Reilu puoli vuotta sain pidettyä itseni aisoissa... "Mulle-kaikki-heti-nyt!" Fiilis alkoi heti, kun tämä runko julkaistiin. No nyt tämä MKII komeilee omassakin kameralaukussa EM1 MKI:n kaverina. Alkutuntuma on ollut pelkästään positiivinen. Ainoa harmitus on, kun sitä 1/2 vipua, ei ymmärtääkseni saa ohjelmoitua vaihtamaan S-AF/MF välillä back button focus tarkoitukseen. EM1 MKI:ssä tämä on mulla käytössä näin. Kiersin tämän ongelman ohjelmoimalla valintakiekon C1 käyttäjäasetuksilla BBF:ää varten. Ihan kätevä siis näinkin. Nopeutta ja tarkkuutta löytyy niin paljon, että loppu on itsestä kiinni. Selkeitä parannuksia on tapahtunut edeltäjään verrattuna, mihin itse olen ollut kuitenkin kaikin puolin tyytyväinen. Mutta MKII:ssa tuntuu olevan huomattavasti parempi C-AF ja kuvien dynamiikassa huomaa myös parannusta. Ei kai tällä erää muuta... Pitää jatkaa kuvaamista.
Olisiko jollakulla Oulussa OM-D E-M1 mk2:sta jota voisi hieman kokeilla? Itselläni on mk1 ja kiinnostaisi testata kuinka paljon parempi se tracking CAF on 50-200 swd ja 50-200 non-swd:n kanssa (joista molemmat löytyvät). Verkkokaupassahan tuollainen olisi hyllyssä, mutta testausmiljöö aika heikko. Myös paljon muuta FT-linssiä löytyy joita voisi kokeilla mk2:lla.
On keskusteltu E-M1 mk2 jatkoksi sopivista laajiksista. Tässä olisi muutama testi. Olympus 7-14mm/2.8 http://www.sansmirror.com/lenses/lens-reviews/lenses-for-m43-olympuspanas/olympus-7-14mm-f28-lens.html Panasonic 8-18mm/2.8-4 https://blog.mingthein.com/2017/06/13/review-panasonic-leica-dg-vario-elmarit-8-18mm-f2-8-4-0-asph/ Mitä mieltä on raati? Itseäni houkuttaa noista enemmän Pana. Kevyempi, käytännöllisemmän oloinen sekä pidempi "telepää".
Meinaatko ultralaajiksia yleensä vai pitääkö olla myös zoomia? Zoomeista kannattaa muistaa myös Panan 7-14mm f/4, se on pienikokoisin noista eikä sinällään yhtään hullumpi. Jos myös primet kelpaa niin Laowa 7.5mm f/2 on saanut paljon kehuja. Se on pienikokoinen ja sopivan hintainenkin, sekä optisesti aika hyvä jopa täydellä aukolla. Kannattaa tutustua. Sitten on tietysti Olympuksen 8mm f/1.8 Pro fisheye jos kalansilmäisyys ei haittaa.
Tätä olen pyöritellyt... 8-18mm zoomialue olisi maisemakuvaamiseen omiaan - ei tarvitse aina vaihtaa objektiivia. Toisaalta Laowa on pieni ja valovoimaisempi. Panan 7-14mm on ollut viimeaikoina aikamoisessa alennusmyynnissä.
Oikeastaan kysymys on lähinnä siitä kuinka laaja sen laajan pään pitää olla ja kuinka suuri aukko tarvitaan. 7mm ja 8mm ero on kuitenkin jo suhteellisen iso, samoin pitkässä päässä 14mm ja 18mm ero. Olyn 7-14mm on suurimmassa osassa tilanteita aukon nopeampi, kun tuo Leicakin menee aika nopeasti sinne f/4-alueelle, joten sillä voi olla merkitystä jos kuvaa esim. tähtitaivasta. Omaa kokemusta mulla ei ole näistä mistään, kun itse tykkään kuvata maisemia laajimmillaan noin 24mm vastaavilla kuvakulmilla. Sitä laajempiin tuntuu yleensä tulevan vain lisää taivasta ja lisää heinikkoa, jos vähän kärjistetään.
Onkohan kokemusta että kun kuvaa pelkällä sähköisellä sulkimella niin mitä rajoituksia siinä kohtaa tai mistä jää paitsi muustakuin siitä kolinasta?
Olympuksen kameroissa elektroninen suljin tuottaa edelleen 12 bittiä per kanava, eli kuvanlaatu ei huonone sitä käyttäessä, toisin kuin monissa kilpailijoissa, esim. Sony A7. Elektronisen sulkimen ainoa haitta on juurikin rolling shutter. Ilmiö johtuu siitä että elektronisen sulkimen X-sync on vain 1/60. Sitä suuremmilla suljinnopeuksilla koko ruutua ei saada valotettua kerralla, vaan se valotetaan useampana perättäisenä raitana. Tämän voi havaita kuvissa siten että keinovalojen värinä alkaa näkyä (esim. ruudun yläreuna valoisampi kuin alareuna) ja liikkuvat kohteet alkaa vääristyä. Ilmiön voimakkuus on täysin riippuvainen suljinnopeudesta ja kohteen nopeudesta sekä valojen laadusta.
Käytitkö normaalia AF-C tilaa vai trackingiä? Mielestäni E-M1 mkII tracking on syvältä oloissa joissa kohde ei väreiltään selvästi erotu taustasta. Esimerkkiisi liittyen vaikkapa ruskeahko koira luonnossa on tyypillinen tämmöinen tilanne. Tulee mieleen Nikonin 3D tilan toiminta silloin kun systeemi oli juuri keksitty, mutta jäänyt toiminnaltaan viimeistelemättömäksi Sensijaan kaupungissa Olyn tracking toimii ihan ok. Valitset kohteeksi rouvan jolla on punainen takki ja tarkennus pysyy aika 100% varmasi hänessä, sommiteli kuvaa miten tahansa. Kaupunkikuvaus on myös tyypillinen tilanne jossa AF-C:n ajoittainen hyppiminen tai takertelu ei juuri kiusaa. Dof on kuitenkin tämän formaatin kanssa normizoomilla sen verran laaja, että asialla ei juuri ole väliä. Eri asia on 40-150mm täydellä aukolla. Mistä tulikin mieleeni, että 12-40mm kanssa epäterävän toisto on niin kamalaa, että olen alkanut välttää täyttä aukkoa. Parempi kuvata läpiterävää ja ajatella tausta kuvatessa niin, ettei se ole ongelma. Sanoisn että 12-40mm bokeh ei ole epäterävää, vaan jonkinlaista carmounflake-taustaa johon kohde hukkuu! Edes käyttämäni Olyn f/1.8 primet ei ole tässä suhteessa mitenkään hyviä, 25mm/1.2 saattaa tosin olla siedettävä. Mutta tässä jälleen yksi syy miksei m43 ole ainoa järjestelmäni. Mutta kyllä E-M1 mkII:lla aika monenmoiset hommat kuvaa. Minun käytetyin kamera tällä hetkellä - enkä usko uutuudenviehätyksen enää vaikuttavan tähän sillä kyllä tuo ihan käyttöpeli on.
Ymmärtääkseni Fuji ja Sony ovat onnistuneet paremmin AF-C-algoritmeissaan, en ainakaan muista lukeneeni merkittävistä ongelmista. Toivotaan että Olympukselta tulee lähiaikoina isompi firmispäivitys joka parantaa suorituskykyä tältä osin. Raudasta se ei ainakaan ole kiinni, laskentatehoiltaan ja väylänopeuksiltaan E-M1mk2 on selvästi edellä esim. X-T2.
Olen käyttänyt koira kuvatessa sitä hitaampaa sarjakuva asetusta 7/8 kuvaa s c-af ja yhtä tarkennuspistettä. Sarjan tai pari kun ottaa, niin helposti sieltä saa poimittua muutaman "paremman" jatkojalostukseen. Ei se tarkennus mikään laitteen ongelma enää ole, kun vaan itse osaisin sitä käyttää oikein. Lähinnä problema on siinä , että tuolla laiteella tulee joskus kuvia niin helvetin sutjakaasti. Sitten ne pitäis vielä katsella huolella läpi, jos haetaan kuvaan jotain tiettyä ilmettä tai asentoa.
Tarkennus on mitä on - ei huono, mutta keskinkertainen. Ja tuntuu kuin sarjakuvauksessa se olisi heikompi kuin yksittäiskuvia otettaessa. Hieman harmi sillä hyvä suorituskyky sarjakuvauksessa on yksi E-M1 m2 pointti. Tehokkaasta sarjakuvauksesta on kuitenkin iloa esim jos haluaa ottaa valotukset hdr-kuvaa varten. Siinä tämä oikein loistaa. Äsken tekaisin alla olevan kuvan materiaaleista, jotka olin ihan käsivaralta vaan pamauttanut. Nyt en tällä koneella osaa sanoa kuvan säädöistä yhtään mitään, mutta kuvatsteknisesti homma hoitui Olympuksella paljon vaivattomammin kuin Nikonilla olisi hoitunut. Muutenkin E-M1 m2 toimii maisemakuvauksessa hienosti. Resoluutiota ja dynamiikkaa on kameran koko huomioiden niin paljon kuin toivoa voi ja objektiivit ovat zoomia myöten teräviä. Maisemaa kuvatessa ei ole haittaa edes m43 järjestelmän ärsyttävimmästä viasta, eli lähes kaikkia objektiiveja vaivaavasta hermostuttavasta epäterävän toistosta.
Kertatarkennuksen kanssa minulla ei ole koskaan ollut mitään ongelmia, oli käytössä sitten E-P5 tai mikä tahansa OM-D jota olen käyttänyt - eli ihan kaikki OM-D:t. Jatkuva tarkennus toimii hyvin vain silloin kun kohde on valittua tarkennusaluetta suurempi. Sitten jos tarkennusalue onkin suurempi kuin kohde, niin alkaa tulla huteja. Tämä on aika tyypillinen tilanne esim. lintuja kuvatessa sekä muutoinkin kun kohde on kaukana. Kamera tarkentaa silloin hyvin herkästi johonkin lähempänä olevaan kohteeseen, jos sellainen tulee edes tarkennusalueen reunamille, joku risu tai muu. Olympuksen kannattaisi tarkkaan katsoa miten Nikonin dynamic area AF toimii. Siinä valitaan vain yksi varsinainen tarkennuspiste ja kamera ottaa mukaan valinnaisen määrän ympäröiviä apupisteitä. Tarkennus priorisoi aina varsinaisen tarkennuspisteen ja kyselee apua muilta vasta jos fokus jostain syystä menetetään. Olympuksen toivoisi tekevän saman, eli keskimmäinen piste on hallitseva ja muut auttaa vain hädän tullen.
Oikein hyvin toimii liikkuviin kohteisiin kun verrokkina itsellä on mm. D810. Jatkuvatarkennus yksittäiskuvauksella lentäviin korentoihin lammen äärellä, ja valtaosa kuvista todella hyvin kohteessa kiinni, mikä riittää kyllä minulle. Eikä myöskään ole kuvanlaadussa mitään valittamista, kuten ei varmaan nykypäivänä monessa muussakaan, edes halvemman sarjan rungossa.
Tampereella se palatsi? Ihmisillä on näitä kokemuksia erilaisia. Tarkennuksesta vielä se, että E-M1 m2 ongelma ei ole, etteikö kamera periaatteessa pystyisi tarkentamaan vaativaankin kohteeseen. Ongelmana on suorituksen epävarmuus ja se, että jatkuvassa tarkennuksessa kameran touhuja ei ole kovin helppo ennakoida. Modernille peilittömälle kuitenkin ihan ok tasoa, 2000e järkkärille ei niinkään. Mutta jos positiivista vastapainoksi sanoo, niin olen tykästynyt myös siihen miten tämän kuvat kääntyvät mustavalkoisiksi. Jotenkin niin helppoa Silver Efexissä noi pyöräyttää. En väitä, etteikö muillakin kameroilla saisi samaa (tai kennokoosta riippuen parempaa) jälkeä aikaiseksi, mutta E-M1 m2 suorittaa tässä mielestäni yli oman tasonsa.