Vähän on hoppu, mutta tämmöiseen törmäsin, joten lyhyesti... Lähde: mirrorlesscam.com - View topic - Unveiling Olympus Sensor with IR technology Lyhyt referaatti (jos allekirjoittanut tulkitsee oikein): toimintaperiaate: 1. Otetaan tarkennushetkellä kaksi vertailukuvaa: R-G-B ja R-IR-B 2. verrataan G ja IR kanavia keskenään. (Koska IR ja G kanavien välinen taajuusero tiedetään, tiedetään myös miten paljon kanavissa pitäisi olla eroa jos tarkennus on kohdillaan. 3. JOS eroa on enemmän tai vähemmän, tiedetään myös kumpaan suuntaan tarkennus on pielessä ja kuinka paljon. (jolloin voidaan ajaa yhdellä käskyllä tarkennus kohdilleen, aivan kuten PDAF:ssä) vaadittavat muutokset: IR-suodin siirretään Microlens tasolle, koska vihreän kanavan sensorien on saatava IR valoa. (ts. G-kanavan pikseleiden edessä ei saa olla IR-suodinta.) Ja samalla tietenkin koko logiikka pitää rakentaa, joten piirikortille / prosessorille ilmestynee muutama uusi lastu / lohko.) Vaikutuksena pitäisi olla valtavan paljon normaalia CDAF:ää nopeampi tarkennus ja huomattavasti parempi yhteensopivuus vanhojen PDAF:lle suunniteltujen objektiivien kanssa. Se että onko tästä haastamaan jopa PDAF selvinnee keskiviikkona kun seuraava Semi-pro sarjan Pen julkaistaan. Auttaako tämä sitten 4/3 Zuikojen käytössä selvinnee objektiivikohtaisesti. Joissakin Digi Zuikoissa kun on IR:ää pois suodattavia elementtejä / pinnoitteita. EDIT: linkki patenttiin: Patent US20100245657 - Focus position control apparatus and camera
Vs: Olympuksen Patentti uudesta IR herkästä automaattitarkennuksesta. Peräti mielenkiintoinen. Osoitus siitä että hyvät ratkaisut ovat yllättävän yksinkertaisia mutta harva niitä tulee keksineeksi.
Vs: Olympuksen Patentti uudesta IR herkästä automaattitarkennuksesta. niin se kameran elektoniikka kehittyy hyvä hyvä
Vs: Olympuksen Patentti uudesta IR herkästä automaattitarkennuksesta. Patenttikieli on mielenkiintoista, mutta minusta tuon idea on seuraava. - Kennolla on tarkennusalueita, joissa normaali RGGB -bayermatriisin toinen vihreä pikseli on korvattu infrapuna-herkällä pikselillä. - Näiltä alueilta voidaan tuottaa kuva, joko näkyvän valon alueelta (RGB-pikseleistä) tai infrapuna-alueelta (pelkkää IR-pikseliä käyttäen), tämä onnistuu ihan yhdellä kuvan otolla. - Molempien kuvien kontrastijakaumat lasketaan ja verrataan keskenään - Jakaumien erosta saadaan suoraan tarkennuksen heitto Nykyäänhän siis kontrastitarkennuksessa lasketaan tuo kontrastijakauma ja siirtämällä linssiä käydään läpi koko tarkennusalue. Se positio, missä on suurimmat kontrastit (kuva on tarkka), on oikea tarkennusetäisyys. Nyt voidaan IR:n erilaisesta tarkentumisesta näkyvään valoon nähden, saada suoraan se oikea tarkennuspiste, tai ainakin tarkennuksen oikea siirtosuunta. Tässä on tosiaan pari murhetta. Ensimmäinen on se, että kaikki optiikat eivät päästä IR:ää läpi kunnolla. Toinen on se, että kennon edessä oleva suodatin ja mikrolinssit eivät päästä IR:ää läpi kunnolla. Ilmeisesti IR-suodatus pitää rakentaa kennon pintaan ja jättää pois noiden IR-herkkien pikselien edestä. Hiukan mietin, että miksi tähän tarvitaan IR:ää? Tuonhan pitäisi onnistua myös eri värikanavilla, koska nekin taipuvat eri tavalla. Voisiko syynä olla se, että optiikat on tehty mahdollisimman paljon värikorjatuiksi, jotta kuvassa ei olisi kromaattista aberraatiota? Ja kuinka sitten korjaukset vaikuttavat IR-alueeseen, onnistuuko homma vain jos on kyse kiinteästä optiikasta, jonka ominaisuudet on tehty sopiviksi (tai ehkä joukosta tähän sopivia vaihdettavia objektiiveja). Ja ilmeisesti E-P3 ei sitten käyttänyt tätä.
Vs: Olympuksen Patentti uudesta IR herkästä automaattitarkennuksesta. toisaalta taas FAST-AF sanoo että tarkennuspisteitä on tasan 35. JOS kennossa ei olisi jotain erikoista noiden 35 pisteen kohdalla niin miksi rajata se siihen? Ainakin panasonicin G3 pystyi tarkentamaan Kontrastitarkennuksellaan ihan juuri siihen pisteeseen mihin näytöllä tökkäsit. Tämä olettamus tukisi tulkintaasi, tosin sillä erotuksella että kaikkia joka toista vihreää pikseliä ei ole "muunnettu" IR herkäksi, vaan ainoastaan nuo 35. (dynamiikka tippuisi varmaan aika radikaalisti jos puolet vihreästä datasta häviäisi.) Toisaalta taas kennothan ovat luonnostaan aika IR herkkiä (poistamalla kennon edessä olevan IR suotimen saa melko helposti IR kuvia otettua. IR:n ikävä puoli vain on sotkea näkyvän valon osaakin jos signaaleja ei suodateta.) joten oiskohan mahdollista että noista vihreistä pikseleistä tulevaa signaalia suodatettaisiin sisältämään vain IR osa AF tarkennukseen liittyvän lukuvaiheen aikana?
Vs: Olympuksen Patentti uudesta IR herkästä automaattitarkennuksesta. Yksittäinen anturi ei tee spektrianalyysiä. Siitä tuleva mittaus on yksi "luku", tai oikeastaan jännitearvo. Aallonpituusalueen suodatus tehdään sillä anturin edessä olevalla värisuodattimella. Ja eikös aikemmissakin Pen:ssä ollut vain rajattu määrä tarkennuspisteitä (toisin kuin Panasonicin vastaavissa). Esim E-P2:ssa vain 11. Jos P3:ssa olisi tämä tarkennus, niin kyllä Olympuksen tuntien se olisi siitä enemmän keuhkonnut. Eikä tuossa ole rajattu mitenkään objektiiveja, joten IR:ää tuskin käytetään. Patentissakin viitatataan siihen, että objektiivin optiset tiedot on tarkasti tunnettava, jotta tuo suora tarkennuksen siirto voidaan rakentaa. Ja lisäksi kannattaa huomata, että patentin rakenteessa on myös IR-valaisin osana kameran rakennetta.
Vs: Olympuksen Patentti uudesta IR herkästä automaattitarkennuksesta. Jotenkin olin ajatellut että sieltä tulisi signaalipulssi. No aina oppii uutta. IR lähettimen / valaisimen puute on tosiaan niin selvä ero että eri systeemi on kyseessä.
Vs: Olympuksen Patentti uudesta IR herkästä automaattitarkennuksesta. Melko vinhaltahan tuo tarkennusnopeus nytkin kyllä E-P3:ssa näyttää: http://www.youtube.com/watch?v=qrCWYhDosxg&feature=player_embedded Ja jotain "jännää" E-P3:n tarkennukselle kuitenkin on tehty koska perus-4/3:n tehty 12-60 tarkentaa sekin nyt aika sukkelaan: http://www.youtube.com/watch?v=JR6dP7fQXRI&feature=player_embedded
Vs: Olympuksen Patentti uudesta IR herkästä automaattitarkennuksesta. Tjaa, sanoisin, että sukkelamminhan tuo tarkentaa kuin E-P2:lla mutta ei vielä sukkelaan. Mutta m4/3-laseilla kylläkin vinhasti menee, heti on skarppi. Hakkaa 5D2:n kirkkaasti, D3x:n kanssa ei eroa. -p-
Vs: Olympuksen Patentti uudesta IR herkästä automaattitarkennuksesta. Onko sulla kokemusta normaaleista 4/3 rungoista että kuinka paljon hitaampi tuo on verrattuna siihen klassiseen kolmen pisteen PDAF:aan joka on kaikissa muissa paitsi E-620, E-30, E-3 ja E-5 rungoissa?
Vs: Olympuksen Patentti uudesta IR herkästä automaattitarkennuksesta. Saitillani (pekkapotka.com) on nyt tarkennusnopeustesti E-P3 vs. EP2 vs. Nikon D3x. Kokemusta Olympuksen 4/3-kameroista on vain E-5:stä, muista rungoista en tiedä mitään. E-5 on tarkennusnopeudessa samaa luokkaa E-P3:n ja D3x:n kanssa, objektiivista riippuen. E-5 + 12-60mm kuuluu ryhmään "maailman nopein". Lainausmerkit tarkoittavat edellä ryhmää ei vitsiä... Vastaako kysymykseesi? Kuvasin viime viikolla suurpetoja E-5:llä ja Zuikoilla 300/2.8 (+1.4X) ja 90-250/2.8. Loistava ja nopea tarkennus teknisesti, nappi väärässä paikassa peukalolleni. -p-
Vs: Olympuksen Patentti uudesta IR herkästä automaattitarkennuksesta. noo, ei se kauheasti auta kun nykyrunkona on E-420 ja putkina 11-22 ja vanhempi 50-200... Sekä runko että putket ovat siis hitaampia. Se vauhti on tosin piisannut ihan hyvin, joten sen takia hain vähän vertailupohjaa. Lienee kuitenkin edessä se 14-54:n osto vielä ennen kuin lähtee runkoa vaihtamaan vielä pienempään. (Micron omissa objektiiveissä Laajakulmapään valovoimattomuus korjaantui tuon 12/2:n myötä, teleissä odotellaan 50-200 + EC-14 yhdistelmälle korvaajaa.)