Tuli katsottua K-Reppu siitä muotikuvaajasta. Ei taaskaan tullut mitään ahaaelämyksiä siihensuuntaan että sitä tahtoisin tehdä. Jotenkin tuntuu siltä että monissa muotikuvauksissa hierotaan ja säädetään valaistuksia viimesen päälle ja lopputuloksena on kuitenkin niin mitäänsanomattomia valomaailmoja että...muotikuvahan ei olekkaan pelkästään valoihin perustuvaa vaan siinä on paljon muita vähintään yhtä tärkeitä osatekijöitä, sen tiedän. Mallin olemus, asennot jne. on ratkaisevia. Ainakaan ohjelmassa vilahdelleet kuvat eivät tehneet kovin suurta vaikutusta. Itse en tahtoisi pyörittää tommosia stailisti ym. porukoita ympärilläni, vaan haluan kuvata ihmisiä pienemmissä ympyröissä vaikka raha ei siinä liikukkaan samaan malliin. Periaatteessa valomaailman tahdon huomattavasti tärkeämpään osaan mitä yleensä tavallisissa muotikuvissa on. Myös tavalliset ihmiset tuntuu mielekkäämmältä kuvattavilta kuin jotkin ammattimallit, haastetta on molemmissa. Kumpaako te haluaisitte tehdä?
Ehdottomasti muotOkuvaaja! Tämä siksi, että tavalliset ihmiset jokapäiväisissä askareissaan kiinnostavat huomattavasti enemmän kuin mallitytöt. p.s. en oo silti kei.
Mä taas en haluaisi varsinaisesti rajoittaa itseäni lokeroimalla itseäni kumpaankaan kuvauspuoleen. Sanotaan käytännössä, että tekisin enemmän sitä puolta mistä tulee enemmän töitä. Kaikki kuvausalat on kiinnostavia, toiset hivenen enemmän ja toiset vähemmän. Mukava homma on saada ns. valmista laakista ja siihen on vielä pitkä matka. Nuo kaikki stailistit yms. on vain 'luksusta' siinä ympärillä. Tietyllä tavalla muotokuvaaja joutuu paljon itsenäisempään työskentelyyn, johtuen jo siitä ettei sillä muotokuvan ottajalla yleensä ole varaa maksaa siitä stailistista, tai visuaalisen suunnittelun tiimistä, kuten muotimaailmassa on. Muotimaailman kuvaaminen lienee muutenkin enemmän mainoskuvaamista, kuin muotokuvaamista. Tässä se valokuvaaja on vain 1 osa koko tiimiä, joka saa lopputuloksen aikaiseksi. Kuvankäsittelyt antaisin mielelläni jollekin pois, jos sen pystyisin tekemään..... sanoisin vain, että tuosta tuosta tuohon se ja se ja hivenen tuota jne jne... tai sitten yksikertaisesti tee siitä hyvä.
Olen Tipen kanssa tosi paljon samoilla linjoilla tässä. Sieluni silmillä näen sekä muotokuvaajan että muotikuvaajan työssä yhtälailla sekä mielenkiintoisia että inhottavia elementtejä. Muotikuvaajan ammatinvalinnasta puhuminen on osittain vähän hypoteettista, sillä alalle on kuitenkin hankalampi päästä verrattuna moniin muihin kuvausammatteihin. Siinä mielessä jos sillä puolella onnistuisi toimimaan menestyksekkäästi, eiköhän niihin ammatin negatiivisiinkin puoliin osaisi suhtautua oikealla tavalla. Muotokuvaajan työ on nykyisessä digimaailmassa suuremmassa puristuksessa. Tuo on yksi ikävä puoli, jos miettii valintaa noiden kahden välillä nimenomaan leivänansaitsemismielessä.
Vaikea olisi motivoida itseään muotikuvaajaksi, kun pidän koko muotia täysin turhana asiana. Mutta enpä minä toisaalta halua myöskään ammativalokuvaajaksi, joten eipä tule tuo kysymys eteen. Muotokuva sen sijaan on (myös) taidetta ja kiinnostaa sellaisena. Siis omilla ehdoilla tehtynä. Ei ihan ykkösaihe kyllä mulle sekään, kun en ole erityisemmin ihmisistä tykkäävää sorttia.
Kumpiko laji on loppujenlopuksi vapaampaa? Jos on muotikuvaaja, niin pitääkö kuvata sitä mikä on juuri kulloinkin muotia? Voiko muotikuvausta harrastaa? Muotokuvausta ainakin voi, jos harrastaa muotikuvausta, onko se lähempänä muotokuvausta kuin muotikuvausta? Muotokuvia voi ottaa vaikka ketusta, mutta minkämoinen on muotikuva ketusta?
Sanoisin etten haluaisi olla kumpaakaan ammatikseni, josko mikään kuvaaja. Tosin, jos saisi kuvata mitä lystää, niin sitten..
Mä voisin mielelläni kiertää jotain WRC-sarjaa vuoden, joka rallissa kuvaamassa.... Niihin hommiin kun ei taida vaan kovin helpolla päästä. Näkispä sitten mitä sekin on... kauheeta touhotusta ja kiirettä joka vitun kisaviikonloppu.
On se hyvä jottei kaikki tahdo tehrä samaa.... Lähes joka vuosi menee jotain pikku-paikallisralleja tuosta kotinurkalta meidän ulkorakennuksia hipoen enkä ole vuosikausiin viitsinyt lähteä niitä katsomaan, saatikka sitten kuvaamaan Eikä senkummemmin olisi haluja lähteä mihinkään kauemmaskaan.
Tuohon valintaan vaikuttavat ajan henki/oma kyvykkyys. Tuosa jokin aika sitten katselin Max Petreliuksen muotikuvia 60-luvulta, ja niistä kyllä välittyi loisteliaasti aikakauden ennakkoluulottomuus ja kuvaamisen luovuus. Kun omat lahjat osuisivat yksiin ajan hengen kanssa, niin valinta olisi omissa käsissä. Mutta kun ei ole, niin näpsitään sitten maisemakuvia ;-)
Joo ja mä lähden kuvaamaan jokaisen kisan, mikä suinkin osuu aikataulutukseen... siis työvuoroihin ja on riittävän lähellä. Muutenkin seuraan mielelläni rallia, mutta kuvaaminen antaa siihen ns. uuden aspektin, jossa seuraaminen itseasiassa jää vähemmälle....
Lisäksi saattaa omia rallin kuvaushaluja vähentää se, että objektiivien polttovälit loppuu 85 milliin eikä pidempiä putkia ole tarkoitus lähiaikoina hankkiakkaan kun niille ei tahdo olla mitään hyödyllistä käyttöä...
Jooh, ohjelman katsottuani totesin siinä olevan homman mikä ei ole minua varten. Ei muodin takia, vaan minulta on tuo kyky ohjata mallia pahasti lamassa. Jos ei aavistustakaan minkälaisen kuvan haluaa niin neuvo siinä sitten toista ottamaan asento. Ei tulis mitään tollasesta. Muotokuvia ehkä mieluummin. Onneksi saa itse valita mitä kuvaa eli dokumenttia omasta elämästä Sanoihan tuo tytteli tuossa, että tavoite on ottaa sellaisia kuvia mitä voi katsoa vuosien päästäkin eli vaatteiden esilletuonti ei ole siinä se ainut tavoite. Siinä mielessä nuo ei ole pelkästään muotikuvia.
Minä haluan kyllä tehdä kuvani itse alusta loppuun, oli ne sitten mitä muot?kuvia tahansa. Kuva syntyy minussa ja tekninen säätö, kuten kameran ja tietokoneen/pimiön käyttäminen kuvan luomisen ympärillä on tärkeä osa kuvaa. En siis antaisi tiedostoja tai negatiiveja muille, ainakaan jos he vielä länttäisivät minun nimen kuvan taakse.
Voipi niitä laajiksellakin kuvata, alla 17mm polttoväli: http://www.tl-photo.net/sekalaista/nr2005_14.jpg
Kyllähän sekin onnistuu. Pitäis varmaan olla jotain järkevää jälkikäyttöä niille kuville jotta viittis lähteä kuvaileen. Aika harva tunnustautuu muotikuvaajan kannattajaksi. Voitaisko ajatella että kuva voi olla kumpi vain, mutta kaupallinen käyttö tekee siitä muotikuvan?
Muoti- ja muotokuvalla on viimeisten tietojen mukaan muutakin eroa kuin yksi kirjain. Toisen niistä kohteena on ihminen, toisen vaatteet. Monia muitakin eroja löytyy. Toki monissa tämän maailman kuvissa on päällisin puolin katseltuna "ihminen, jolla on vaatteet", mutta kuva on toki muutakin kuin visuaalinen luettelo siinä olevista asioista.