkä olen koskaan omistanut!
Joo näissä kaneroissa se hymy just nousee siinä vaiheessa kun ottaa kameran esiin ja hyytyy kun katselee sillä otettuja kuvia...vai mitä
Itseasissa asia on päinvastoin joten hulvaton kommenttisi meni nyt vähän ohi. Kuvien tekninen laatu on minulle riittävää (olen teettänyt niistä 80x60 galleriatauluja, isompiin ei ole tarvetta vaikka uskoisin että nekin näyttäisivät hyviltä), ja mikä vielä hienompaa, olen esimerkiksi ottanut 2 sekunnin valotusajalla käsivaralta skarppeja kuvia, ja procapturella kuvia mitkä muilla rungoilla jäisi saamatta. Eli hymy senkuin levenee kun pääsee katsomaan valmiita kuvia.
Olisiko Lofoottien kuvia jossain näkösällä vai kävitkö vielä? Tuolla tykillä olisi hieno ottaa myös luontovideoita, kun kuva ei katoa liki ollenkaan etsimestä missään vaiheessa..
Kaikkien viestieni alla on linkki Flickriin Tuli sittenkin kuvattua siellä enimmäkseen Sonylla, kun isot maisemat suorastaan huusivat täyskennoa ja suurta resoluutiota. Mutta tässä jotakin Olympuksella näpsittyä ja Flickriin eksynyttä. Latailen jatkossa vielä lisää kuvia nettiin, tällä hetkellä huomio on ajatuksessa tehdä itselle kuvakirja . 12-100mm @86mm 12-100mm @100mm 300mm/4 Kuvasin reissulla myös muutaman aika hyvän ruudun merikotkasta, mutta niitä minulla ei ole tällä hetkellä netissä, joten jäävät pois tästä postauksesta. Jos ajatellaan sitä miten E-M1 mk2 toimii matkakamerana, niin eniten lisäarvoa se tarjosi 12-100mm ja 300mm/4 obiskojen kanssa. Nuo ovat jotakin sellaista, mitä isommilla formaateilla ei järkevässä koossa ole tarjolla. Tietyt rajoitukset muistaen kuvanlaatukin on ihan ok. On myös sanottava, että Olympus tuntuu jotenkin kenttäkelpoisemmalta ja ihmisten keskuudessa diskreetimmältä kuin Sony, vaikka paino- ja kokoero esim. E-M1 mk2 plus 12-100mm vs. A7r3 plus 24-105mm välillä onkin melko olematon. Siihen toisessa keskustelussa olevaan 0-vertailuun liittyen väitän, että itse huomaan eron E-M1 mk2 ja A7r3 kuvien välillä kun niitä tällä 27 tuuman näytöllä katselen. Sonyn kuvat on hiukan yksityiskohtaisempia. Sellaisella hienovaraisella tavalla, tiedätte varmaan. Lisäksi Sonyn kuvat kestävät paremmin kroppaamista sekä rajumpaa kuvankäsittelyä, mistä on normikuvaamisessakin hyötyä jos asiat eivät ole menneet kuvaushetkellä aivan niin kuin halusin. Tämän tyyppisissä kuvissa ero Olympus vs. Sony on kuitenkin niin pieni, ettei sillä ole kuvan katsojalle varmaankaan isompaa merkitystä. Raivostuttavinta Olympuksessa on sen hyvin keskinkertainen tarkennus. Mielestäni E-M1 mk2 kaltainen kamera suorastaan huutaa hyvää tarkennusta. Syyksi ei kelpaa peilittömyys, sillä Sonyn tarkennus on parempi kuin juuri missään peilijärkkärissä. Kaikilla näillä kuitenkin kuvia saa. Minun kuvani eivät näyttäisi sen kummelta oli kamerana sitten vaikka D3300. Tärkeintä on, että runkoon saa kiinni tilanteessa tarpeellisen optiikan.
Harmi kuulla, että mkii ei ole sen kummempi tarkennuksen suhteen. Olin olettanut, että siitä saisi price dropin jälkeen (seuraavan mallin julkistus?) hyvän pelin halvalla. Oletko muuten testannut Panan uusia runkoja? Voisiko sillä puolella olla jotain uutta tarkennuksen saralta? Jännää ylipäätänsä, että Panasta keskustellaan paljon vähemmän, vaikka kelpo pelejä lienevät myös.
Olen kuvannut uudella E-M1:llä nyt 1,5 vuotta ja vanhalla 4,5 vuotta. Voin vakuuttaa että mk2 tarkentaa paremmin kuin mk1. Täydellinen se ei ole tokikaan ja on totta että Sonni pesee sen selvällä marginaalilla, mutta missään nimessä tarkennus ei ole huono. Siitä on vain harmillisen vaikeaa saada paras suorituskyky irti. Hyvään tulokseen päästäkseen on opeteltava käyttämään AF limiteriä (joka siis määrää mille etäisyyksille tarkennetaan), ja lisäksi opeteltava lennossa vaihtamaan eri tarkennusmoodien välillä (AF-S ja AF-C) sekä sujuvasti vaihtamaan tarkennusalueen kokoa ja paikkaa. Nappeihin sopivasti ohjelmoituna homman saa kyllä rokkaamaan, mutta onhan tuo nyt vähän turhan monimutkaista. Esim. Sonnilla kun tuntui vähän siltä että ei muuta kuin AF-C ja Zone Area päälle ja nappi pohjaan.
Estääkö se af limiter suht varmasti tarkennuksen hakeutumisen taustaan, kuten välillä käy näillä vanhemmilla rungoilla?
m43 kameroiden kaartissa E-M1 mk2 taitaa kuitenkin olla yleisesti ottaen paras tarkentaja. Pärjään kyllä nykyisen tarkennuksenkin kanssa, mutta vertailu Sonyyn saa näkemään asiat toisella tavalla. Kritiikkini koskee oikeastaan AF-C tarkennusta, AF-S on ihan ok. Olympus ei seuraa kohdetta puoleksikaan niin hyvin kuin Sony. Lisäksi Olympuksen AF-C seuraa kohdetta aika löysällä toleranssilla. Välillä tarkennus on hiukan edessä ja välillä takana, mutta kamera tykkää, että antaa mennä vaan. Jonkun 12-40mm kaltaisen objektiivin kanssa tämä ei ole ongelma kun dof on niin laaja, mutta esim 300mm/4 tekee jo sen verran kapean terävyysalueen, että ilmiöstä on todellista haittaa. Esimerkiksi yllä olevista surffikuvista sen huomasin, ja myös mainitsemistani merikotkan kuvista puolet oli epäteräviä. Kummassakin tapauksessa käytin AF-C tracking tilaa, mikä ei ehkä ollut aivan oikea valinta. Videota kuvaava saattaisi kritisoida Olympuksen tarkennusta toisin perustein. Tässäkin suhteessa Sony jyrää. En ole itse kokeillut, mutta testien mukaan Panan AF-S on samannopea ja AF-C huonompi kuin Olympuksessa. Tiedä sitten miten on... Ei tuo kuitenkaan mikään ratkaisu ole. Pana on kiinnostava videon vuoksi, mutta myös koska optiikka on niin miellyttävää. Pana on mielestäni Olympusta paremmin onnistunut pitämään m43:n pienestä koosta kiinni myös parhaissa objektiiveissaan. Lisäksi panan objektiivien laatu on jopa Olympusta parempi. Itselläni on vain Panan 8-18mm ja myös heidän f/2.8 normizoomiaan olen käyttänyt.
Estää, mutta aikamoista räpeltämistä sen kanssa puuhaaminen on. Ei nopeisiin eikä vaihteleviin tilanteisiin. Vertailuksi se, mitä humminbird sanoi Sonysta, että ei muuta kuin nappi pohjaan ja antaa mennä.
Estää. Olen ohjelmoinut sen Fn1-nappiin, eli kun painan napin pohjaan ja pyöritän eturullaa, voin valita mitä tarkennusrajoitusta käytetään. Kun vapautan Fn1-napin niin asetus jää voimaan. Jos painan sitä lyhyesti uudestaan niin se menee pois päältä. Toimii hyvin näin, ei tarvitse valikoita surffata. AF limiterissä on valittavissa kolme eri settiä, jotka mulla 0-5 metriä, 3-10 metriä ja viimesenä 5 metristä äärettömään. Sellainen huomio tähän että nuo etäisyydet EI ole jämptit. Kun rullamitalla mittasin niin 10 metrin asetus on oikeasti 8 metriä ja 5 metriä on oikeasti 4 metriä. Se kuitenkin on sama kaikilla obiskoilla, joten sikäli se toimii ennustettavalla tapaa aina. Etäisyys vain ei ole tarkasti oikein. Tästä onkin huomautus manuaalissa.
Lisää vinkkejä tarkennuksen ohjelmointiin. Fn-vivun olen ohjelmoinut niin että sillä voi vaihtaa tarkennustilojen välillä (tämä toiminto löytyy mk1 myös). Tämä juttu on aika huonosti dokumentoitu manuskassa, joten yritän selittää. Vivulle ei ohjelmoida valikkojen kautta minkä tilojen välillä se vaihtaa. Sen sijaan se muistaa itsekseen mikä oli edellinen tarkennustila joka vivun missäkin asennossa oli valittuna. Eli jos vipu asennossa 1, ja laitan päälle AF-S ja 3x3-gridi, niin se on sitten se joka seuraavan kerran löytyy kun vipu on asennossa 1. Jos teen tarkennusasetuksiin mitä tahansa muutoksia kun vipu on asennossa 1, niin ne muutokset tallentuu automaattisesti. Sama sitten asennossa 2, eli kamera muistaa mikä tila oli valittuna kun vipu edellisen kerran oli siinä asennossa. Se muistaa myös tarkennuspisteen sijainnin, joten tarkkana.
Panan tarkennus on nopea ja hyvä niin kauan kun mennään kertatarkennuksella. Jatkuva ei ole oikein mistään kotoisin. Kontrasti ei siihen vain pysty, ei edes Panan "Distance from defocus" -menetelmällä jossa kamera pyrkii arvoimaan epäterävän alueen piirtymisestä etäisyyksiä.
Oon harkinnut tuon Panan 100-400 mm hankkimista e-m1 mk2 kaveriksi, mutta tuo pro capturen toimimattomuus on kyllä iso puute, sen lisäksi että runkovakaaja ja objektiivin vakaaja ei toimi yhteen. Oon kuvaillut lintuja Olyn 50-200 mm ed swd + ec-14 combolla. Runkovakaaja riittää monopodin kanssa telepäässäkin varsin hyvin ja pro capturekin toimii. Taidan siis unohtaa tuon Panan ja siirtää haaveet 300 mm prohon ja kaukaiseen tulevaisuuteen Edit: ei tän viestin kyllä tähän ketjuun pitänyt tulla.. Mutta sopii kai tää tähänkin
Jos joku tulee nyt vasta mukaan eikä jaksa kahlata koko ketjua, tässä omia näkemyksiäni E-M1mk2:sta. Olen pääasiassa harrastelijakuvailija - olen kuvannut korvausta vastaan ainoastaan urheilukuvausta - joten esitän muutamia huomioita siltä pohjalta. Kamera on todellinen ilo käyttöä. Se on alkusäätöjen jälkeen erittäin nopea, vaivaton ja intuitiivinen käyttää, kun kaikki tarpeelliset toiminnot saa asetettua laajalti kustomoitaviin nappeihin ja vipuihin. Runko on iso m43-mittakaavassa, mutta ergonomia on erityisen hyvä. Kamerassa on pieni kenno, joka tuo sekä etuja ja haittoja. Korkeat ISO-arvot ovat suurin ongelma, ISO1600 on vielä erittäin käyttökelpoinen mutta ainakaan itse en mene yli ISO3200 kuin erityistapauksissa. Maisema- ja macrokuvauksessa pieni kenno on monesti eduksi kun syväterävyysalue on laajempi, ja toisaalta telet yltävät tavallaan ”pidemmälle”. Kuvanlaatu riittää erinomaisesti ainakin 80x60cm galleriatauluihin, isompia en ole kokeillut vielä teettää. Kameran monet ominaisuudet ovat täysin vertaansa vailla. Focus stacking ja -bracketing, procapture, 5-axis IS (ja 6.5 EV dual-IS yhteensopivien linssien kanssa) jne. tekevät kamerasta todella erityislaatuiden ja näillä olen saanut kuvia jotka olisivat jääneet aiemmin muilla rungoilla yksinkertaisesti saamatta. Kuvanvakaaja on täysin käsittämätön ja se pitää itse kokea: useamman sekunnin valotusajat käsivaralta! Itse en kuskaa enää tripodia kuin erittäin harvoin, silloin kun tiedän tarvitsevani yli 10s valotuksia, ja tämä on keventänyt kameralaukkuani merkittävästi. Myös procapture on osoittautunut sekä urheilu- että macrokuvauksessa korvaamattomaksi. Sääsuojaus on todella luotettava, PRO-laseilla uskaltaa kuvata on ilma millainen tahansa. Akunkesto on yllättävän hyvällä tasolla. Olen parhaimmillaan kuvannut 1011 kuvaa siten, että latinkia oli vielä reilut 10% jäljellä. Vara-akku tai pari, niin rankemmatkin sessiot hoituvat vaivatta. E-M1.2 tarkennus on kokemuksieni mukaan varsin hyvä. Olen kuvaillut rungolla crossfitia, eli melko nopeatempoista urheilua, jopa suhteellisen hämärissä sisätiloissa. Koiria on myös tullut kuvattua ja ne osaavat olla varsin vikkeliä. Viimeksi kuvasin raveja. Kaiken kaikkiaan kamera on selvinnyt näistä oikein hyvin. Huteja tulee x määrä, mutta niin niitä tuli aikanaan peilikamerallakin. Kaikki on suhteellista, ja vaikka E-M1.2:n tarkennus ei olekaan absoluuttisesti parasta markkinoilla - edes peilittömissä - on se ainakin itselleni riittävällä tasolla. Monista muista kameroista tuttuja ominaisuuksia läytyy toki myös E-M1.2:sta. Kasvojentunnistus (josta en enää luopuisi kun siihen on tottunut) helpottaa potrettikuvausta, ja lisäksi löytyy kaksi muistikorttipaikkaa, todella käytännölliset ohjelmoitavat kuvausmoodit PASM-säätimessä, erittäin nopea sarjakuvaus (jopa 60fps RAW) jne. Kosketusnäyttö on monessa asiassa kätevä, ja mikä parasta, sen saa käännettyä suojaan silloin kun sitä ei tarvitse - jolloin näyttöä ei myöskään tule painaneeksi vahingossa. EVF on hyvätasoinen ja tarkka. Jopa kameran mukana tuleva pikkusalama on aidosti käytännöllinen, koska se on käännettävä ja siten suunnattavissa esim. seinään tai kattoon. Ja niin, ne linssit! Valinnanvaraa löytyy jokaiselle, on kyse sitten pienemmistä primeistä tai isommasta PRO-lasitavarasta. Itse käytän nykyään lähes yksinomaan 12-100mm f4 PRO lasia, joka on suorastaan hämmentävän monipuolinen kakkula. 35mm vastaava polttovälialue on huimat 24-200mm, objektiivissa on manuaalitarkennusrengas jolla voi samalla vaihtaa salamannopeasti AF/MF-tilojen välillä, rungon kanssa yhteensopiva dual-IS sekä kustomoitava Fn-nappi ja koko komeus on luonnollisesti säänkestävä. Hämäräkuvaukseen sitten vielä 25mm f1.2 niin halleluja! Setti ei juuri voisi olla yksinkertaisempi ja monipuolisempi! Mainitsemisen arvoisia on myös 8mm 1.8 PRO fisheye ja 40-150mm 2.8 PRO jotka tuovat esiin formaatin parhaita puolia varustettuna veitsenterävällä kuvanlaadulla. Mihin E-M1.2 ei sovi? Kun kuvatan liikkuvia kohteita kuten urheilua, niin mitä pimeämpää on, sitä huonommin kamera siihen soveltuu sillä ISO-arvoa pitää nostaa. Tämä ei ole suurikaan ongelma f1.2 primeillä, mutta pidemmillä teleputkilla (f2.8 ja f4) saattaa olla. Muutoin en oikein keksi tilanteita mihin E-M1.2 ei soveltuisi mainiosti.