Olohuoneen ikkunasta

--

 

Kun kollega Hämeenlinnasta on tunnetusti harjaantumaton sanallistamaan taiteen herättämiä tuntemuksia, liitän tähän opasteeksi kaksitoista kysymystä, joihin luontevasti vastaamalla saa kenet hyvänsä taidekritiikin perusteita kyselevän seisomaan ns. äimän käkenä. (Kysymyksiä ei tietenkään kopioida arviointiin, jokainen kohta voi olla oma kappaleensa.)

!. Mikä on teoksen huomiota herättävin piirre, siis nousee ensimmäisenä esille?

2. Selitä, miksi nimesit ensimmäisenä kohdassa 1 mainitsemasi asian.

3. Kun jatkat katselua, mikä näyttää myös tärkeältä?

4. Miksi kohdassa 3 mainitsemasi seikka vaikuttaa tärkeältä?

5. Kuinka kuvassa on hallittu tai käytetty hyväksi kontrastia?

6. Mitkä kytkennät johdattavat katsetta kuvassa?

7. Mitkä piirteet kuvassa kertovat taiteilijan tyylistä?

8. Mitä seikkoja kuvan sommittelu piilottaa katsojalta

9. Miksi ne on mielestäsi kätketty?

10. Kuvittele, mitä tunteita ja tarkoituksia teos tuo esille.

11. Mitä nimityksiä voisit antaa kuvalle?

12. Mitkä seikat kuvassa herättivät alunperin kiinnostuksesi kuvaan?

 

--

 

Kevät "ninku" on "magee" kun "yök" lähtee ja "sähköpotkulauta" ja letut maistuu ja mahlat nousee ja...

__________________________________________________________

Kuva on melko paska. Tekotaiteellinen sössö...
(En perustele)

 

--

 

Kumpikaan ei liity ainakaan minuun siis kirjoitat ehkä itsestäsi?

 

Minusta näyttäis enemmänkin varvasmaalaus harjoitelmalta, niiltä alkupuolen yrityksiltä...

 

--

 

Pyh. Jos puhuttaisiin jo mieluummin vaikkapa valokuvataiteesta kuin minusta tai Helsingin kaupunginosista?
OK?

 

Anteeksi sana: "paska". Korvataan se vaikka käsitteellä: "ihan kiva".
Kuten myös "tekotaiteellinen" ja "sössö".
Kuva on siis nyt: "Ihan kiva".

 

Siinä on vedenalainen maailma. Vedenpaisumus kai jo on.

 

--

 

Kaunis kuva. Näyttää aikalailla akvarellilta. Joku jyväskyväläinen valokuvataiteilija aina muistuttaa, että valokuvilla ei pitäisi matkia maalaustaidetta, vaan tehdä omanlaistaan, mutta sellainen ajatus on turha. Pointtinahan on abstrakti kuva-ajatus, joka sitten toteutetaan jollain välineellä. Erilaisuuteen ohjaa lähinnä välinegenre - mikä näkyy kuvien välineluetteloissa, joskus pienellä, joskus isommalla präntillä.

Kuva on sikäli sekatyylilajinen, että siinä on impressionistisen vesivärin "alla" kerros menneiden menneiden vuosikymmenten postikorttipiirrosta. Käsitetaide on yleensä selittävää, ja nyt on selitetty kuvan keskiosan heijastuma.

Tässä on sellainen kevättalven tunnelma, jota katsotaan mieli tyhjänä, koska siitä on juuri poistettu melkein kaikki (pelkkä hanki ei olisi enää ei-mitään), eikä mielen ole tarkoitus siitä täyttyä, vaan vain olla.

 

No jos se "akvarellilta näyttää" ja on vieläpä "kaunis", niin on sen oltava - sittenkin - hyvä.
Kuva on jo "hyvä". Ehkä huomenna vielä enemmän?
Juuri nyt se muuttuu taas paremmaksi....

 

Laumaan kuulumisen tarve on viettien ohjailemista ominaisuuksista rehellisyyttä voimakkaampi.
Lisään tykkäyksen.
Ihana kuva.


Veden alla varpailla, keväällä, maalattu akvarelli...

Edit: Siis: "Kaunis akvarelli".
Ja "Sekalajityylinen, postikorttipiirros jne..."

 

Kuva on hyvä ja taiteilija onnistunut, kun katsoja joutuu/pääsee käyttämään myöskin omaa mielikuvitustaan.
Siis minun mielestäni.

 

Olen pahoillani ettei ollut mieluisaa luettavaa (kirjoituksenihan oli huono, suorastaan skeida).
En yhtään halua "vittuilla", pikemminkin päinvastoin.
Tykkään kaikesta, vastedes...

edit: lisätty piste.

 

Hyvin kirjoitettu,
tykkään.

Edit: Kiitos ohjaavasta kritiikistäsi.
Edit 2: En ole yhtään ylpeä kirjoituksistani. Jos voisin pyyhkisin ne menneisyydestä. Rehellisyyden nimissä jääkööt tuonne kuitenkin muistuttamaan itseeni kohdistuneen kritiikin aiheellisuudesta. Vielä kerran: Anteeksi, viattomat uhrit. Tämä on hirvittävän surullista. Hyvästi.