Vs: Oletko kissa- vai koiraihminen? No voi herttileeri! Onko siitä nyt oikeasti epäselvyyttä, että kissa on petoeläin, ja syö kaikkea mitä pystyy. Paljon itseään isompaa ei tietenkään pysty, mutta kyllä rusakko menettelee....
Vs: Oletko kissa- vai koiraihminen? Riippuu ihan kissasta, lemmikkisisäkissa luultavasti juoksisi hiirtäkin karkuun
Vs: Oletko kissa- vai koiraihminen? Luultavasti. - Ei chihuahuakaan poroja jahtaisi... No, ainakaan kauas.
Vs: Oletko kissa- vai koiraihminen? Mulla oli kissa, joka tappoi ja söi 15 vuotisen elämänsä aikana kaksi oravaa ja kaksi pikkulintua. Eihän se kissan vika ole, mutta toisaalta ei kauheasti minuakaan tarvitse siitä moittia koska kummatkaan saaliit eivät olleet harvinaisia alueella. Nykyään on jo 5 vuotta täyttänyt koira, joka on tappanut ja syönyt myyriä ja rottia lukemattomia ja yhden rusakonpoikasen. Nykyään se ei jäneksien perään kovin pitkään viitsi juosta, kun nuorten koiran uteliaisuus uutta kohtaan on ohi. Samoin on muidenkin villieläinten kanssa. Kummatkin lemmikit ovat sekarotuisia. Kissa painoi ehkä 3,5 kiloa ja koira 22.
Vs: Oletko kissa- vai koiraihminen? Koira on susi, kettu, shakaali ja kojootti perimältään. Onko se raadonsyöjä vai saalistaja (tappaja) on melko toissijainen kysymys, koska lihansyöjä (ja luunsyöjä) se selkeästi on. Tärkeää on mielestäni huomata, että susilla on luontainen taipumus alistua vahvemman tai fiksumman edessä. Sudesta tulee säyseä tarkkailija siinä hetkessä kun se on harhautettu esimerkiksi häkkiin. Kissat eivät niin helposti ala edes syömään vangittuna.
Vs: Oletko kissa- vai koiraihminen? Koirien osalta on aina luultu että sudestahan ne periytyy. Uusimmat tieteen tulokset kuitenkin osoittavat siihen suuntaan, että koirilla ja susilla olisi menneisyydessä ollut yhteinen kantaisä. Joku tutkija kuitenkin mainitsi että perimältään susi ja koira ovat 99,9% samaa lajia. Suurin ero on kuulemma siinä että koiran suolisto kykenee sulattamaan vehnää mitä taas susi ei voi tehdä.
Vs: Oletko kissa- vai koiraihminen? Ei aina! Eikä varsinkaan nykyään. Itse luin kirjaston kirjat muutama vuosi sitten läpi ja jo niissä oli tietoa että todennäköisesti mukana on sutta, kettua, shakaalia ja kojoottia. Eiköhän kirjastossa ole kirjoja noin 25 vuoden takaa tähän päivään. Jatkona edelliseeni: Muistan muutaman vuoden takaa villiintyneet kissat, jotka pesivät rakennusten alla ja muissa suojissa joita löysivät. Yksi paikka oli tukkipinossa. Sellaisia puolivillejä ihmisasumusten yhteydessä eläviä eläimiä. Kenties sukua navettakissoille, mutta kun navetat olivat tyhjentyneet alueella, kissat olivat villiintyneet. Havaintopaikkana Kymenlaakso ja Pyhtää. Pyydystin yhden poikueen emoineen niitä loukkuun ja kutsuin paikallisen eläinyhdistyksen ihmiset niitä hakemaan. Huh huh, kyllä olivat villejä! Ihan mahdottomia eikä pois meinannut saada häkistä (eli loukusta) Sanalla sanoen: villieläimiä. Emo oli kyllä säysein.
Vs: Oletko kissa- vai koiraihminen? Eikös koiran ja suden suurin ero ole kuitenkin luonteessa. Koira on vuosituhansien aikana sopeutunut elämään yhdessä ihmisen kanssa. Koira osaa toimia ihmisen kanssa ja tarvittaessa myös pyytää ihmiseltä apua. Tähän ei tarvita välttämättä edes koulutusta vaan se on koiran geeneissä. Väittäisin myös, että me ihmiset olemme vuosituhansien aikana oppineet elämään yhdessä koirien kanssa. Jo pelkällä olemassaolollaan koira rauhoittaa ja rentouttaa ja tuo hyvää mieltä. Hevosen läheisyydellä on samanlaisia vaikutuksia. Käytetäänhän koiria ja hevosia yleisesti terapiaeläiminä. En ole kissaihminen joten en osaa sanoa onko kissan läheisyydellä samanlaista vaikutusta ihmiseen? Ilmeisesti on kun niitä niin paljon pidetään.
Vs: Oletko kissa- vai koiraihminen? On toki, tietenkin. Myös kissalla on todella pitkä historia ja sitä myötä myös evoluutio ihmisen parissa. Erittäin monien eläinten läheisyydellä on samanlaista vaikutusta ihmiseen kuin koiralla ja kissalla. Jopa roboteilla kuten robottihylkeillä. Saatikka marsuilla ja rotilla. Kuitenkin sekä kissalla kuin koiralla on aivan erityisasema ihmisen kehityksessä. Kummatkin ovat olleet mukana todella kauan. Jos veikkailla alkaisin, koira on vanhempi,alkukantaisempi ja tärkeämpi selviytymiselle. Kissa on vastaavasti myöhempi ja sivistyneempi eli turhempi - korkeakulttuuriin liittyvä. Kuka edes keksii tarinan, jossa kissa selvästi auttoi henkiinjäämistämme esihistoriassamme. Koira kuitenkin on sellainen.
Vs: Oletko kissa- vai koiraihminen? Kysymys on perin outo minulle esitettynä, koska juuri sanoin lainaamassasi jutussa: kissalla on todella pitkä historia ja sitä myötä myös evoluutio ihmisen parissa . Mitähän toisaalta sanoin villiydestä? Kantsii katsoa. Kesyttämisestä en huomannut edes puhuttavan missään kohtaa ennen sua. ed. Kun nyt kesyttäminen on tuotu tähän mukaan, kannattaa tuoda myös kesyyntyminen. On oltava hyötyjä molemmille osapuolille, jotta se olisi mahdollista. "Alkukoira" tuli ihmisen luo kuten hyvin monet eläimet ovat tulleet. Silti harvoista eläimistä on tullut kotieläin saatikka lemmikki. ( Lemmikki on voinut olla jopa pyhä ja palvottu jo aataminajoilla. Mutta tämäkin liittyy korkeakulttuuriin - ei henkiinjäämiseen ankarissa oloissa.)
Vs: Oletko kissa- vai koiraihminen? Mä voisin kuvitella kissan tulleen ihmisen lähelle tuhoeläinten hävittäjänä viimeistään agraarikulttuurin kehittymisen aikoihin. Tosin sitäkin ennen siemeniä on keräilty ja varastoitu. Ja niitä on hankasti syöneet monet jyrsijät. Omin luvin.
Vs: Oletko kissa- vai koiraihminen? Juu, Lähi-Idässä ja Egyptissä kissa on ollut jo muutamia tuhansia vuosia kotieläin, joka pitää viljavaraston puhtaana jyrsijöistä. Egyptissä kissan tappamisesta saattoi jopa saada kuolemantuomion juuri sen hyödyllisyyden vuoksi jyrsijäkannan harventamisessa.
Vs: Oletko kissa- vai koiraihminen? Siinä on yksi selitys ihmisen tarpeelle pihapiirin kissoihin, kesykissoihin. Koiralle vastaavia tarpeita on helppo keksiä jo metsästys/keräily -elämäntavassa eli jo esihistoriassa.
Vs: Oletko kissa- vai koiraihminen? Meillä on kerran ollut sellainen luonnosta löydetty ja villiintymään päässyt kissa; lienee ollut muutaman viikon vanha löytyessään. Aika työläs oli saada kesyyntymään, ja aikaa meni. Tuli se sitten lopulta syliin - yhdeksän vuotta siinä kului. No, se eli vielä toiset yhdeksän vuotta sitten.
Vs: Oletko kissa- vai koiraihminen? Koirista löytyy luontainen tappaja, Terrieri, hävittää rotat ynm. jyrsijät tehokkaamin kuin kissa.
Vs: Oletko kissa- vai koiraihminen? Näitä on paljon. Tunsin yhden suomenpystykorvankin, joka oli tosi hanakka hiirikoira. Omassa koirassani on jotakin spanielia, lyhytkarvacollieta ja puolet bokseria, mutta erittäin hyvä pienjyrsijäkoira se on. Saattaa kaivaa myyriä ja rotankoloja koko päivän - ja saa saalista!
Vs: Oletko kissa- vai koiraihminen? Joo meitin terrierit 12vuotias ja 2 vuotias syö kaiken eläinkuntaan kuuluvan ( oma väki saa olla rauhassa) joka tontille eksyy, tosin nykyään harvemmin ketään eksyy niin on tarvinnut erikoistua puiden juuristoon...
Vs: Oletko kissa- vai koiraihminen? "Koiraihmisistä" tuli tuossa mieleen, että nämä ketjussa esiintyneet elämästä vieraantuneet haahuilijat juttuineen "jos aikuisella ihmisellä on ihmiskontakteja, en ymmärrä tuollaista lemmikin pitoa ollenkaan" eivät tupasessaan oikeastaan voisi olla kauempana kontakteista reaalimaailmaan, joka on tuolla ulkona. Koiraharrastus on pääosin ryhmissä ja porukoissa toimimista kuten joukkueurheilu muutoinkin. Harjoituksia, kilpailuja. Niistähän voi olla montaa mieltä, niin kuin kirkkokuorostakin - joku tykkää ja joku ei. Kuitenkin koiraurheilu jos mikä on juuri niitä ihmiskontakteja, tiimityötä jne. ja sellaisena arvokasta kokemusta vaikkapa nuorelle. Viikonlopun kilpailujen organisointi järjestelytiimissä on aika hyvää harjoitusta työelämää ajatellenkin. Samalla sitten verkostoidutaan, nykytermiä käyttääkseni. Koiraporukoissa on väkeä laidasta laitaan, yhteiskunnan eri portailta. Silläkin voi olla iso merkitys. Seurailin tuossa joku aika sitten sivusta yhden abiturientin, koiraharrastajan, puuhia. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen hän laittoi Facebookiin (kuinkapa muuten) ilmoituksen, että nyt olisi vapaana kesätöihin. Sai heti 6-7 tarjousta, joista valitsi sitten mieleisimmän työpaikan, jossa sitten jatkoi talvenkin viikonlopputöissä. Aika moni saman koululuokan porukoista kuljeskeli kesän valittelemassa, ettei kesätöitä saa mistään.... Verkostoituminen on päivän sana, tai miksei vuodenkin. (P.S: Ei, en itse harrasta urheilua; minkäänlaista, ellei heikoilla jäillä kulkemista lasketa sellaiseksi. Edes koirien kanssa, mutta tuttavissa on useitakin "vakavasti" harrastavia.)