En kannesta kanteen, tärkeimmät asiat vaan ja sit räpsin. Ja paljon. Ja sitten kai osasin. myönnän Ei siitä manusta kamalasti uutta asiaa löytynyt, sen verran vain piti opetella että sai ainakin virran päälle, kun vaihdoin kameramerkistä toiseen. Valikotkin tossa Canuunassa suomenkieliset niin sieltä oli helppo etsiä kaikki tarpeellinen. (Okei, myönnän että kamerani etupuolella, opiskan irrotusnappulan alauopella on vielä joku kumma musta pyöreä nappi, jolle en ole vielä keksinyt mitään käyttötarkoitusta <
useimmiten tapana ollut ensin hutkia ja sitten tutkia. Kameroiden kans toisin päin. Pakko ollut lukea manuaalia, kun on odottanut että akku latautuu. Eli juu, luen ja joskus joutuu vielä jonkin kohdan tarkistamaan kun meinaa tuo dementia vaivata.
Manuaalit on lahjattomia varten! Siksi kai niitä meitsi joutuu tutkimaan, - jäis vaan jotain päähänkin sieltä. Yritys ja erehdys opettaa pitkän kaavan mukaan, mutta hyvä manuaalista on tarkistella faktoja ja harvemmin käyttämiäni asetuksia joita ei aina muista ulkoa.
Gyll mää ainakin lukasin sekä slamasta, että kamerasta manuskat ennen kun laitoin edes virtoja päälle. Yleensä ei ole ollut tapana, mutta kyll noissa on jo turhan paljon liikkuvia osia ja mahdollisuuksia valita väärin ... edes jonkinlainen yleiskuva kalustosta ennen käyttöä on ihan pop.
Ostin nykyisen rupurungon perjantaina 13. päivä joten en sinä iltana uskaltanut tehdä muuta kuin lukea manuaalia Manuaaleista tuli mieleeni kun velipoika aikoinaan sai uuden leivänpaahtimen. Kysyin lukiko mukana tulleita lappuja ja sälli väitti vakavalla naamalla lukeneensa. No ei siinä sitten muuta kuin virtaa koneeseen ja kokeilemaan. Laite prkl alkoi käryttämään ja haju oli ruokahalua alentava. Otin manuaalin käteen ja heti ensimmäisillä sivuilla varoitettiin moisesta efektistä sekä suositeltiin käyttämään tuuletetussa tilassa tjsp. Kiukaissa on käsittääkseni sama juttu.. Tarinan opetus: yksinkertaiseltakin tuntuva laite (ei Teemu vaan esim. leivänpaahdin) voi yllättää
Mie en mittää yllättele, ennalta-arvattava tapaus olen. Ja Hellat haisee kyllä helvetin pahalta kun ekan kerran käyttää ja käryttää ne pinnoitteet pois niistä levyistä.
Eikös manuaalit ole tarkoitettu luettaviksi sitten kun jotain on jo rikottu Itsellä on 20D manuska kivasti muoveissa niin hyvä myydä sitten eteenpäin, tulee heti uudemman oloinen paketti kun kaikki on aukasemattomana paitsi tietenki kamera... Yhden jutun katsoin netistä kameraan liittyen kun se oli erillainen mitä olin olettanut...
Jep, ja muutenkin vaihtelevissa valaistusolosuhteissa esitysten kuvaaminen tekee tuosta auto ISOsta kätevän. Huomasin muuten, että uudessä D200:ssa saa säädettyä myös maksimi-ISOn tuon suljinajan rajan lisäksi. Aina vain kätevämpää. Kuten myös se, että D200:n etsimen näyttö näyttää myös valitun ISO-herkkyyden.
Joo toi maksimi ISO:n säätö olisi ihan pätevä. Vaikka se kuulostaakin turhalta jollekkin niin siinä olisi etua aukon säädössä.
Öhöm.... onkos se sitten niin, että suurin käyttökelpoinen ISO ei olekkaan se, mikä kamerassa on perusvalikossa valittavissa ? 5:ssa se lienee ISO1600 ja oikein valotettuna samaista voi käyttää myös 20:ssä. Sitten on erikseen tuo ISO3200, mutta se on muutenkin meikäläisellä off-asennossa.
No, Cnistejä kuunnellessa tuntuu aina välillä siltä, että ISO 100 olisi se suurin käyttökelpoinen ISO.
Heh, mun *ist D:n manuaalin kannessa lukee: Phuuh, 164 sivua, ja pientä tekstiä! K2:sen manuaalissa on suunnilleen kolmekymmentä sivua. Suurin ongelma mulle on, että kamerassa on liikaa toimintoja, eli muistettavaa. Tai siis kehittymisen kannalta.