Vähän sekavana on mulla mielessä pari peruskäsitettä. 1) Mitä oikeasti tarkoittaa ohut nega? - olen ollut siinä käsityksessä, että se on sopivan loiva nega, josta voi vedostaa haluamansa vedoksen, täyssävyisen jos haluaa - onko käsitykseni oikea vai väärä ja jos oikea, kuuluuko siihen jotain lisämääreitä? 2) Jos kohta 1 on oikein, niin miten ohut nega eroaa - jyrkästä negasta, jossa kuitenkin kaikki sävyt tallella 3) jos tehdään loivasta (ohuesta) muttei kuitenkaan liian loivasta negasta ja jyrkkäsävyisestä, jossa kaikki sävyt tallella vedos, kummassa vedoksessa keskisävyissä on parempi kontrasti 4) onko ainoa keino yleensäkin saada keskisävyihin lisää kontrastia lisätä jyrkkyyttä ja tarvittaessa varjostaa ja lisävalottaa muita kohtia, jos ei halua varjojen menevän tukkoon tai valoalueiden puhki - vai onko jotain muuta keinoa keskisävyjen kontrastin nostamiseen 5) onko väärin puhua yleensä keskisävyjen kontrasista - pitäisikö ennemmin puhua kuvan kokonais- tai yleiskontrasista Oma vedostustapani kun on sellainen, että etsin sopivan kokonaiskontrastin, jonka jälkeen merkitsen vedokseen lisävalotuksen ja -varjostuksen kohdat aikaisemmin ottamieni koepalojen perusteella. T Jukka
Vs: ohut nega vai? Vedostan itse näin: Vaalee pää kuntoon valotusajalla---> Tumma pää suotimella---> Lisävalotukset paikallisen kontrastin nostoon tarvittaessa eri suotimella kuin perusvalotus.
Vs: ohut nega vai? Mulla menee vähän erilain: - kokonaiskontrasti pääkohteen mukaan - testistripeistä ensimmäiseen vedokseen muistiin kuvan muiden alueiden tarvitsemat temput - vedos noita temppuja käyttäen - kuivaus ja uusi analyysi, jonka jälkee tulee kanssa noita eri jyrkkyydellä eri alueille En siis tuossa ensimmäisessä kohdassa välitä juuri muusta kuin siitä, että pääkohde näyttää siltä kuin on tarkoitettu. Paperia tämä tapani kyllä kuluttaa. T Jukka
Vs: ohut nega vai? En tiedä, miten nykyvedostajat käsittävät nämä termit, heillä kun on perinteisen pimiövedostuksen kulta-ajan sanojen merkitys hieman hukassa. Mielestäni ohut nega ei ole sama kuin loiva nega. Ohut nega on sellainen, josta näkee kaikkialta (liian) hyvin läpi. Yleensä alikehittynyt. Kapa
Vs: ohut nega vai? Niin, varmaan olisi siis oikein tuo kysymykseni, jos vaihtaisi tuon ohut kohdalle loiva. Mitenkäs sitten ne keskisävyjen kontrasit menisivät. Vai olisiko tavoitteena jo kehittää filmi mahdollisimman jyrkäksi, jossa kaikki sävyt kuitenkin tallella? Ilmeisesti niin. T Jukka Pimiön kulta-ajat palaavat, oih!
Vs: ohut nega vai? Noista nykyisistä filmeistä ja pyromaanikissakehitteistä en tiedä mitään. Itse pyrin valottamaan ja kehittämään negani "oikein", mitä se sitten tarkoittaakaan. Kuitenkin omalle suurennuskojeelleni ja metodilleni sopivaksi. Lähtökohtana ns. normaalille (jyrkkys Multigradella 2) paperille syntyvä kuva. Kaikki sävyjen korostukset, loivennukset sitten lisävalottamalla (tarpeen mukaan eri suodatuksella) tai varjostamalla. Ei niitä sävyjä osa-alueilta muuten muunnella. Kapa P.s. Nyt teen nuo Photarilla, Vivezalla... Säästyy paperiakin
Vs: ohut nega vai? +1 Ja siitä johtuen jyrkkä kun varjot ovat negassa kirkkaat. Tosin eri filmit näyttävät silmälle kyllä erilaisilta, vaikka ne olisivat kehitetty samaan tiheyteen. Mm. kohta edesmennyt TXP (ISO 320) nega näyttää ohuemmalta ja loivemmalta kuin perustrixi vaikka kuvaisikin sen kirkkaana aurinkoisena päivänä. Silti varjoista löytyy kaikki sävyt ja se on helppo vedostaa/skannata niin että ne myös säilyvät paperille asti. Mukavasti vedostettavia ruutuja olen saanut (alussa vahingossa) aikaan kehittämällä liian pitkään hitaita filmejä. Nega huippuvaloista paksu kuin näkkileipä, mutta sävyt tallessa myös vaaleissa kohdissa. Herkällä filmillä tulokset olisivat varmaankin olleet melko/hyvin rakeisia. Teoria väittää että niistä olisi pitänyt tulla jyrkkiä mutta kehittyminen loppuu jossain vaiheessa eikä tiheys loputtomiin kasva - varsinkaan kun ei koko ajan vatkaa purkkia tai käyttää sitten isoa tonkkaa.
Vs: ohut nega vai? Jos negojen kehitykseen ei puututa, niin esim split printing menetelmällä voi saada parempia tuloksia. Eli suurennos tehdään 00 ja 5 filttereillä erilliset valotukset. 00 filtterillä huippuvalot kuntoon ja 5:lla varjot. 5 filtterillä ei merkittävästi tuoda lisävalaistusta huippuvaloihin. Etuna tässä menetelmässä on mahdollisuus lisävalottaa tai varjostaa vain toisella tai molemmilla valotuksilla. Perusvalotuksen saa samanlaiseksi säätämällä valotuksen ja jyrkkyyden kohdilleen. Eli split printing ei tuo mitään uutta ja ihmeellistä perusvalotukseen tai kontrastiin. Etu on ehkä enemmän pään välissä kun erotetaan varjojen ja huippuvalojen valotukset eri valotuksiksi.
Vs: ohut nega vai? Käsittääkseni tällä ei saada keskisävyille mitään lisää, mitä kysyjä alunperin haki. kapa
Vs: ohut nega vai? Labbispuolella ohut negatiivi tarkoittaa alivalottunutta tai joissain tapauksissa alikehittynyttä. Ohut negatiivi ei tuota riittävää kontrastia, joten se on tavallaan "loiva".
Vs: ohut nega vai? Siis paikallista lisävalotusta keskisävykohtiin tai sitten jos niitä on paljon, niin ehkä varjostelee sitten tummia kohtia, jotta eivät mene liian tummiksi.